2000-luvun alkupuolella Suomi elpyi sitä koetelleesta lamasta. Hämeenlinnassa seurattiin, kuinka kaupunkiin ilmestyi rakennustyömaita, luvaten asukkaille jälleen kasvua ja elinvoimaa. Paikkoja uudistettiin, uutta rakennettiin ja tulevaa suunniteltiin.
Kirjailija Olli Jalonen katseli kaupunkinsa uutta rakentamisen ja toipumisen aaltoa. Hänen mielessään alkoi hahmottua ajatus taideteosten ketjusta, joka liittyisi rakentamiseen, paikkoihin ja uuteen nousuun.
– Aina kun ihmiset asustavat pidempään yhdessä kohdassa, he jättävät merkkejä itsestään. Jokainen rakennelma ja asuinalue kertovat meistä paljon pidempään kuin luulemme, sanoo Jalonen.
– Aloin suunnitella teosta vuonna 2003. Silloin rakentaminen oli kaupungissa kuumana Verkatehtaan ympärillä, asuntomessujen tiedettiin tulevan kaupunkiin 2007 ja Poltinahon suunnitelmat olivat jo olemassa. Nämä paikat valikoituivat myös kolmeosaiseen teokseen, kertoo Olli Jalonen.
Yhdessä kuvanveistäjien Olli Larjon ja Anssi Taulun kanssa Jalonen ryhtyi jalostamaan ideaa. Syntyi "Auringon piirissä": kolmen teoksen sarja (siirryt toiseen palveluun), johon kuuluvat punainen, musta ja sininen aurinko. Ne kertovat asutuksen ja ihmisen tarinaa Hämeenlinnan seudulla.
– Me kaikki tekijät olemme kiinnostuneita historiasta ja tähtitieteestä. Halusimme yhdistää ne toisiinsa. Ympäristöteoksissa, jotka pysyvät pitkään paikallaan, pitäisi olla päivän aiheen ylittävää symboliikkaa ja isot teemat, pohtii Olli Jalonen.
Teoksissa yhdistyvät paikat, aika, historia ja ajanlasku
Hämeenlinnan seudulla on pitkä asutushistoria hyvien kulkureittien risteyspaikkana. Vanajaveden laaksoon on kulkenut ja asettunut ihmisiä siitä asti, kun kuivaa maata alkoi vapautua jääkauden jälkeen veden alta.
Tästä kaikesta myös teokset kertovat, Hämeenlinnan asutuksen ja ihmisen toiminnan historiasta. Teoksissa on käytetty alueelta löytyviä kierrätysmateriaaleja. Harvoilanmäelle asuntomessualueelle rakennettiin "Punainen aurinko" Verkatehtaan työmaalta saaduista vanhoista tiilistä.
– Punainen aurinko on tähtikartta. Siihen on valittu Ursan kartastoista se hetki, jolloin kaikki näkyvät planeetat ovat havaittavissa. Puiston kiviin on sijoitettu isompia tähtikuvioita. Keskuskivi on aurinkokello ja kalenteri, siitä pystyy viitteellisesti näkemään päivän ja ajan.
Kulttuurikeskus Verkatehtaan lasipihan lattialta löytyvä Musta aurinko puolestaan koostuu Poltinaholta löydetystä romuraudasta. Auringonpimennyksen kiitävä varjo on maalattu seepiamusteella Lasipihan sisäseinään.
Musta aurinko esittää auringonpimennystä ja siihen liittyviä valoilmiöitä, jotka tapahtuivat 1940-luvun puolivälissä, Verkatehtaan kulta-aikana.
– Eri tavoin kuluneet ja kiillottuneet kappaleet kertovat aikojen päällekkäisyydestä. Musta aurinko on myös kuva auringonpimennyksestä sinä hetkenä, kun sen reunaan syntyy timanttisormus, kirkas välähtävä säde, sanoo Jalonen.
Poltinahon Sininen aurinko oli alun perin tarkoitus tehdä Harvoilanmäen kivistä, mutta lähes vuosikymmenen viive kadotti valitut kivet. Teos on saanut nimensä vedestä, jota myös Poltinaholtakin löytyy. Kiviin on hiekkapuhallettu muinaisen Ancylusjärven (siirryt toiseen palveluun) 9 000 vuotta vanha rantaviiva. Tuolloin Hämeenlinnan seutu alkoi nousta merestä.
– Sininen aurinko paikallistaa Poltinahon alueen erilaisille kartoille, niin kosmoksen mittakaavassa kuin pienemmissäkin.
Eräänlainen kartta on myös teoksen yhdessä kyljessä komeileva QR-koodi, joka on avain uuden oppimiseen. Kalliomaalauksilla on ollut yleisemminkin opettavainen tarkoitus, sanoo taiteilija Olli Larjo.
– Tämä edustaa samaa perinnettä. Esimerkiksi Vienanmerellä olevilla valaanpyyntiin liittyvillä kalliopiirroksilla on opetettu nuorempaa sukupolvea, sanoo Larjo.
Teokset samalla maantieteellisellä linjalla muiden historiallisten paikkojen kanssa
Liekö maailmankaikkeuden kosmoksella näppinsä pelissä, vai sattumaltako taiteilijat teostensa sijainnit Hämeenlinnassa valitsivat, mutta yhtä kaikki. Ne asettuvat suunnilleen samalle linjalle Hämeenlinnan halkaisijalla.
Kun halkaisijaa jatkaa koko maapallon ympäri, sen tielle sattuu mielenkiintoisia paikkoja. Itään lähtiessä tulee Äänisen kalliopiirrosalue, Saimaan Yövesi ja Hanti Mansijskin alue, ja kun palataan lännestä takaisin Suomeen, kulkee linja Ahvenanmaan Jomalan kunnan kautta.
Teoksen teemaan sopien Äänisen kalliopiirrokset on piirretty kiveen noin 2 000–1 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Yöveden alueelta Saimaalla on myös löydetty merkkejä muinaisesta asutuksesta. Hanti Mansijskia lukuun ottamatta paikkoihin liittyy paljon historiaa, symboliikkaa ja mystiikkaa. Hanti Mansijskin teoksen teemaan yhdistää se, että alueen kasvukausi Venäjän öljyteollisuuden mukana ajoittuu samaan aikaan teoksen idean herättäneen kasvukauden aikaan.
– Sattumaahan tämä kaikki on. Ihmisen mieli on sellainen, että se valitsee jollain täydellisellä logiikalla satojen valintojen joukosta juuri ne sopivimmat, sanoo kirjailija Olli Jalonen.