Mitä pidempään Sini Majurin taidetta katsoo, sitä enemmän niistä alkaa paljastua pieniä yksityiskohtia, salaisuuksia ja optisia illuusioita. Komean kiiltokuvapojan kasvojen takaa paljastuu pelottavan miehen naama, tuolin päällä istuu vain vaivoin erottuva ihmishahmo tai vaasimaisen veistoksen sisällä pötköttelee kettuja, joita ei sivusta katsoen näe. Taianomaisen maailman salaisuus on sekä esineiden kolmiulotteisessa, pyöreässä muodossa, että itse materiaalissa, lasissa.
– Minua kiinnostaa upottaa lasin pinnan alle jotakin säilyttämisen arvoista ja kaunista, Majuri kertoo vaatimattoman oloisena teoksistaan.
Majurin päämääränä on ollut löytää oma tapa käsitellä lasia. Hän yhdistelee teoksissaan tänä vuonna 100 vuotta täyttävää, ruotsalaista Graal-tekniikkaa sekä sarjakuvamaisia piirroksia, joissa apuna on käytetty myös 3D-tulostusta.
– Graal-tekniikassa ideana on vangita kuvitus monen lasikerroksen sisään puhaltamalla esine useita kertoja. Lasin sisällä kuva ei koskaan haalistu tai muutu vaan se pysyy samanlaisena jopa tuhansien vuosien jälkeen, Majuri kertoo.
Oiva Toikasta sarjakuvaan
Majuri sai inspiraation lasitaiteeseen suomalaisen taidelasin ikonilta, Oiva Toikalta. Majurin videoinstallaatio ja Toikan massiivinen lasiseinäveistos olivat samassa tilassa useiden taiteilijoiden yhteisnäyttelyssä muutamia vuosia sitten. Toikan lasiveistos vakuutti Majurin.
– Katsoin sitä aikani, ja päätin, että haluan itsekin oppia tuon lasimateriaalin käytön, koska se oli niin taianomainen ja hieno teos.
Innostuksen saaneena, vaatteiden ja muodin parissa aiemmin työskennellyt taiteilija lähti opiskelemaan lasintekemistä Aalto-yliopistoon.
Suomessa tunnetuksi Majuri tuli yhdessä lasimuotoilija Ella Varvion kanssa tekemästään Tulilintu-sarjasta, joka kertoi slaavilaista kansantarinaa kuin sarjakuva, paneeli kerrallaan. Paitsi, että lasitaiteessa kaksiulotteisen, paperille piirretyn paneelin sijaan tarina etenee yhdestä lasiveistoksesta toiseen, joiden tekemiseen voi mennä kuukausia tai jopa vuosi.
Myös Majurin uusin lasiveistossarja, The Flying Boat, on sarjakuva. Majuri on kirjoittanut tarinan itse, jonka jälkeen hän on luonnostellut kuva-aiheita, jotka myöhemmin päätyvät paksujen lasikerrosten väliin veistoksen sisään. Tarina on alkanut jo hajaantua maailmalle, sillä noin puolet teoksista on jo ostettu.
– Osa on lähettänyt valokuviakin, että missä ne työt ovat nyt. Esimerkiksi yhdellä alankomaalaisella miehellä on kotimuseo, jonne hän kerää lasitaidetta. Hän lähetti kuvan, että nyt se veistos on tämmöisessä hyllyssä, Majuri kertoo hymyillen taiteensa ystävistä.
Majuri kiinnostaa maailmalla
Parin viime vuoden aikana maailma on tullut tutuksi Majurille. Hänen teoksiaan on nähty ympäri maailmaa Kiinasta Kanadaan ja Euroopasta Yhdysvaltoihin. Tänä syksynä hän edustaa Suomea nykylasitaidefestivaaleilla Puolan Wroclawissa, johon kutsutaan vain 16 ajankohtaista lasitaiteilijaa. Tuntuukin siltä, että koko taidelasimaailma on kiinnostunut Helsingissä asuvan taiteilijan teoksista. Matkaillessa myös oppii uutta.
– Missä tahansa maailmalla, jos on lasihytti, voi mennä sisään ja kysyä, saako kokeilla puhaltaa. Vaihdamme myös tietoja, koska jokaisella taiteilijalla on omia jänniä juttuja. Yksi taiteilija kaatoi teoksiin bensaa, joka pelkistyi metallimaiseksi väriksi lasin pintaan.
Majuri kertoo myös reissustaan New Mexicossa, jossa hän vietti aikaa paikallisen alkuperäisväestön, intiaanien, kanssa autiomaassa.
– Heillä oli auton perässä lasiuunihärpäke, jonka kanssa pystyi pysähtymään mihin vaan ja siinä alkaa puhaltaa lasia, nainen kuvaa innostuneesti kohtaamisiaan maailmalla.
New Mexicossa Majuri myös edusti Suomea kansainvälisessä nykylasitaiteen kilpailussa, Taos Art Glass Invitation:issa.
Inspiraatiota lapsuuden maalaismaisemista
Vaikka matkoja taiteen myötä on tullut paljon, ja Majuri on loppuvuodeksikin kutsuttu pitämään näyttelyä esimerkiksi Yhdysvaltoihin Ohioon ja New Yorkiin, inspiraatiota on tullut paljon kotiseudulta.
Suonenjoella kasvanut Majuri huomaa, että ainakin lapsuudessa lähellä olleet luonto, hevoset ja vesi ovat myös niitä teemoja, jotka toistuvat hänen taiteessaan.
– Asuin vanhalla maatilalla, jossa oli paljon eläimiä. Näitä tarinoita monesti huomaa etsivänsä lapsuudesta, vaikka viinimarjapensaasta, jossa on lapsena leikkinyt.
Esimerkiksi The Flying Boat -tarina pohjautuu osittain tarinoihin, joita hän lapsena kuuli isovanhemmiltaan. Majuri paljastaa hihitellen, että tärkeässä osassa esineitä on myös savolainen kierous.
– En tahdo johdattaa liikaa tai kertoa, mitä tarinoissa tapahtuu, vaan antanut katsojalle vastuun siinä, että mitä siellä lasin sisällä todella on, Majuri sanoo pilke silmäkulmassa.