Tero Saarisen, 52, päivät alkavat Helsingissä melkein aina samalla tavalla. Aamu käynnistyy radiolla. Uutiset kiinnostavat ja klassinen musiikki. Päivän lehden lukua seuraa aamupala.
Kymmeneltä alkavat Saarisen aamutunnit tanssijoille Aleksanterin teatterissa. Pyörällä töissä käyvä koreografi on tuttu näky Helsingin kaupunkikuvassa.
– Aika usein pidän aamutunnin niille tanssijoille, jotka liittyvät tekeillä olevaan teokseen. Minulla on myös halu päivittää teoksia, tuoda niihin uusia elementtejä ja parantaa niitä, Saarinen sanoo.
Saarinen poimii tunneilleen myös uusia suomalaisen tanssin nuoria lupauksia. Sinne on päätynyt katutanssista noussut Ima Iduozee, ja viimeksi Suomen kansallisoopperan balettikoulusta valmistunut Oskari Nyyssölä, jolle ei löytynyt Kansallisbaletista töitä.
– Mikään ei ole hienompaa kuin törmätä tällaisten nuorten aloittelevien tanssijoiden kanssa ja tuntea sielunveljeyttä tai jotain syvempää ymmärrystä tanssin mahdollisuuksista, Saarinen iloitsee.
Parhaillaan Kansallisoopperan Alminsaliin valmistuu teospari Could you take some of my weight…? ja MESH, johon Saarinen on valinnut oman ryhmänsä solistien rinnalle ammattiuran kynnyksellä olevia tanssijoita. He ovat lainassa Kansallisbaletin nuorisoryhmästä ja oppilaitoksesta sekä Taideyliopiston teatterikorkeakoulusta.
– Koen olevani myös itse vastuussa seuraavien tanssisukupolvien ammattitaidon kehittymisestä, Saarinen toteaa.
En vain minä
Saarisen tanssiryhmää pyöritetään Aleksanterin teatterissa sijaitsevasta toimistosta. Saarinen on ryhmän taiteellinen johtaja ja Iris Autio toiminnanjohtaja. Autio on nykytanssin voimanainen, joka on pitänyt tanssitaiteen puolia monissa eri yhteyksissä, kuten Tanssin talo -hankkeessa.
Saarisen tanssiteokset ovat ryhmän kruununjalokivi, jota koneisto tukee ja suojelee.
– Vaikka 20 vuotta on tehty töitä, minulla on sellainen olo, että asiat ovat loksahtaneet vasta nyt paikoilleen.
– On huojentavaa, ettei se ole enää vain minä ja minun tanssimiseni, vaan enemmän se, miten jakaa omaa tietotaitoaan eteenpäin, Saarinen miettii.
Tero Saarinen Companyn taiteellista identiteettiä ovat olleet rakentamassa myös kaksi Saarisen luottotanssijaa, Sini Länsivuori ja Henrikki Heikkilä. Ryhmän opetustoimintaa on kehitetty etenkin Länsivuoren kanssa.
– Kyse on siitä, miten näitä minun aakkosiani siirretään erilaisille ryhmille. Se on kokonaisvaltaista filosofista ajattelua, Saarinen selventää.
Tanssin linnakkeet
Nykytanssi on jakaantunut tätä nykyä kahteen pääleiriin. Toisessa uskotaan puhtaasti liikkeeseen perustuvaan tanssiin ja toisessa esitystaiteeseen sekä konseptuaaliseen tanssiin. Esitys voi olla vaikka performanssi, olotila tai mielentila, joka ei perustu virtuoottiseen liikkeeseen.
Saarinen ja moni aikalaiskoreografi edustavat puhtaasti liikkeeseen perustuvaa tanssia. Se voi tuntua nykykoreografeista vanhanaikaiselta.
– Joku sanoi minulle, että olen askelkoreografi. Ihmettelin sitä sanaa, siinä oli jotain halventavaa. Minulle ei ole olemassa tyhjää liikettä, Saarinen sanoo.
