Syksyinen aurinko välkehtii mustikanvarvuissa ja muutamassa on vielä jäljellä mustunut marjakin. Elli-koira juoksentelee metsässä ja pysähtyy välillä haukkaamaan mustikoita suuhunsa.
Yle Kemin toimittajat Minna Aula ja Laura Valta valmistautuvat ensimmäiseen yöhönsä taivasalla, laavussa. Yöpaikaksi on valittu tien päässä oleva laavu, joka sijaitsee Keminmaassa Keski-Penikan rinteessä, lähellä Martimoaavan soidensuojelualueen luoteiskulmaa.
Syksy tarjoaa retkeilyyn hienot puitteet. Sääskiä ei enää ole, ilma on raikas, metsästä löytyy marjoja ja yön pimeys tuo esiin kirkkaan tähtitaivaan ja leiskuvat revontulet.
Nuoret aikuiset ovat innostuneet retkeilystä
Metsähallituksen retkikohteiden käyntimäärät ovat kasvussa Lapissa. Retkeilystä ovat innostuneet erityisesti nuoret aikuiset, arvioidaan Metsähallituksen Lapin luontopalveluista.
Lapissa on lähes sata erilaista retkikohdetta, joissa kuluu noin kolme tuhatta kuutiota polttopuuta vuosittain. Esimerkiksi Martimoaavan soidensuojelualueen käyntimäärä oli viime vuonna 11 000. Käyntimääriä arvioidaan polttopuiden kulutuksesta ja erilaisista vieras- ja tupakirjoista.
Tuli liian kiire ja liian paljon tavaraa mukaan. Laavun viereen pääsee autolla, joten mukaan tarttui myös ylimääräistä, kuten ukulele. Pidemmälle vaellukselle ei näillä varusteilla olisi asiaa. Saavumme nuotiopaikalle ja huomaamme, että siellä onkin jo tulistelijoita. Pariskunta kahden koiran kanssa tervehtii ystävällisesti. Nuotion ääressä vaihdetaan muutama sana, puhutaan marjoista, metsästyksestä, koirista ja nuotion sytyttämisestä. Nuotiolla valmistamme italian pataa, johon lisätään tölkkikanaa. On aika levittää retkipatjat ja makuupussit laavulle, vaihtaa patterit otsalamppuun ja valmistautua pimenevään syysyöhön.
Lyhyellekin vaellukselle kannattaa varata tarpeeksi evästä
Retkeilyn aloittavien kannattaa muistaa muutama perussääntö, jotta vaeltaminen on turvallista. On hyvä hallita tulenteko, puiden pilkkominen, suunnistus, ensiapua ja hätämajoitteen rakentaminen. Lyhyellekin vaellukselle kannattaa varata ylimääräistä ruokaa ja juomaa yhdeksi vuorokaudeksi eksymistilanteiden varalta.
Aurinko alkaa laskeutua ja hämärä hiipii leiriimme. Nuotio rätisee iloisesti ja on aika sytyttää tuli öljylamppuun sekä varmistaa, että kaikki tarvittavat varusteet löytyvät pimeässäkin. Metsän takaa heijastuu täydenkuun valo. Sääennusteessa luvattiin kylmää yötä. Ajatuksemme harhailevat metsän eläimissä, karhuissakin. Lähistöltä on tehty havainto karhusta ja sen poikasista, miten karhun kohtaaminen onnistuisi meiltä? Laura kaivaa varusteistaan lättypannun ja paistaa ensimmäiset nuotiolätyt. Levollisuus metsän rauhasta ja levottomuus tulevasta yöstä sekoittavat ajatuksiamme, mutta ensin kuitenkin syödään lättyjä!
Suomalainen jokamiehenoikeus
Suomen Latu haastaa lauantaina 17. syyskuuta suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona. Haaste on herättänyt laajaa mielenkiintoa sosiaalisessa mediassa, ja tuhannet ihmiset ovat lupautuneet viettämään yönsä taivasalla.
Nuku yö ulkona -haasteessa majoituspaikkana voi olla teltta, tarppi eli laavukangas, laavu tai vaikka kuusenalus.
– Tärkeintä on nauttia luonnosta ja jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta yöpyä ulkona. Yönsä voi viettää kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai vaikka takapihalla, Suomen Ladun retkeilyvastaava Juhani Lehto kannustaa.
Kalsarit, kahdet sukat ja villasukat, kolme paitaa, paksu pipo päässä. Makuupussien vetoketjut narahtavat mukavasti kiinni ja Elli-koira kömpii Lauran kainaloon. Nuotiossa loimuttaa edelleen tuli. Eihän täällä olekaan mitään pelättävää! Lauran ajatukset harhailevat siinä, että nuotiossa riittää puita, eikä uni tule silmään sitä vahtiessa. Yöllä lämpötila pysyttelee nollan tuntumassa, yökosteus tuntuu makuupussin suulla, mutta kylmä ei ole. Pimeys leirin ympärillä ei tunnu pelottavalta, mutta pienet rapinat saavat koiran korvat hörölle ja Elli-koira päästää pari pientä murahdusta yön pimeyteen.
Aamu tulee nopeammin kuin osaa odottaakaan. Takana on vaihtelevasti nukuttu yö, Minna nukkui kuin lapsi ja Laura heräsi kohentelemaan tulta. Aamulla Lauran herättää laavun vieressä rapisteleva kettu, joka tarkistaa, onko retkeilijöiltä jäänyt jälkeen mitään evästä. Onnistuneen ensikertaa nukutun yön kruunaa nokipannukahvit. Ei kolota, ei harmita, hieman ehkä väsyttää ja vaatteet tuoksuvat savulle, niin kuin retken jälkeen asiaan kuuluu.