Jos jokin asia pelottaa, ei sitä kannata ainakaan tyrmätä ja sulkea pois, ajattelee uudessa Tatu ja Patu -elokuvassa näyttelevä Riku Nieminen. Tunne kannattaisi koettaa jopa kohdata.
– Pyrin keskustelemaan itseni kanssa, että minkä takia pelottaa. Ja ehkä jopa kohtaamaan sen pelon ja miettimään muillakin tavoin kuin pelon kautta, että onko tässä oikeasti hengenvaaraa tämän asian kohtaamisen kanssa, Nieminen pohtii.
Hiukan samankaltaisella tavalla erilaisuuteen ja uusiin asioihin suhtaudutaan koko perheen elokuvassa Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!, jossa Niemisen lisäksi toista pääroolia näyttelee Antti Holma.
Elokuvateattereihin 19.10. tulevassa elokuvassa Outolasta kotoisin oleva Tatu (Holma) ja Patu (Nieminen) matkustavat Helsinkiin tapaamaan ystäväänsä Veeraa (Eedit Patrakka), mutta päätyvätkin poukkoilemaan ympäri pääkaupunkia, kun ystävää ei löydy. Kaupunki ja sen ihmiset ovat parivaljakolle uppo-outoja.
– Tatu ja Patu luulevat tietävänsä, miten asiat ovat, mutta eivät oikeasti tiedä sinne päinkään, Nieminen aloittaa.
– Mutta he hyvin auliisti ottavat kantaa omien käsitystensä kanssa, kuinka ajattelevat asioiden olevan ja miten asiat tulisi järjestää, Holma jatkaa.
Hurinaa traktorilla pitkin Helsinkiä
Näyttelijät kehuvat projektia. Kajaanilaislähtöinen Nieminen kertoo, että elokuvaan on lipsahtanut yksi hänen repeämisensä, joka ei ole leikkauspöydällä lähtenyt pois.
– Naurahdan jollekin Antin tuhahdukselle, en tiedä mikä siinä on naurattanut, Nieminen hymähtää.
Holma puolestaan ei keksinyt yhtäkään syytä olla lähtemättä mukaan elokuvaan, sillä projektissa tuntui olevan valtavasti sydäntä mukana. Pääsivätpä näyttelijät myös ajamaan pienellä traktorilla pitkin poikin Helsinkiä.
Tatusta ja Patusta olisi kaikilla opittavaa, näyttelijät tuumaavat. Outolan parivaljakko ei arvota asioita – esimerkiksi joulupukki voi vaikuttaa kaksikon silmissä kummalliselta, mutta pukkikin kohdataan innokkaasti ja koetetaan väärinkäsityksen takia jopa koristella.
On tärkeä tunnistaa, että kaikki poikkeamme toisistamme, Holma pohtii. Kannattaisi aina keskittyä asioihin, jotka yhdistävät. Asiat, jotka toisessa on erilaista, eivät välttämättä ole väärin tai huonoa.
– Tämä on todella vaikeata, koska on niin paljon asioita, joita tarttuu mukaan elämän varrelta. On niin helppo yleistää joku ihminen tietyn ryhmän edustajaksi ja ajatella, että toisessa on jotakin ahdistavaa ja huonoa, Holma ajattelee.
Nieminen arvelee, että osittain tämä johtuu kiireestä. Kaikkeen ei pysty kiinnittämään huomiota ja asioiden lokerointi tapahtuu helposti.
– Voi olla, että se vuotaa aktiiviseen käytökseen hyvällä tai huonolla tavalla, Nieminen pohtii
Elokuva tuo uuden tulkinnan
Samoilla linjoilla on elokuvan ohjaaja Rike Jokela. Erilaisuus ja siihen suhtautuminen ovat uutuuselokuvassa isoja teemoja.
– Siitä tämä kertoo, että hyväksytään vähän erilaisempia tyyppejä kuin mitä itse olemme tai koemme, että pitäisi olla, Jokela pohtii.
Jokelan mukaan Tatu ja Patu voivat opettaa paljon erilaisuuteen suhtautumisesta myös oikeassa maailmassa. Erilaisuus tulee nähdä rikkautena ja siitä voi myös oppia.
– Jos tavallisesti prosessi menee niin päin, että kynnys oppia on isokin asia, niin Tatu ja Patu oikaisevat suoraan siihen, että jos parrat ovat täällä kova juttu, niin parrat naamaan ja menoksi, Jokela nauraa viitaten elokuvan kohtaukseen.
Tatu ja Patu ovat saavuttaneet valtavaa suosiota alun perin lastenkirjojen muodossa ja myös teatterin lavalla. Jokelan mukaan elokuvaa varten tehtiin kattavasti taustatyötä.
– Luulen, että elokuva tuo yhden tulkinnan. Tämä on yksi tapa kokea tämä tarina, Jokela pohtii.
Tavallinen makkara on kummallinen
Kaikissa on kummallisuuksia, Riku Nieminen ja Antti Holma ajattelevat.
Nieminen itse esimerkiksi saattaa helposti hurahtaa johonkin asiaan. Jos hän haluaa vaikkapa oppia soittamaan jotakin instrumenttia, hän raivaa sille tilaa aikatauluissa ja ympäristössä. Joskus hän on valmis hyväksymään, ettei asia tule onnistumaan. Näin ei kuitenkaan ole, jos esteenä on esimerkiksi viitseliäisyys tai uskallus.
– Se, että onko joku asia mahdollista, ei selviä millään muulla kuin että kokeilee ja yrittää, Nieminen pohtii.
Tatu ja Patu luulevat tietävänsä, miten asiat ovat, mutta eivät oikeasti tiedä sinne päinkään.
Riku Nieminen
Elokuva selvittää lisäksi, että kaikesta normaalista voi löytää outoja piirteitä. Yleensä kaikista tavallisimmat asiat ovatkin oudoimpia.
– Miksi tehdään jollain tavalla tai mitä esimerkiksi makkara on? Kun rupeaa miettimään syvällisesti, että mitä se on ja kuinka tavallisena sitä pidetään, niin minusta se ei ole ollenkaan niin tavallista kuin voisi ajatella, Holma pohtii.
Ja kaikista tärkeintähän on olla oma itsensä?
– Ole aina oma itsesi, paitsi jos voit olla yksisarvinen, niin silloin, Holma aloittaa.
– Ole yksisarvinen, Nieminen osallistuu nauruun.