Sodassa kaksi tahtoa kamppailee keinoja kaihtamatta siitä, kumpi saa alistettua toisen tämän etujen vastaisesti. Sama koskee myös informaatiosotaa. Sitä käydään meitä ja muita länsimaita vastaan parhaillaan ja sitä käy Venäjä. Mutta Suomi valtiona ei käy informaatiosotaa. Se ei ole mahdollista.
Informaatiosotaan kuuluu aina viestinnän eettisten sääntöjen ja faktojen hylkääminen. Merkittävä ero nyky-Venäjän ja länsimaiden kesken on siinä, mitä julkisen sektorin toimijat saavat tehdä. Läntisissä demokratioissa tunnoton valehtelu ja poliittisten levottomuuksien lietsominen toisessa maassa ovat harvinaisia asioita. Venäjä tosin kokee monet Neuvostoliiton romahtamisen jälkeiset tapahtumat sen entisessä valtapiirissä juuri tällaiseksi toiminnaksi.
Lännessä pakotteita ajatellaan tapana välttää sota, Venäjän katsannossa pakotteet ja muu vastaava painostus on sotaa. Nykyisessä turvallisuuskriisissä, josta informaatiosota on yksi merkki, on paljaan valtapolitiikan ohella osansa myös arvojen vastakkainasettelussa.
Väite siitä, että kaikki valtiot käyvät informaatiosotaa perustuu usein sille, että kaikki valtiot tosiaan yrittävät vaikuttaa toistensa toimintaan. Diplomaattiset koneistot ovat olemassa juuri sen takia. Tätä oman valtion viestin viemistä suunnitellusti ja päämäärätietoisesti eri tasoilla kutsutaan strategiseksi kommunikaatioksi. Se on päämäärätietoista toimintaa, mutta luonteeltaan suostuttelevaa tai perustelevaa.
Venäjän informaatiosota tähtää mielipiteiden ja maailmankuvan hajottamiseen
Strategisen kommunikaation ja informaatiosodan ero on kuin mainonnalla ja häikäilemättömällä, uhkailevalla manipuloinnilla.
Venäjän informaatiosota ei tähtää perinteisen propagandan tapaan mielipiteiden kääntämiseen. Se tähtää mielipiteiden ja maailmankuvan hajottamiseen. Siksi myös järjettömät, keskenään ristiriitaiset ja moraalittomatkin viestit kelpaavat sen käyttöön. Yhtenä tavoitteena on heikentää kansalaisten luottamusta, hyökätä instituutioiden kimppuun ja halvaannuttaa demokraattista päätöksentekoa yleisen mielipiteen sumuttamisen avulla.
Tällaista toimintaa ei ikinä voi tehokkaasti tehdä pelkästään ulkoapäin, vaan se vaatii kohdemaan yhteiskunnan sisäisten jakolinjojen hyväksikäyttöä ja altiiden ryhmittymien mobilisointia.
Suomessa, kuten muuallakin lännessä, Venäjä on pitkään mobilisoinut erilaisia nykyiseen yhteiskuntajärjestykseen tyytymättömiä ryhmiä. Pakolaiskriisin myötä yksi painopiste tässä toiminnassa on ollut äärioikeiston ja rasististen toimijoiden tukeminen. Tämä toiminta huolettaa paitsi EU-maiden tiedustelupalveluita, myös valtiojohtoja.
MV-lehti on koonnut piiriinsä uusnatseja, levottomuuksia lietsovia rasisteja ja vieraan vallan hyväksi työskenteleviä
Jotain Venäjän näkemyksestä kertoo myös se, miten tiukalla otteella Venäjä estää tällä hetkellä omassa maassaan järjestöjen ja muiden organisaatioiden yhteyksiä länteen.
Jos ennen Kreml pelotteli kansalaisiaan ulkomaisilla tiedustelupalveluilla CIA etunenässä, nyt samaan konnan rooliin ovat joutuneet kansainvälistä yhteistyötä tekevät kansalaisjärjestöt ja muut toimijat.
Suomessa yhteiskuntaa sisältäpäin heikentävää toimintaa näkyvimmillään edustaa MV-lehti. Se on viime aikona koonnut yhteen monenlaisia toimijoita suojiinsa. Sieltä löytyy kirjava joukko nykyisenkaltaista yhteiskuntajärjestystä vastustavia tahoja virallisestikin Venäjän hyväksi toimivista aina uusnatseihin.
