Sitä se ajatus sitten lähti, nimittäin säilörehusta.
– Jos lehmille säilötään ruokaa, niin miksi ei biokaasu- tai bioetanolilaitoksille voitaisi säilöä biojätteitä, sanoo tutkijayliopettaja Annukka Pakarinen Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) Biotalouden tutkimusyksiköstä.
Ehkä hyvin säilötystä biojätteestä voitaisiin ottaa talteen joskus jotain arvokkaampaakin, jatkaa Pakarinen ajatuksenjuoksuaan.
Kun säilörehuun yhdistetään vielä toive siitä, että olisi mukavaa, jos kotona olisi biojätteen murskaava laite, alkoi idea biojätteenkäsittelylaitteistosta muhia Pakarisen päässä.
Mukaan lähti projektitutkija Jarkko Nummela ja käytännön testiapua löytyi bio- ja elintarviketekniikan alan opiskelijoilta. Tarvittiin myös Tekesin rahoittama Fiksu biojäte -hanke.
Niin keksintö näki päivänvalon, ja sille saatiin patentti elokuussa.
Etuna käsiteltävyys, koko ja vähäinen haju
Suomessa biojäte kerätään ensin omaan jäteastiaan ja kiikutetaan sitten isompaan roskapönttöön, josta jätteenkuljetus vie sen eteenpäin. Tällä matkalla biojäte ehtii jo muuttua kelvottomaksi. Hajukin alkaa lisääntyä, kun mikrobitoiminta pääsee kunnolla jylläämään.
Pakarisen ja Nummelan laite silppuaa biojätteen pussiin ja imee pussista ilman pois, jolloin mikrobitoiminta saadaan pysähtymään. Ajatuksena on, että laite voidaan sijoittaa kotitalouksissa tiskipöydän alle. Näkyviin jää vain aukko, josta biojäte syötetään sisään.
Samaa menetelmää voidaan hyödyntää myös kaupoissa ja ravintoloissa syntyvälle biojätteelle. Isompaa laitetta onkin testattu Hämeenlinnan Visamäessä Innoparkin ravintolassa.
Tässä vaiheessa mieleen saattaa pulpahtaa amerikkalainen tapa, jossa biojäte murskataan keittiössä suoraan viemäriin. Tällöin biojätettä ei voida hyödyntää. Kun jäte otetaan Pakarisen ja Nummelan laitteen avulla haltuun, silloin sen jatkokäsittely on helpompaa ja jäteastioiden tyhjennysväliäkin voitaisiin pidentää.
– Alkuperäinen ajatus on ollut, että biojätteen bioenergiapotentiaali säilytetään mahdollisimman pitkälle bioetanoli- tai biokaasulaitokselle mentäessä, Jarkko Nummela vielä tiivistää.
– Bonuksena tässä on, että kun jätteestä poistetaan ilmaa ja sen palakokoa pienennetään, se myös tiivistyy. Kun ilmaa poistetaan, muut mikrobiologiset prosessit – lukuun ottamatta hapantumista – vähenevät. Silloin hajuhaitatkin vähenevät. Eli me olemme saaneet bioenergiapotentiaalin säilymisen lisäksi helpon käsiteltävyyden, pienemmän koon ja vähemmän hajua.
Kovaääninen laite kaipaa vielä kehittelyä
Annukka Pakarinen sanoo, että kaukosäätimellä toimiva biojätteenkäsittelylaitteisto on vielä ruma ja kovaääninen. Kyseessä onkin testilaitteisto. Nyt tarvitaan jatkokehittelyä, ja vakaa tarkoitus on, että laite saadaan vielä jonain päivänä kaupalliseen tuotantoon.
– Biologisesti ja teknisesti ei pitäisi olla enää mitään esteitä.
Pakarisella on myös ideoita, miltä laite voisi näyttää: kauniin vaaleanpunaiselta tai tyylikkään teräksenharmaalta.
Vakavoiduttuaan Pakarinen sanoo, että laitteistoon voitaisiin lisätä myös digitaalisia elementtejä. Se voisi esimerkiksi laskea ruokahävikin määrän tai sen, kuinka paljon jäte tuottaa autoon polttoainetta ja kuinka kauas sillä huristelisi.
Eikä mahdotonta ole käyttää laitteiston ideaa myös sekajätteen käsittelyssä.