Kokkolalainen Olli Mäki otteli ensimmäisenä suomalaisena nyrkkeilyn maailmanmestaruudesta Helsingissä vuonna 1962. Hymyilevä mies -elokuva katsoo nyrkkeilymaailman kulissien taakse. Mäki rakastuu kesken ottelun valmistautumisen, eikä voittaminen olekaan tärkein päämäärä.
– Emme lähteneet tekemään nyrkkeilyelokuvaa missään vaiheessa, mutta toki nyrkkeily tarjoaa draamaa. Me tiedämme, että hän hävisi ottelun. Kiinnostavaa oli, miten hän kohtasi tappionsa, sanoo käsikirjoittaja Mikko Myllylahti.
Elokuvantekijät ovat saaneet tositapahtumiin perustuvaan elokuvaan apua Mäeltä ja hänen perheeltään. Mäen roolin tekevä Jarkko Lahti ja hänen valmentajaansa Elis Askia näyttelevä Eero Milonoff treenasivat myös nyrkkeilyvalmentaja työskentelevän Mäen pojan kanssa.
– Jarkko näyttelee aktiivista nyrkkeilijää, joten hänen piti treenata. Minä taas olen ollut mukana salilla seuraamassa ammattinyrkkeilijöiden, valmentajien ja managerien toimia. Minulle Ollin poika, Pekka Mäki oli todella suuri apu, kertoo Milonoff.
Nyrkkeilymaailmaan tutustuminen teki ohjaaja Juho Kuosmasesta lajin fanin.
– Punnitustilaisuuksissa ja valokuvauksissa ennen matseja on aggressiota, pullistelua ja tönimistä. Sen on tarkoitus myydä ottelua. Sitten huomasin, että todellisuudessa tilaisuuden ollessa ohi nyrkkeilijät kohtasivat suurella kunniotuksella.
Ensikertalaiset menestyvät
Hymyiievän miehen tekijäporukasta usea on Mäen tavoin kotoisin Kokkolasta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Juho Kuosmanen ja pääosanesittäjät Jarkko Lahti ja Oona Airola ovat kaikki samalta seudulta.
– Aika moneen kertaan nauratti, kuinka kokkolalainen tästä oikein tuli. Minulle oli tärkeätä myös, että näyttelijät olivat samalta alueelta. Halusin hahmoille oikean murteen. Itselleni kieli ja puhe ovat todella tärkeitä. Tietenkään en ottanut Jarkkoa ja Oonaa mukaan vain siksi, että he ovat Kokkolasta. He ovat loistavia näyttelijöitä, sanoo Kuosmanen.
Cannesin kilpailussa ja kansainvälisten elokuvalehtien arvioissa menestyneen elokuvan Suomen ensi-ilta jännittää tekijöitä.
– Tämä on meistä monelle ensimmäinen pitkä elokuva, jos ei lasketa lukuun Eeroa. Onhan se jännää, mikä on vastaanotto kotimaassa, sanoo Myllylahti.