Kahden asuinalueen puristuksissa on pieni metsikkö. Se on vaasalaiselle Göran Ekströmille tuttuakin tutumpi paikka. Siellä hän on kulkenut jo ihan pikkupojasta asti ja nykyään hän asuukin ihan lähistöllä. Aina kun metsässä kulkee, palaavat lapsuusmuistot mieleen.
– Tulee sellaisia välähdyksiä lapsuudesta kun näen jonkun tietyn paikan metsästä, kuvailee Ekström.
Ekström sanoo kulkevansa metsissä päivittäin. Hän on lähiluonnon puolestajapuhuja ja viihtyy parhaiten umpimetsässä. Valmiiksi raivattuja reittejä hän ei mielellään kulje.
Lähimetsät kunniaan
Aina ei tarvitse eikä voikaan lähteä satojen kilometrien päähän maisemia tai metsiä katsomaan vaan lähialueeltakin löytyy mieltä rauhoittavia paikkoja. Niin todellakin, mieltä rauhoittavia. Metsässä kulkeminen tekee juuri sitä. Tutkimuksetkin ovat siitä viime vuosina puhuneet miten jo lyhyt aika metsässä rauhoittaa ja verenpaineenkin sanotaan jo 20 minuutin metsässä oleilun jälkeen laskevan. Ekström on toki rauhoittavan vaikutuksen huomannut ja mielenkiintoista hänen mielestään on se, että hyvin usein itämaisissa meditaatioissa on käytössä tuo sama 20 minuutin aika.
– Se tuntuu olevan se aika, minkä ihmisen mieli ja keho vaatii ennen kuin se rauhoittuu. Metsässä oleminen on suomalaisille luonteva meditaatio, pohtii Ekström.
Metsässä on suorastaan pyhä tunnelma, jatkaa Ekström.
Metsä hoitaa huomaamatta
Ekströmkin tunnistaa sen ajatuksen, että kun mieli on maassa, kutsuu metsä suomalaista. Jotenkin vaan kehää kiertäneet ajatukset, kiukku tai suru muuttuvat kun on metsässä tuoksujen, kasvien ja hiljaisuuden keskellä. Metsä hoitaa ihmistä huomaamatta, sanoo Ekström. Silti hän toivoo, että ihmiset liikkuisivat metsässä myös myönteisissä ajatuksissa.
– Sekä suru että ilo ovat molemmat hyviä syitä lähteä metsään, muistuttaa Ekström.
Metsästä löytyvät hänen mukaansa niin ilon kuin surun polut.
Asuinaluiden rakentaminen pienentää ja kaventaa metsäalueita. Se on Ekströmin mielestä harmi ja hän toivookin, ettei kaikkea vihreää raivattaisi pois. Jäljelle voisi jättää edes pienen metsikön, jossa ihmiset pääsisivät liikkumaan luonnossa. Tai edes näkisivät ikkunoistaan vihreää tai puita. Jo se rauhoittaa.