Liikelähtöisen tanssin asiantuntijana Saarinen on hakenut työlleen inspiraatiota muun muassa perinteisistä oppilaitoksista, kuten New Yorkissa sijaitsevasta Juilliard Schoolista. Sitä pidetään yhtenä maailman johtavista esittävien taiteiden kouluista musiikissa, tanssissa ja näyttelijäntyössä.
– Minua kiinnostaa Juilliardissa se, että siellä nuori sukupolvi on kiinnostunut liikkeestä. He haluavat kehittää omaa kehoaan sekä ilmaisuvoimaisuuttaan ja ruokkia sitä vanhoilla tekniikoilla. Se viehättää, sillä liike on tavallaan kadonnut nykytanssista, Saarinen harmittelee.
Uusi soolo
Parikymmentä vuotta maailmaa kiertäneelle Saariselle on yhä kysyntää soolotanssijana, mutta uusi teos puuttuu.
Suomalaiskoreografi esitti 12 vuotta omaa tulkintaansa Igor Stravinskyn Kevätuhrista fyysisesti rankalla teoksella Hunt, mutta ikääntyvä keho alkoi panna vastaan. Saarinen hautasi teoksen Nairobissa vuonna 2013.
– Siinä moni asia kätteli toisiaan. Tuli olo, että teos on liian vaikea, raskas ja haastava ikääntyvälle keholle.
Stravinskyn Kevätuhrin ensiesityksestä tuli kuluneeksi sata vuotta vuonna 2013 ja Saarinen täytti seuraavana vuonna 50.
– Tuntui, että siihen oli hyvä lopettaa. Haluan antaa teoksen eteenpäin seuraavalle sukupolvelle ja seuraavalle tanssijalle, Saarinen sanoo.
Vielä viime keväänä Saarinen suunnitteli yhteistyötä espanjalaisen flamencotanssijan Angel Rojasin kanssa, mutta projekti meni jäihin. Madridissa omaa nykyflamencoryhmää pyörittävä Rojas on tuttu suomalaisille flamencoharrastajille jo 1990-luvulta.
– Yritin liikaa ja tajusin, että tiedän aivan liian vähän flamencosta.
Uusi yhteiskumppani löytyi yhteiseltä keikalta viime kesänä Pekingistä.
– Tuli voimakas olo, että haluan törmäyttää itseni sen ihmisen, hulluuden ja luomisraivon kanssa, Saarinen hehkuttaa.
Koreografi ei kuitenkaan vielä paljasta tulevan teoksensa aisaparia.
Inspiraation perässä
Saarisen tutkimusmatkailijaluonne on vienyt koreografin viime vuosina muun muassa Aasiaan. Suomalaistaiteilija teki Etelä-Koreassa historiaa, kun maan perinteisiä korealaisia tanssityylejä edustava, 1960-luvulla perustettu Kansallinen tanssiryhmä avasi ovensa ensi kertaa ulkomaiselle koreografille.
Ryhmä pani Saarisen koville, mutta vierailun lopputuloksena syntyi uusi tanssiteos Vortex, joka kantaesitettiin Soulissa. Teoksesta tuli niin suosittu, että se palaa ensi vuonna jo kolmannen kerran korealaisryhmän ohjelmistoon.
Kiinassa Saarinen opiskeli Peking-oopperaa.
– Olen kiinnostunut virtuoottisesta liikkeestä ja haluan pitää sitä yllä. Siksi haen vaikutteita, inspiraatiota ja vahvistusta sellaisista kulttuureista, joissa sitä myös arvostetaan.
– Itseäni kiinnostavat eniten sellaiset esiintyjät, jotka ovat kulkeneet monien totuuksien läpi ja jotka altistavat itsensä uusille asioille, Saarinen summaa.
Saarinen on treenannut tanssia yli 30 vuotta ja harjoitukset jatkuvat.
– Olen tanssinut niin hemmetisti, ettei minulla ole jäänyt tanssijana mitään tiettyä asiaa kokematta, mutta samaan aikaan joku nuori sielu minussa sanoo, että vielä on paljon opittavaa, Saarinen hymyilee.
Tero Saarinen Company Kansallisoopperan Alminsalissa 12.10 lähtien.
