Suurempaa, parempaa, jännittävämpää, vaikuttavampaa, haasteellisempaa. Reilu 42 kilometriä eli maraton ei ole enää kasvatustieteen professorin Juha T. Hakala mukaan mitään. Nyt pitää juosta vähintään vuorokausi tai tuhansia kilometrejä yhteen syssyyn.
Jos joku tekee jotakin hätkähdyttävää, löytyy pian toinen, joka pistää vielä paremmaksi. Että saisi mainetta, että saisi klikkauksia, että oma nimi olisi edes hetken kaikkien huulilla. Kivikaudella extreme tuli sivutuotteena, nykyihmisen pitää Hakalan havaintojen mukaan henkiinjäämisjännityksessä imitoida esi-isiä.
Ihminen on itse se, joka kiristää vanteen ohimoilleen.
Juha T. Hakala
Seikkailijoita on ollut aina. Kolumbus lähti aikoinaan purjehtimaan tietämättä putoaako maailman reunalta vai löytääkö uuden mantereen. Amerikkalainen Luke Aikins hyppäsi kesällä 7,5 kilometrin korkeudesta ilman laskuvarjoa.
– Näitä kahta suoritusta erottaa yksi tärkeä asia. Oma maa kuuli Kolumbuksen uroteosta muutaman vuoden päästä, Suomi muutaman sadan. Aikinsin hyppyä seurasi livenä kymmeniä miljoonia katsojia television ja nettivideoiden välityksellä.
Sosiaalisen median voima onkin Hakalan mielestä yksi suurimmista tekijöistä, joka saa meidät vetämään kaiken ääripisteeseen, koska emme malta olla vertaamatta elämäämme toisen omaan.
Täydellisyyden tavoittelu kohtuuttomuuteen asti ei ole pelkkää extremeilyä. Se voi olla myös valitun elämäntavan pilkuntarkkaa noudattamista. Esimerkkinä Hakala heittää käsityöharrastajien keskustelupalstan, missä käytiin kiihkeää keskustelua vegaanin villasukasta. Voitko sanoa olevasi oikea vegaani, jos sukkalangassasi on myös lampaanvillaa.
Pinnistelevä ihminen ei voi hyvin
Terveeseen laiskuuteen suomalaisia takavuosina patistellut kasvatustieteen professori Juha T. Hakala uskoo, ettei koko ajan pinnistelevä ihminen voi hyvin, ja kehottaa jokaista katsomaan peiliin löytääkseen ehdottomuuden pisteensä.
–- Ihminen on itse se, joka kiristää vanteen ohimoilleen. Pitäisi löytää rohkeus uskaltaa elää tasapainoisesti juuri minulle ja perheellemme sopivaa elämää meidän lähtökohdistamme, ei muiden.
Kova haaste nykymaailmassa, jossa olemme koko ajan erilaisten paineiden, vertailun ja vaatimusten ristitulessa.
– Totta. Media, sosiaalinen media ja markkinat vaikuttavat alitajuntaamme ja sitä kautta käyttäytymiseemme, halusimme tai emme. Myös työelämän tavoitteellisuus ja jatkuva tuloksen parantaminen on vallannut vapaa-aikamme, harrastuksemme ja ajatuksemme, sanoo Hakala.
Älkää ymmärtäkö väärin, en kritisoi mielialalääkkeitä, jotka ovat suorastaan saattaneet pelastaa ihmisten henkiä. Lisääntyvät käyttäjämäärät vaan kertovat jotakin yhteiskuntamme ja varsinkin elämäntapamme muutoksesta.
Kasvatustieteilijä, filosofi Juha T. Hakala
Vaikka yhteiskunta moniarvoistuu, hyvän elämän kriteeri näyttää Hakalan mielestä pysyvän ahtaana – perhe, komea talo arvostetulta alueelta, kaunis viheriö ulkopuolella, pari autoa, toinen mieluiten katumaasturi. Nousujohteinen, hyväpalkkainen ura, arvostetut harrastukset.
Mielialalääkkeiden kulutus kertoo elämäntavastamme
Kasvatustietelijä, filosofi Juha Hakala ei näe nykykehitykselle loppua. Yhä suurempi suhteellinen osa meistä on jo poikennut keskitien valtavirrasta.
– Ja osuus kasvaa koko ajan. En näe mitään merkkejä globaalista hillinnästä. Ei signaalia, että länsimaiset yhteiskunnat olisivat valveutuneet tässä asiassa.
Jos nyt jo moni vetää syömisensä, liikkumisensa, ulkonäkönsä parantelun ja harrastamisensa överiksi, mikä on tällaisen kehityksen lopputulos tulevaisuudessa?
– Minulla on tapana käydä kerran vuodessa katsomassa Kelan verkkosivuilta mielialalääkkeiden käyttäjämäärät. Älkää ymmärtäkö väärin, en kritisoi mielialalääkkeitä, jotka ovat suorastaan saattaneet pelastaa ihmisten henkiä. Lisääntyvät käyttäjämäärät vaan kertovat jotakin yhteiskuntamme ja varsinkin elämäntapamme muutoksesta.
Juha T. Hakala ei ole taikuri, jolla on jarru jota painaa, mutta neuvo löytyy:
– Antiikin filosofin sanoin: Purjehtimiseen tarvitaan sopiva määrä purjeita, ei liikaa, ei liian vähän. Pysähdy ja yritä harjoitella vaikeaa asiaa: Tämä hetki on arvokas.
Hakala pohtii äärikäyttäytymistä Kohtuuden kirjassa, joka ilmestyy lokakuun puolivälin paikkeilla.