Netin käyttäjä kohtaa monia ansoja. Verkko on täynnä valeuutissivustoja, satiiria ja villejä salaliittoteorioita. On PR:ää, uutisjutuiksi naamioitua sisältömarkkinointia. Ja sitten vielä propaganda ja informaatiosota!
Ja kaikestako pitäisi osata arvioida, onko tieto luotettavaa vai ei? Saattaa tuntua mahdottomalta, mutta kun opettelee tunnistamaan huijausten lajityyppejä ja ottaa haltuun muutaman perustyökalun, tehtävä muuttuu jo vähemmän pelottavaksi.
Ensinnäkin kannattaa muistaa, että mitä tunteisiin vetoavampi asia, sitä varmemmin myös huijarit haluavat apajille. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi onnettomuudet, henkirikokset ja dramaattiset henkilötarinat, mutta myös ruoka ja terveys.
Valemediat ja huijarit tarttuvat pinnalla oleviin asioihin, kuten juuri nyt puhuttaviin uutisiin tai yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Ajankohtaisuus vetää valeuutisissa samoin kuin oikeissakin. Esimerkiksi Pokémon Go -peliin liittyvistä onnettomuusuutisista moni on peräisin verkon feikkitehtaista.
Kun kohtaat seuraavien kaltaisia tapauksia, hälytyskellojen pitäisi soida:
1. Tuoreiden uutistapahtumien vääristelyt
Aina kun jossain tapahtuu jotakin dramaattista, kuten maanjäristys, suuronnettomuus tai hirmumyrsky, verkossa alkaa kiertää liian nopeita tulkintoja ja suoranaisia valheita tapahtumasta.
Tyypillisimmin vanhat valokuvat alkavat levitä uusina otoksina paikan päältä. Esimerkiksi New Yorkin Sandy-myrskyn aikaan jaettiin valokuvaa, jossa iäkäs mies kantaa koiraa selässään syvässä tulvavedessä. Kuva vetoaa tunteisiin, mutta se ei ole New Yorkista. Googlen kuvahaku paljasti, että otos oli alun perin Filippiineiltä aivan toisen myrskyn aikaan, monta vuotta aiemmin.
Vanhoja, aivan toista tilannetta esittäviä kuvia levitetään lähes aina uusina kuvina, kun jossakin tapahtuu hurjia. Usein Googlen kuvahaulla selviää, että kuvat ovat paitsi toisesta ajankohdasta, ehkä jopa toisesta paikasta. Epäile aina nopeasti kiertoon lähteneitä dramaattisia kuvia. Älä jaa tarkistamatta eteenpäin.
2. Valeuutiset
Tämä on kohtuullisen nuori nettihuijausten lajityyppi. Valemedioita alkoi toden teolla syntyä vasta muutama vuosi sitten. Niiden perustajat keksivät, että Facebookin avulla saa leviämään vaikka mitä, kunhan otsikko on tarpeeksi järkyttävä, yllättävä tai hauska.
Facebook ja Google mahdollistavat valeuutisbisneksen. Toisen avulla jutut leviävät, toisen avulla myydään mainoksia.
Valemedian ideana on matkia ulkoisesti oikeita uutisia, ja siinä ne onnistuvatkin hyvin. Mutta ne eivät ole uutisia, sillä ne ovat keksittyjä. Journalismin tulee aina perustua faktoihin.
Aluksi valeuutissivustot olivat suhteellisen harmittomia. Ne keksivät julkkisjuoruja ja uskomattomia juttuja “hullu, hullu maailma” -hengessä. Pari vuotta sitten tapahtui käänne: osassa valemedioista huomattiin, että esimerkiksi rasistiset keksityt jutut vetävät parhaiten. Myös uusia sivustoja perustettiin keksimään juttuja liittyen esimerkiksi pakolaiskriisiin.
Siispä hälytyskellot soimaan, kun kohtaat näitä merkkejä:
1) Tarina vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Se todennäköisesti ei ole totta.
2) Dramaattinen kuva tai video alkaa kiertää välittömästi uutistapahtuman jälkeen.
3) Huhun kohteena on asia, johon liittyy voimakkaita tunteita tai ryhmä, jota kohtaan on voimakkaita ennakkoluuloja.
Kysy aina, mistä tieto on peräisin ja mieti, onko kyseessä luotettava lähde. Mieti aina kahteen kertaan, ennen kuin jaat eteenpäin.
Valemedian nousun syyt
No miksi sitten misinformaatio kukoistaa verkossa? Miksi valemedia on noussut pinnalle juuri nyt?
Siihen on monia syitä.
Ensinnäkin internetissä kaikki vaikuttaa helposti samanarvoiselta. Etenkin Facebookissa kaikki linkit näyttävät samalta, olivat ne sitten peräisin arvostetusta uutismediasta tai parin teinipojan feikkitehtaasta. Uutista on myös helppo matkia ulkoisesti: tarvitaan vain vetävä otsikko, vähän tekstiä, kuva ja kuvateksti.
Toiseksi ihmiset eivät lue tyypillisesti kuin otsikon ennen kuin jakavat eteenpäin. Feikkiuutisten viraalius eli nopeasti suosituksi tuleminen perustuu yleensä tähän. Useimmiten ne on helppo tunnistaa, jos klikkaa jutun auki ja tutkii sivuston tyyliä ja sisältöä. Ikävä kyllä viraalit valheet leviävät tyypillisesti paljon laajemmalle kuin niistä jälkeenpäin tehdyt korjaukset.
Kolmanneksi ihmiset hakeutuvat sellaisen informaation pariin, joka vahvistaa heidän maailmankuvaansa. He myös hylkivät tietoa, joka ei sovi heidän mielipiteisiinsä. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi. Kukaan ei ole sille immuuni.
Johanna Vehkoo
_Toimittaja Johanna Vehkoo käsittelee Yle Uutisluokan juttusarjassa, miten erottaa fakta ja fiktio media_ssa.