Mittari, puhelin ja pumppu – keinohaima voi vapauttaa diabeetikon jo kymmenessä vuodessa

Keinohaima ei ole ihmiseen upotettava "tekoelin", vaan oikeastaan kolmen teknisen laitteen yhdistelmä. Tarvittava tekniikka on jo olemassa, sanoo diabeteslääkäri Tero Saukkonen.

– Keinohaima on ikään kuin verensokerimittari ja insuliinipumppu yhdistettynä, ja niiden välissä toimii niin sanottu älylaite. Mittari tarkkailee veren sokeritasoa, älylaite tulkitsee lukemaa ja antaa sitten insuliinipumpulle käskyn, kuinka toimia, havainnollistaa Tero Saukkonen.

Laite pistää insuliinia, jos sokeri on korkealla ja glukagonia, jos se on matalalla. Laitteesta hyötyvät varsinkin ne, joilla verensokeritaso heittelehtii kovasti. Saukkonen ennustaa, että kymmenen vuoden sisällä niitä käytetään myös Suomessa.

Verensokerimittari on diabeetikon arkipäivää jo nyt, ja monen ykköstyypin diabeetikon käytössä on pumppu insuliinin annostelua varten.

Avaa kuvien katselu

Jos ei voi tai halua käyttää pumppua, vaihtoehtona on yleensä niin sanottu insuliinikynä.

– Diabeetikko mittaa nyt itse verensokeritasonsa ja arvioi sen mukaan, paljonko insuliinia tarvitsee. Arvionsa mukaan hän määrittelee insuliinimäärän, ja pumppu annostelee sen elimistöön. Keinohaiman idea on siinä, että älylaite mittaa ja laskee koko ajan ja toimii aina kun se on tarpeen.

– Laitetta sanotaan keinohaimaksi, sillä se toimii hyvin samalla tavalla kuin ihmisen oma haima. Se havainnoi sokeritasoa kaiken aikaa, ja reagoi siihen niin kuin ihmisen omakin haima reagoi jatkuvasti, sanoo Tero Saukkonen.

Tero Saukkonen sanoo, että keinohaimasta menee toistaiseksi kaksi hyvin pientä osaa ihon alle.

– Sokeritasoa mittaava sensori on pieni, ihon alle menevä metalliliuska. Toinen on sitten hyvin pieni kanyyli, pienenpieni muoviputki jota pitkin insuliini menee ihon alle. Tavoitteena on, ettei ihoon tarvitsisi tulevaisuudessa tehdä enää lainkaan reikiä, mutta se on vasta tavoite.

Saukkosen mukaan näiden pienten sensoreitten kanssa voi mennä suihkuun ja uimaan.

– Sensorit kestävät esimerkiksi suihkun, mutta koska insuliini on valkuaista sisältävä hormoni, se ei kestä esimerkiksi saunan kuumuutta. Kuumassa laite pitää ottaa pois.

Diabeetikon pitää uskaltaa luottaa laitteen toimintaan, sillä sekä matala että korkea verensokeri on vaaraksi.

– Luotettavuus on ehdottomasti tärkein kysymys, ja ensimmäiset lyhyet tutkimusjaksot sen kotikäytössä näyttävät hyvältä. Tulokset ovat olleet erittäin lupaavia.

– Jopa niin, että laite on pystynyt säätämään verensokeritasapainoa paremmin kuin ihminen itse. Siitä on hyötyä erityisesti niille diabeetikoille, joilla on kovin heittelehtivä sokeritaso: väliin verensokeri on kovin korkea, väliin käydään kovin alhaisissa lukemissa, Tero Saukkonen sanoo.

Miettivää tutkijoille vielä riittää siinä, miten laite "pärjää" kun diabeetikko tekee jotakin arkirutiineista poikkeavaa. Esimerkiksi rankka urheilutreeni saattaa laskea verensokeria niin äkkiä, että veren sokeritaso pääsee liian alhaiseksi ennen kuin laite hoksaa reagoida. Tai toisin päin: jos luvassa on kunnon kekkerit, herkkuruokia tulee syödyksi enemmän kuin tavallisesti, jolloin verensokeri voi nousta liian korkeaksi.

– Tämä ongelma täytyy ratkaista. Voisiko ihminen itse antaa laitteelle pienen vinkin, että tulossa on tavallista kovempi rasitus tai normaalia runsaanpi energiamäärä, Tero Saukkonen pohtii.

Saukkonen sanoo nähneensä keinohaiman prototyyppejä. Tutkijoiden haaveena on kuitenkin edelleen löytää parannuskeino itse sairauteen.

– Tämä laite ei missään tapauksessa lopeta tutkimusta, jonka tavoitteena on edelleen löytää parannuskeino joskus tulevaisuudessa. Olen työskennellyt diabeteksen kanssa pitkään, ja kyllä se on alan tutkijoiden yleinen tavoite pystyä parantamaan itse sairaus esimerkiksi kantasoluista muokkaamalla ja siiirtämällä, Tero Saukkonen sanoo.