Seitsenvuotias Helmi Tanska soittaa pianoa jo kolmatta vuotta. Kun Helmi osoitti kiinnostusta pianonsoittoon, tytön äiti alkoi etsiä sopivaa opinahjoa.
Pitää kysyä lapselta, haluatko soittaa. Jos hän haluaa, minä kyllä opetan
Kaisa Saarikorpi
Miia Haveri kiinnostui pienten lasten opetuksessa paljon käytetystä Suzuki-menetelmästä. Kävi ilmi, että Kallion musiikkikoulusta löytyisi sopiva opettaja.
– Helmi oli aika pieni ja meille oli tärkeintä saada hänelle hyvä ja pätevä opettaja. Se, missä opetus tapahtuu, ei ollut niin tärkeää, Haveri kertoo.
Kallion musiikkikoulussa soittoharrastuksen voi aloittaa ilman pääsykokeita. Se tuntui vanhemmista hyvältä.
– Lapsia vertaillaan ja kilpailutetaan monilla elämän osa-alueilla. Tuumin, että jos on keino välttää kilpailua, niin miksipä en valitsisi tätä tietä, Miia Haveri tuumii.
Koulun rehtorin ja piano-opettajan Kaisa Saarikorven mielestä on päivänselvää, että pääsykokeita ei tarvita. Asia on paljon yksinkertaisempi.
– Pitää kysyä lapselta, haluatko soittaa. Jos hän haluaa, minä kyllä opetan, Saarikorpi toteaa.
Saarikorven mielestä musiikillista lahjakkuutta on mahdotonta mitata. Sitä paitsi lahjakkuudella ei tee mitään, jos ei ole motivaatiota. Jos on motivaatiota, voi päästä pitkällekin.
– Minulla on ollut paljon sellaisia oppilaita, jotka eivät ole selvinneet musikaalisuustesteistä, eivätkä päässeet musiikkiopistoon.
– Siitä huolimatta he ovat päässeet täällä opiskeltuaan Sibelius-akatemiaan tai muihin ammattiopintoihin, Saarikorpi kertoo.
Suomessa on satakunta Kallion musiikkikoulun kaltaista koulua. Niissä opetetaan taiteen perusopetuksen yleistä oppimäärää. Vaikka kouluihin voi hakeutua harrastamaan ilman pääsykokeita, opetus on silti säädeltyä ja laadukasta. Koulut saavat tukea kunnilta.
Opetussuunnitelmaa uudistetaan parhaillaan
Tuorein musiikkioppilaitoksia koskeva taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma on vuodelta 2005. Nyt opetussuunnitelmaa ollaan uudistamassa. Uudistustyöryhmässä mukana olevan Lauttasaaren musiikkiopiston rehtorin, Liisa Stjernbergin, mukaan suuria mullistuksia on turha odottaa.
Karsia kuitenkin pitää, sillä kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan.
Liisa Stjernberg
– Tämä on vähän kuin tilkkutäkin tilkkujen uudelleen sommittelua, Stjernberg sanoo.
Uudistustyö on kuitenkin aiheuttanut kentällä vipinää. Esiin on noussut jo aiemminkin pinnalla ollut keskustelu siitä, kenelle musiikinopetus Suomessa on tarkoitettu.
Laajoihin opintoihin pyritään pääsykokeilla
Taiteen perusopetuksen laajaa oppimäärää opetetaan musiikkiopistoissa ja konservatorioissa. Niitä on eri puolilla Suomea kaikkiaan 97, joista kymmenen on konservatorioita ja loput musiikkiopistoja. Näihin oppilaitoksiin pyritään pääsykokeissa, joissa testataan yleistä musikaalisuutta ja rytmitajua.
Liisa Sjternberg myöntää, että testit eivät ole kattavia. Hänenkin mielestään motivaatio on tärkein, eikä sitä voi mitata.
– Karsia kuitenkin pitää, sillä kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan, Sjternberg toteaa.
Stjernberg korostaa sitä, että varhaisen opetuksen tulisi olla äärimmäisen laadukasta. Muuten musiikkiopinnoista ei voi tulla mitään.
– Kävin katsomassa Ruotsissa ryhmäopetusta, jossa kahdellekymmenelle lapselle annettiin viulu käteen ja mahdollisuus soittaa. Kolmen vuoden jälkeen kaikki soittivat yhä vapaalla kielellä, Stjernberg kertoo.
Vapaalla kielellä soittamisella hän tarkoittaa sitä, että ryhmässä kukaan ei ollut kehittynyt soittajana. Kaikki menivät heikoimman mukaan.
Musiikkiopistot ja konservatoriot saavat rahoituksensa pääasiassa valtiolta ja kunnilta. Oppilaiden vanhemmat kustantavat opinnoista lukukausimaksuilla noin 17 prosenttia.
Rahoitusjärjestelmä on sementöity
Laki taiteen perusopetuksesta on vuodelta 1998. Siitä lähtien musiikkiopistojen ja -koulujen rahoitusjärjestelmä on ollut nykyisen kaltainen. Tuoreessa valtion budjetissa musiikkikoulutus ei saanut lisää rahaa. Silti yksityisssä musiikkikouluissa elää toive järjestelmän muuttumisesta.
– Olisi hienoa, jos kaikki oppilaat aloittaisivat taiteen perusopetuksen yleisestä oppimäärästä. Siitä voisi siirtyä laajan pariin, jos on kiinnostusta, Kaisa Saarikorpi kaavailee.
– Siinä tapauksessa valtio voisi tukea kaikkia näitä aloittajia jollain potilla.
Kaupungit ovat kyllä halukkaita tukemaan musiikkikouluja, mutta monilla paikkakunnilla kuntien kassassa häämöttää jo pohja. Mitä vähemmän oppilaitokset saavat tukea, sitä enemmän vanhempien pitää maksaa lasten musiikkiharrastuksesta. Saarikorpi vetoaa kuvataidekoulujen tilanteeseen. Siellä kaikki yleistä oppimäärää antavat saavat osuutensa valtion avusta.
Vaatimustaso sellaisten kohdalla, jotka saavat tätä monipuolista opetusta, voisi olla ehkä vähän suurempi.
Liisa Stjernberg
Rehtori Liisa Stjernbergin mielestä ideaalimaailmassa lapset saisivat laadukasta musiikinopetusta jo päiväkodissa ja koulussa. Lahjakkaimmille olisi sitten tarjolla lisäopintoja musiikkiopistoissa ja konservatorioissa.
Opistojen ja konservatorioiden saama julkinen tuki myös velvoittaa, sanoo Stjernberg.
– Pitäisi aika rehellisesti katsoa niitä oppilaita, jotka täällä on monta vuotta, että ansaitsevatko he sen verorahoilla kustannetun subvention, mitä he harrastukseensa saavat.
– Vaatimustaso sellaisten kohdalla, jotka saavat tätä monipuolista opetusta, voisi olla ehkä vähän suurempi.
Opetushallituksen asettama, taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmaa musiikin osalta pohtiva työryhmä on istunut syyskuun alusta. Suunnitelma lähtee lausuntokierrokselle vielä tämän vuoden puolella. Uusi opetusohjelma on tarkoitus ottaa käyttöön elokuussa 2018.