Uusnatsien Suomen Vastarintaliikkeellä on siellä bannereita, oma foorumi ja MV-lehti osoittaa näkyvästi tukeaan asema-aukion törkeatä kuolemantuottamuksesta epäillylle järjestön johtohahmolle. Myös katupartiojärjestö Odinin sotilaat saa halutessaan myönteistä näkyvyyttä MV-lehdessä.
Aiemmin MV-lehti oli yhteistyössä myös Olavi Mäenpään vetämän SuomiDemokraatit-puoluehankkeen kanssa. Juuri ennen hankkeen julkistusta MV-lehti hyökkäsi rajusti perussuomalaisten kimppuun, syyttäen näitä värikkäin sanoin maahanmuutto- ja jihadistimyönteisyydestä. Tämä kuntavaaleihin tähdännyt äärioikeistolainen konsortio on jo käytännössä hajonnut sisäisiin ristiriitoihin. Käynnissä on kuitenkin jo uusi vastaava viritys, tällä kertaa eduskuntavaaleja varten. Ehdokkaiksi ovat ilmoittautuneet muun muassa Ilja Janitskin ja James Hirvisaari,
MV-lehti tukee näkyvästi myös rasistista, ympäri maata mielenosoituksia jatkuvasti järjestävää Suomi ensin -liikettä. Puolueeksi pyrkivän liikkeen johtohahmo Marco De Wit matkusti viime kesänä Venäjän hallitsemille kapinallisalueille Ukrainaan. Siellä häntä isännöi kapinallishallinnon työntekijä Janus Putkonen ja paikalla oli myös Donetskin mielikuvitustasavallan sekä Venäjän presidentinhallinnon alaisen RISIn edustaja Johan Bäckman. Nyttemmin MV-lehti on myös julkaissut Putkosen Donetskista toimittamaa propagandaa.
Johan Bäckman ja Ilja Janitskin puolestaan ovat STT:n mukaan olleet tutkittavina samassa tutkinnassa. Kun Ilja Janitskinin vangitsemista käsiteltiin oikeudessa, tarjosi Putkonen hänelle julkisesti turva- eli käytännössä pakopaikkaa Donetskissa.
Jos itse ryhdymme informaatiosotaan, olemme hävinneet
MV-lehti on siis koonnut piiriinsä uusnatseja, levottomuuksia lietsovia rasisteja ja vieraan vallan hyväksi työskenteleviä.
Se, että Suomi ei käy valtiona informaatiosotaa ei tarkoita sitä, etteikö meidän tulisi voimakkaastikin reagoida siihen, mitä tapahtuu. Tämä keskustelu on juuri nyt on käynnistynyt ja se etenee, kuten kaikki yhteiskunnallinen keskustelu, hieman hyppelehtien ja ylilyöntejä eri suuntiin tehden.
Mutta optimistisesti uskon, että varsin nopeasti meillä on kansakuntana paljon parempi kuva siitä missä olemme ja mitä meidän olisi syytä tehdä. Ainakin meidän kannattaa pitää kiinni korkeatasoisesta opetuksestamme ja laadukkaasta mediakentästämme.
Ei ole myöskään syytä mihinkään noitavainoihin, sillä avoimuudesta ja sananvapaudesta tinkiessämme olemme heikoilla. Jos siis itse ryhdymme informaatiosotaan, olemme hävinneet. Silloin olemme paitsi menettäneet avoimen oikeusvaltion, myös antaneet mahdollisuuden tulkita kaikkea mitä teemme sotimisen lähtökohdasta.
Maltillinen, faktoihin, lakeihin ja totuudenmukaisuuteen pyrkivä viestintä on pitkässä tähtäimessä ainoa oikea tapa toimia. Häviämme kenties taisteluja, mutta se on ainoa keino voittaa tämä meitä vastaan käytävä sota.
Janne "Rysky" Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut bloggari. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan. Hän vuorottelee keskiviikon kolumnipaikalla Sinikukka Saaren, Marko Kilven ja Juho Saaren kanssa.
Yle on yhtenä asianomistajana rikosasioissa, joissa Ilja Janitskinia ja Johan Bäckmania on kuulusteltu.