Jaakko Halmetoja on biohakkeri. Hän on mitannut veriarvojaan, suolistonsa mikrobeja ja geenejään erilaisilla testeillä.
Öisin sensori tarkkailee Halmetojan kehoa. Aamulla hän tarkistaa unenlaatunsa sovelluksesta, joka kertoo, miten hyvin hermosto on palautunut levon jälkeen.
– Siitä näen, vaikuttaako esimerkiksi pari viinilasillista syvän uneni määrään, Halmetoja sanoo.
Halmetoja kuuluu tiimiin, joka on kirjoittanut lokakuussa julkaistavan Biohakkerin käsikirjan.
– Tiivistettynä biohakkerointi on itsensä mittaamisen yhdistämistä kaikkeen, millä voidaan parantaa itsetietoisuutta ja terveyttä.
Tämän määritelmän mukaan monet suomalaiset ovat ehkä tietämättään biohakkereita, sillä yhä useammat mittaavat muun muassa askeleitaan, energian kulutustaan sekä vitamiinitasojaan.
Veriarvot selvitetään ilman lääkärin lähetettä
Tämä on huomattu myös yksityisissä laboratorioissa, joihin monet hakeutuvat selvittämään veriarvonsa omalla kustannuksellaan ilman Kela-korvaukseen oikeuttavaa lääkärin lähetettä. Tulokset voivat kertoa mahdollisista puutostiloista tai elimistön matala-asteisesta tulehdustilasta.
– Valtaosa meidän asiakkaistamme käy meillä ilman lähetettä. Tällä hetkellä ihmisiä kiinnostavat D- ja B12-vitamiinien tasot. Myös gastropaneli on aina suosikki. Se on vatsalaukun terveystesti, joka mittaa limakalvon kuntoa eli onko siellä tulehdustilaa, helikobakteeria tai refluksia, kertoo Biohit Laboratorioiden testejä tekevä sairaanhoitaja Katariina Miettinen.
Julkisessa terveydenhuollossa on kovat säästöpaineet ja sen vuoksi ehkä joskus päätetään liian tiukalla seulalla, mitä tutkitaan ja millaisia laboratoriokokeita otetaan.
Helsingin biopankin tieteellinen johtaja Olli Carpén
Alalle on tullut myös aivan uusia toimijoita. Pari kuukautta sitten perustettu Innoxlab Diagnostic luo parhaillaan omaa mittauspisteverkostoaan. Yrityksen tavoitteena on pystyttää verenmittauspisteitä hyville apajille esimerkiksi terveystuotteita myyvien kauppojen ja apteekkien lähelle.
– Monet ihmiset ovat sanoneet, että terveyskeskuksissa ei mitata D-vitamiiniarvoja. Nyt kun markkinoille on tullut näitä paikkoja, joissa voi mitata arvonsa itsenäisesti ilman lähetettä, ei tarvitse rasittaa julkista terveydenhuoltoa, sanoo yrityksen toimitusjohtaja Merja Lindström.
Vastuu omasta terveydestä otetaan itselle
HUSin laboratorion ylilääkärin ja Helsingin biopankin tieteellisen johtajan Olli Carpénin mukaan asiakasvirrat yksityislaboratorioihin ovat viesti julkiselle terveydenhuollolle.
Jos luovumme nykyisestä terveydenhuoltomallista, niin silloin jokainen on oma lääkärinsä ja hoitaa itse itseään.
Helsingin biopankin tieteellinen johtaja Olli Carpén
– Julkisessa terveydenhuollossa on kovat säästöpaineet ja sen vuoksi ehkä joskus päätetään liian tiukalla seulalla, mitä tutkitaan ja millaisia laboratoriokokeita otetaan. Ihmisten oma aktiivisuus voi olla signaali julkiselle terveydenhuollolle, että sen toimintatapaan ei olla tyytyväisiä, Carpén sanoo.
Carpénin mielestä biohakkeroinnista voi tulla uusi tapa tuottaa tietoa yksityiselle ja julkiselle terveydenhuoltojärjestelmälle, sillä sensoritekniikka kehittyy kovaa vauhtia.
– Biohakkeroinnissa voi olla monia tapoja kerätä tietoa, joista on hyötyä itse kunkin terveyden seuraamiselle, mutta myös koko terveydenhuoltojärjestelmälle. Jos sairaasta henkilöstä pystytään keräämään reaaliaikaista tietoa, se auttaa meitä ymmärtämään hoitojen tehoa ja sairauksien käyttäytymistä.
Kuka pystyy maksamaan omasta terveydestään?
