Patojen ja vesivoimalaitosten rakentaminen jokiin on katkaissut useiden vaelluskalakantojen perinteiset vaellusreitit. Toimivien kalateiden rakentaminen on ollut haastavaa, sillä niitä on tehty vasta vuosikymmeniä myöhemmin, voimalaitosten valmistumisen jälkeen.
Mielipiteet kalateiden merkityksestä padottujen jokien vaelluskalakantojen elpymiselle vaihtelevat. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ari Mäki-Petäyksen mielestä kalatiet eivät ole voimalaitosyhtiöiden kilven kiillotusta.
Maailmalta löytyy erittäin hyvin toimivia kalateitä.
Ari Mäki-Petäys
– Maailmalta löytyy erittäin hyvin toimivia kalateitä. Vaelluskalakantoja on pystytty elvyttämään niiden avulla.
Suomessa kalateiden toimivuudessa ollaan paljon jäljessä muuta Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Meillä asioita on herätty miettimään vasta 20 vuotta muita myöhemmin.
– Ruotsissa hyvänä esimerkkinä toimivasta kalatiestä on Uumaja-jokeen laskeva Vindelälven. Jokeen nousee parhaimpina vuosina kalatien kautta jopa 15 000 kalaa. Siellä kalat käyttävät tehokkaasti kalateitä hyväkseen, Ari Mäki-Petäys tietää.
Vaikka Suomi on kalateiden toimivuudessa muita jäljessä, asioita pyritään viemään kuitenkin koko ajan eteenpäin.
Kalateiden toimivuus on pitkä prosessi
Erikoistutkija Aki Mäki-Petäyksen mukaan voi mennä jopa 50 vuotta ennen kuin luontaiset kalakannat saadaan käyttämään kalateitä tehokkaasti. Esimerkiksi Oulujoen suulla sijaitsevaan Merikoskeen on noussut tilastojen mukaan 12 vuoden aikana lähes 4 000 lohta ja yli 800 taimenta.
– Monet joet ovat olleet rakennettuina viitisenkymmentä vuotta ja niiden väylät ovat olleet kaloilta suljettuna.
Kalojen pitäisi löytää juuri oikea kohta päästäkseen kalatielle.
Tarja Väyrynen
Lisähaasteen kalateiden hyvälle toiminnalle aiheuttavat muun muassa Kemijoen, Iijoen ja Oulujoen peräkkäiset padot.
– Ennen kuin kalat pääsevät luonnollisille lisääntymisalueilleen, niiden on selviydyttävä noin viidestä kalatiestä. Kaikista haasteista huolimatta uskon, että kun asiat valmistellaan ja toteutetaan hyvin, kyseisiin jokiin saadaan nousemaan useita tuhansia kaloja kauden aikana, Ari Mäki-Petäys sanoo.
Merikoski haasteellinen vaelluskaloille
Oulun Energian laatu- ja ympäristöjohtaja Tarja Väyrysen mukaan Merikosken voimalaitoksen ohittava kalatie rakennettiin vuonna 2003, ja se tehtiin sen hetkisten valmiiden rakenteiden ehdoilla. Merikosken kalatien ongelmana on kolmesta erilaisesta vaiheesta koostuva kalatie.
– Kriittisin vaihe on voimalaitoksen alapuolella oleva kalatien pää. Kalojen pitäisi löytää juuri oikea kohta päästäkseen kalatielle. Pienen putken houkutusvirtaama on aika vähäinen verrattuna Merikosken turbiineista tulevaan virtaamaan. Sen jälkeen vaelluskalojen täytyy selvittää vielä monta mutkaa ja kynnystä noustakseen 750 metrin matkan Oulujoen yläjuoksulle.
Parhaillaan on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään muun muassa voimalaitosten turbiinien, kalateiden houkutusvirtaamien ja kalateiden sisäänkäyntien sijainnin vaikutusta lohien hakeutumiseen kalatielle. Sateenvarjo 2 -hankkeen toteutuksesta vastaa Luonnonvarakeskus.
