Nykyisen Tshekin tasavallan alueella sijaitsevalla Theresienstadtin keskitysleirillä syntyi musiikkia vuonna 1943, toisen maailmansodan myrskyssä. Muun muassa Arnold Schönbergin opeissa ollut säveltäjä Viktor Ullmann alkoi pukea leirillä kohtaamansa runoilijan Petr Kienin librettoa säveliksi.
Säveltäjän ja runoilijan taiteellinen yhteistyö oli mahdollista Theresienstadtin poikkeuksellisen linjan ansiosta. Theresienstadtia käytettiin keskitysleirien "malliesimerkkinä", jota esiteltiin jopa riippumattomille tarkkailijoille. Yhtä kaikki olot olivat kurjat: leirillä kuoltiin harvoin teloittamalla, mutta usein nälkään ja tauteihin.
Ullmann sai sävellystyönsä valmiiksi, ja kamarioopperaa Der Kaiser von Atlantis (Atlantiksen keisari) alettiin harjoitella Theresienstadtissa 1944.
Suhteellisuuden tajua
Tänään Atlantiksen keisari saa Turun ensi-iltansa. Esittäjänä on kamarioopperoihin erikoistunut Saaristo-ooppera. Teoksen traaginen syntytarina herätti taiteellisen johtajan Päivi Nisulan mielenkiinnon.
– Ajatus siitä, miten ihmiset on rakennettu niin kummallisesti, että hirveissä ja epäinhimillisissä olosuhteissa taide on se, mitä halutaan. Sitä ei arjessa huomaakaan, kuinka iso merkitys taiteella voi olla, Nisula toteaa.
Saaristo-oopperan tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä ryhmä on Taiteen edistämiskeskuksen toiminta-avustuksen piirissä.
– Avustusta tulee vuosittain sitä mukaa, kun tehdään, Nisula kertoo.
Budjetti kuluu lähes kokonaisuudessaan palkkoihin. Atlantiksen keisarissa on neljäntoista hengen orkesteri, joka on Saaristo-oopperan mittapuulla iso. Säästöä saadaan muun muassa talkoovoimin rakennetuista lavasteista.
– Tuotannon aikana olen viettänyt unettomia öitä monestakin syystä, mutta meidän ongelmamme on ratkaistavissa. Ooppera opettaa paljon suhteellisuuden tajua.
Natsit kielsivät esittämisen
Keskitysleirillä sävelletyn oopperan tarina on yhtä kuolemaa. Atlantiksen keisari määrää ihmiset sotimaan keskenään, kunnes kuolema on korjannut jokaisen. Lopulta Kuolema, yksi roolihenkilöistä, menee lakkoon, sillä keisari on rikkonut hänen oikeuttaan päättää kenen aika on koittanut.
Kuolemattomuudesta seuraa kaaos, jonka Kuolema on valmis lopettamaan yhdellä ehdolla: Keisarin on kuoltava ensimmäisenä.
Teosta harjoiteltiin Theresienstadtissa ja natsit pääsivät jyvälle sen sisällöstä. Tarina tulkittiin satiiriksi Hitleristä ja oopperan esittäminen kiellettiin. Viitteitä väitteen tueksi ei ole vaikea etsiä. Yksi hienostuneimmista on mollissa soiva Saksan kansallislaulu oopperan alkupuolella.
46-vuotias säveltäjä ja 25-vuotias libretisti lähetettiin Auschwitziin, jossa heidät teloitettiin kymmenientuhansien Theresienstadtista lähetettyjen tavoin. Ooppera kantaesitettiin Hollannissa yli 30 vuotta myöhemmin, vuonna 1975.
Historia opettaa
Nuorempana intohimoisesti toisen maailmansodan historiaan suhtautunut Nisula uskoo, että oopperan tapahtumat voisi sijoittaa mutkattomasti nykypäivään: teoksen satiiri puree kehen tahansa populistijohtajaan.
– Eurooppa on nykyään samanlainen kuin 1920- ja 1930-luvuilla. Ensin on taloudellinen lama, ja sitten äärioikeistoliikkeet alkavat nousta. Meidän pitäisi oppia hyväksymään toisemme.
Teoksen traaginen syntytarina on puolestaan muistutus siitä, mihin ajattelemattomuus voi pahimmillaan johtaa. Historian soisi joskus olla toistamatta itseään.
– On kauheaa, ettei lukiossa tarvitse enää lukea historiaa – se on yleissivistystä, Nisula kummastelee.
Pertti Sveholmin ohjaaman ja Jaakko Kuusiston johtaman Atlantiksen keisarin solisteina ovat Joonas Asikainen, Anu Hostikka, Juha Hostikka, Päivi Nisula, Jussi Salonen ja Nicholas Söderlund. Esitykset 14. ja 17. syyskuuta Turun Logomossa, Logi 3:ssa.
Korjattu klo 12.28: Nimi kuvatekstissä.