Mutta sovellukset, laitteet ja testit maksavat rahaa. Esimerkiksi Innoxlabin verimittausten hinnat vaihtelevat 30 ja 130 euron välillä. Joillekin se on pikkuraha, toisille taas suuri summa. Kiihtyykö kehityssuunta, jossa varakkaat pystyvät hoitamaan terveyttään ja köyhät eivät?
Jos testin ainoa tarkoitus on käytännössä markkinoida omaa tuotetta, se ei enää kestä eettistä tarkastelua, mikä lääketieteeseen kuuluu.
Helsingin biopankin tieteellinen johtaja Olli Carpén
– Koko terveydenhuoltomme olennainen kysymys on, miten turvaamme sen, että julkiseen terveydenhuoltoon saadaan uudet hoidot ja diagnostiikkamenetelmät. Jos sitä kysymystä ei pystytä ratkaisemaan, niin silloin julkinen terveydenhuolto on pitkässä juoksussa aidosti vaarassa, Carpén sanoo.
Tällä hetkellä Suomen julkinen terveydenhuolto on kuitenkin Carpénin mielestä korkeatasoista ja luotettavaa. Terveydenhuollon ammattilaiset on koulutettu sitä varten, että he tietävät, millaisia testejä ja tutkimuksia potilaat tarvitsevat.
– Jos luovumme nykyisestä terveydenhuoltomallista, niin silloin jokainen on oma lääkärinsä ja hoitaa itse itseään.
Netin terveystiedon ja -testien luotettavuutta on vaikea arvioida
Monet hakevatkin itse netistä tietoa sairauksistaan ja oireistaan. Ylilääkäri Carpénin mielestä ihmisten kiinnostuminen terveydestä on hyvä asia, mutta tiedon ymmärtäminen voi olla vaikeaa, jos ei ole perehtynyt lääketieteeseen.
Netin testeissä on hyvin laaja kirjo. Osa testeistä on vain suuntaa-antavia, mutta ei kliinisesti luotettavia.
Sitran johtava asiantuntija Tuula Tiihonen
– Netti on täynnä tietoa, mutta vain pieni osa lääketieteellisestä tiedosta on hyvin dokumentoitua.
Carpén kehottaa ihmisiä suhtautumaan varauksella myös netissä myytäviin ulkomaalaisiin vitamiineja ja hivenaineita mittaaviin testeihin, joista monet eivät kestä tiukkaa lääketieteellistä tarkastelua suomalaisten standardien mukaan. Jotkut testejä myyvät yritykset kauppaavat myös lisäravinteita.
– Tämä on se kohta, missä mennään harmaalle alueelle tai jopa sen yli. Jos testin ainoa tarkoitus on käytännössä markkinoida omaa tuotetta, se ei enää kestä eettistä tarkastelua, mikä lääketieteeseen kuuluu.
Tavallisen kuluttajan on vaikea arvioida, mitkä testit ovat luotettavia. Ja vaikka testi antaisi oikein mitatut tulokset, ne pitäisi vielä osata tulkita. Jos veriarvojen merkitystä ei ymmärrä, testi voi aiheuttaa turhaa huolta. Carpénin mukaan jokin poikkeava arvo veressä ei aina välttämättä liity mihinkään sairauteen.
– Väärin tulkitut testit voivat johtaa itselääkitykseen, joka ei ole lääketieteellisesti asianmukaista.
Genomikeskus voisi arvioida testien kliinistä luotettavuutta
Sitran johtavan asiantuntijan Tuula Tiihosen mukaan Suomeen pitäisi luoda viranomaisten ylläpitämä portaali, joka tarjoaisi luotettavaa tietoa testien standardeista. Tämä tehtävä voitaisiin antaa Genomikeskukselle, jonka perustamiseen hallitus myönsi 17 miljoonan euron rahoituksen kevään kehysriihessä.
Tiihonen tutkii terveyden ja hyvinvoinnin vaikuttavuutta. Hän on myös itse kokeillut geenitestejä.
– Netin testeissä on hyvin laaja kirjo. Osa testeistä on vain suuntaa-antavia, mutta ei kliinisesti luotettavia.
Genomikeskuksesta tulee paikka, jonne kootaan tietoa ihmisten geeniperimästä. Tämä edistää sairauksien ennaltaehkäisyä, sillä geenitesteillä voidaan selvittää esimerkiksi ihmisten riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä rintasyöpään.
Perimästä saatava tieto auttaa myös määrittämään potilaalle parhaiten sopivat lääkkeet.