Einarin lapsuudessa isä Veikko kävi normaalisti töissä Jämsän verotoimistossa ja äiti Arja työskenteli radiotoimittajana. Kaikki muuttui vuonna 1992 Einarin ollessa 12-vuotias. Isä Veikko lähti Helsinkiin henkisen tiedon kurssille ja palasi sieltä muuttuneena.
– Muistan, että istuin vessassa ja isä tuli koputtamaan ovea innoissaan ja sanoi, että tuu ulos, nyt kaikki on muuttunut.
Isä kertoi Einarille olevansa maan ja ulkoavaruuden välinen sanansaattaja ja että hän näkee avaruusolentoja, pystyy ottamaan yhteyttä tuonpuoleiseen ja pystyy parantamaan ihmisiä vaikkapa syövästä.
Poika uskoi ufoihin muttei joulupukkiin
Einari tunsi nuorena olevansa erityinen, sillä kun muut kaverit keskustelivat vanhempiensa kanssa vaikkapa formuloista niin hän ja isä kävivät keskusteluja avaruusolentojen kanssa.
– Isä kertoi minulle entiset elämäni. Olimme olleet veljeksiä Siriuksella. Lähdettiin vaikka keskellä yötä läheiselle lumenkaatopaikalle katselemaan josko avaruusolennot ilmestyisivät meille, muistelee Einari.
Ei kenenkään muun isä ollut supersankari.
Einari Paakkanen
Einarista tuli Veikon oppipoika ja hän alkoi nähdä valo-olentoja ja kokea asioita, jotka vain isä osasi selittää. Isästä ja pojasta tuli tiimi, jolle koko maailmankaikkeus oli avoinna.
Einari Paakkanen kokee eläneensä kaikin puolin hyvän ja mielikuvitusrikkaan lapsuuden. Tosin usko joulupukkiin loppui jo varhaisessa nuoruudessa.
– Ei kenenkään muun isä ollut supersankari, kuten minä isäni silloin koin. Joulupukkiuskomukset karisivat, kun yksi perhetuttu oli joulupukkina ja tunnistin, että sehän olikin Pekko.
Isän erityisyys säilyi pienen piirin tiedossa
Tieto isän erikoislaatuisesta maailmankaikkeuden katsomuksesta pysyi maaseutukaupunki Jämsässä pienessä piirissä. Einari kertoi isästään vain lähimmille kavereilleen. Verotoimistossa tiedettiin myös. Veikon työkaverit olivat lähes kaikki naisia.
– He olivat tosi kiinnostuneita entisistä elämistään. Ja jos oli vaikka pää- tai niskasärkyä niin isältä pyydettiin henkiparannusapua, kertoo Einari.
Uudet kaverit eivät ottaneet suopeasti vastaan juttuja isästäni.
Einari Paakkanen
Isän ja äidin parisuhteessa säilynyttä balanssia Einari ihmettelee, sillä toimittaja-äiti ei ollut kiinnostunut isän henkimaailmasta.
– He ovat kuitenkin löytäneet onnellisen tavan olla yhdessä. Se on tosi kunnioitettavaa.
Aikuisena Einari Paakkanen alkoi epäillä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan ja ryhtyi tutkimaan mitä lapsuudessa todella tapahtui.
– Kun muutin pois kotoani, niin avaruusolennot ja henkimaailman asiat eivät olleet enää jokapäiväistä elämää. Pikkuhiljaa ne etääntyivät ja kun uudet kaverit eivät ottaneet suopeasti vastaan juttuja isästäni, niin itselläkin alkoivat epäilyt syntyä.
Totuutta etsimään elokuvalla
25 vuotta isän valaistumisen jälkeen valmistuneessa Isäni tähtien takaa -dokumentissa Einari Paakkanen käy läpi isänsä kertomuksia. Einari kuvaa elokuvaa matkaksi totuuden selvittämiseksi: kaikkien itsenäistyneiden ihmisten täytyy jossakin vaiheessa kohdata vanhempansa.
– Joko hyväksyä heidän maailmankatsomuksensa tai hylätä se.
Avaruusolennot ja maapallon ulkopuolinen elämä ovat varsin tuttuja suosituista fantasiaelokuvista. Suomalaissa elokuvissa aihetta ei ole juurikaan käsitelty. Juhan af Grannin ja ufo-lääkäri Rauni-Leena Luukkasen ohella harva on tuonut julkisesti esiin UFO-näkemyksiään.
Isäni tähtien takaa -elokuvaa Einari kuvaa henkilökohtaisimmaksi teokseen koskaan, sillä perheessä ei henkimaailman kokemuksista puhuttu ikinä aiemmin näin avoimesti. Elokuvan tuottaja Elina Pohjola vaikuttui, kun perhe pystyi avoimesti puhumaan rajatiedosta ja ufo-kokemuksista.
– Elokuvassa se tapahtuu lämminhenkisesti, mutta se ei tee siitä silti helppoa, arvioi Elina Pohjola.
Elokuva kypsyi kymmenen vuotta
Einari Paakkanen mietti pitkään uskaltaako tarttua projektiin. Hän yritti tehdä elokuvaa jo kymmenen vuotta sitten.
– Yritin elokuvakoulussa jo isää kuvata, mutta se oli kaikin puolin tuhoon tuomittu yritys. Minua vähän hävetti kuvata isää ja häntä hävetti olla kameran edessä.
Minusta olisi voinut tulla taas ufo-uskovainen.
Einari Paakkanen
Kymmenen vuotta myöhemmin kun elokuvaa ryhdyttiin tekemään uudestaan, isän asenne oli muuttunut täysin ja myös Einarin.
– Lähdin ilman ennakkoluuloja ja hyväksyin senkin vaihtoehdon, että jos todisteita olisi löytynyt, niin minusta olisi voinut tulla taas ufo-uskovainen. Mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Tutkimusmatkan lopputulos oli se, että en enää usko samaan kuin isä, tunnustaa Einari Paakkanen.
Ihmeparantuminen askarruttaa yhä
Teini-iässä Einari halusi isänsä tavoin oppia henkiparantamaan ja vastaanottamaan viestejä avaruudesta. Mutta niin ei koskaan käynyt. Supersankari-ominaisuuksien saamatta jääminen ei enää harmita, vaan lähinnä huvittaa. Yksi selittämätön tapaus isän parantamiskyvyistä on kuitenkin jäänyt vaivaamaan mieltä.
– Nainen soitti isälle ja pyysi apua, kun lääkärit eivät pystyneet häntä parantamaan syövästä. Isä sitten hänen kanssa puhui puhelimessa ja lähetti energioita. Muutamaa päivä myöhemmin nainen soitti, että syöpä on häipynyt eivätkä lääkärit pystyneet selittämään, että miten se tapahtui.
Joko olemme yksin maailmankaikkeudessa tai emme ole.
Arthur C. Clarke
Vieläkö Einari sitten uskoo maapallon ulkopuoliseen elämään? Suoraa vastausta Einari ei anna, vaan siteeraa maailmankuulua tieteiskirjailijaa Arthur C. Clarkea.
– Joko olemme yksin maailmankaikkeudessa tai emme ole. Molemmat ovat yhtä kauhistuttavia vaihtoehtoja.