Lääkkeettömät kivunhoitomuodot ovat jääneet Suomessa liikaa taka-alalle, sanoo yleislääketieteen professori Pekka Mäntyselkä Itä-Suomen yliopistosta.
Kyse on kansanterveydellisesti tärkeästä asiasta, sillä krooninen kipu on yleistä. Mäntyselän mukaan 35 prosenttia aikuisväestöstä kärsii kroonisesta, vähintään kolme kuukautta kestäneestä kivusta. Lisäksi kipu on yleinen syy terveyskeskuskäynnille.
Viime joulukuussa julkaistiin ensimmäinen ensisijaisesti kivun hoitoon liittyvä Käypä hoito -suositus. Mäntyselän mukaan tarkoituksena on muistuttaa, että lääkkeettömät hoidot ovat kivun selättämisessä usein tehokkaita ja toimivia ja että niitä tulisi myös käyttää aina, kun se on mahdollista.
– Korostan kuitenkin, että usein lääkehoitoa tarvitaan yhtä aikaa kivuttomien hoitojen kanssa. Viesti ei siis ole, etteikö kipulääkkeitä enää saisi käyttää, vaan se, että molempia tarvitaan.
Resepti helppo pikaratkaisu
Mäntyselän mielestä ongelmana kuitenkin on, ettei kipupotilaille aina muisteta suositella lääkkeettömiä hoitoja.
– Hoitosysteemimme suosii liikaa pikaratkaisuja. Reseptin kirjoittaminen on aika nopsa homma verrattuna siihen, että pitäisi miettiä potilaan aktivointia, moniammatillisen hoidon toteuttamista tai vaikkapa fysioterapeutin ammattitaidon hyödyntämistä.
Joissakin tapauksissa kipulääkkeitä saatetaan Mäntyselän mukaan määrätä liikaa, liian pitkään tai liian heppoisin perustein. Sen vuoksi Käypä hoito -suositus sisältää tietoa myös vahvojen, riippuvuutta aiheuttavien opioidien ja tulehduskipulääkkeiden turvallisesta käytöstä.
– Esimerkiksi tulehduskipulääkkeistä ei ole hyötyä pitkään jatkuneessa kivussa, mutta akuutissa kivussa niitä tarvitaan. Samoin tiettyä trendiä on siihen suuntaan, että varsinkin isommissa kaupungeissa opioidien määräämiskäytäntö voi olla vähän höltynyt. Tiettyjen periaatteiden kertaamiselle on tarvetta.
Mäntyselän mukaan viitteitä on kuitenkin myös siitä, että lääkkeettömiä hoitoja on alettu huomioida paremmin terveydenhuollossa. Hyvänä esimerkkinä professori nostaa esiin Kuopion kaupungin, joka avaa suoran fysioterapeutin vastaanoton tuki- ja liikuntaelinoireista kärsiville.
Liikunnan hyödyistä vahvin näyttö
Viime aikoina on saatu entistä enemmän tutkimustietoa lääkkeettömien kivunhoitomuotojen tehosta, Mäntyselkä kertoo. Vahvinta näyttöä on siitä, että lihasvoimaa ylläpitävä ja parantava harjoittelu auttaa monissa tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvissä kivuissa.
Joissakin tapauksissa hermojen sähköärsytyshoidosta voi olla apua. Jonkin verran on näyttöä siitä, että akupunktiosta on hyötyä polvinivelrikkoon liittyvässä kivussa.
Lisäksi on tutkittu kognitiivis-behavioraalista terapiaa, jossa pyritään vaikuttamaan kipuun liittyviin käsityksiin ja käyttäytymiseen.
– Lääkkeettömiä hoitoja, esimerkiksi tuota terapiaa, ei ole kovin hyvin saatavilla, joten se on rajoittava tekijä.
Monille käy muukin kuin pilleri
Mäntyselän mukaan potilaiden suhtautuminen lääkkeettömiin hoitoihin on tapauskohtaista, mutta monet potilaat kuitenkin suhtautuvat niihin myönteisesti.
– On paljon potilaita, jotka ovat erittäin motivoituneita käyttämään lääkkeettömiä hoitoja ja valmiita tekemään sen eteen hyvin paljon. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka haluaisivat mieluummin jonkin äkkiratkaisun kuten pillerin.
Terveydenhuollon ammattilaisilla olisi Mäntyselän mielestä myös opittavaa siinä, kuinka potilasta motivoidaan esimerkiksi liikunnan pariin.
– Valmiutta lääkkeettömiin hoitoihin on todennäköisesti enemmän kuin niitä osataan potilaille tarjota, hän huomauttaa.