"John". Entinen sunnimuslimi Bagdadista
"Isäni kuoli, kun olin nuori. Äitini oli hyvin uskonnollinen, hän rukoili joka päivä. Minä en.
Olen kotoisin Bagdadin Dourasta. Se on köyhä kristittyjen asuinalue. Heillä ei ollut helppoa, kun Saddam Husseinin hallinto kaadettiin. Silloin ekstremistit tulivat vaatimaan kristittyjä luopumaan uskostaan. He sanoivat "nyt käännytte islamiin tai kuolette".
Alueella oli kirkko ja sen lähellä moskeija. Joka perjantai kuuntelin moskeijan kovaäänisestä, kun imaami kehotti taistelemaan vääräuskoisia vastaan. Aloin miettiä, keitä nämä "vääräuskoiset" ovat.
Ystävystyin kristityn työkaverini kanssa. Hän antoi minulle lisää tietoa kristinuskosta, ja aloin lukea Raamattua. Uuden testamentin sanomat, anteeksianto ja rakkaus, vetosivat minuun. Aloin miettiä, kuka se tässä on vääräuskoinen?
Ystäväni kutsui minut kirkkoon käymään. Tiesin, että siitä tulisi ongelmia, mutta päätin kuitenkin mennä. Oli sunnuntaimessu. Näin miten ihmiset rukoilivat. Minua ei kutsuttu taistelemaan, kaikki puhuivat rauhasta. Päätin, että uskon nyt Jeesukseen. En kuitenkaan voinut ottaa kastetta. Pyysin kaveriani tatuoimaan ristin käteeni.
Salasin kaiken perheeltäni. He alkoivat kuitenkin esittää kysymyksiä, esimerkiksi arabiankielisestä Raamatustani. He näkivät myös ristitatuoinnin. Enoni oli raivoissaan. He vaativat minua poistamaan sen. Lopulta he ajoivat minut kotoani.
Lähdin Irakista. Turkissa pistin ensimmäistä kertaa ristin kaulaani. Lokakuussa 2015 saavuin Suomeen. Viikon päästä olin kirkossa kertomassa pastorille uskostani. En voinut ottaa kastetta heti, minun pitäisi ensin käydä kuukausia rippikoulua. Se vain ruokki haluani oppia lisää kristinuskosta.
Sain kasteen keväällä 2016. Tuntui, että olisin astunut pimeydestä valoon.
Kuva kastetilaisuudesta päätyi kuitenkin Facebookin suljetusta ryhmästä muiden käsiin. Irakilaiset asemiehet uhkasivat henkeäni. Myös perheeni näki kuvan. Äitini sanoi minulle, etten ole hänen lapsensa. En välitä enää perheestäni. Vain Jeesuksella on väliä".
"Abed". Entinen shiamuslimi eteläisestä Irakista
"Synnyin muslimiksi. Mutta en voi sanoa tietäväni paljoa islamilaisesta uskosta. Elin käytännössä ateistin elämää.
Muslimit pitävät itseään islamin sanansaattajina. Monet yrittivät tuputtaa uskontoaan minulle. Eräs ystäväni kysyi, "miksi et rukoile, miksi et paastoa, miksi et tule moskeijaan perjantaisin"? Mutta kun näin, miten muslimit Irakissa tappoivat toisiaan, oli vaikea uskoa siihen, mihin he uskoivat.
Tuntui, että juuri uskonnollisimmat tekivät kaikista pahimpia asioita. Ja kaiken he oikeuttivat uskonnollaan tai koska toinen ei ollut "uskovainen". Sanoin heille, etten halua olla tappaja kuten te. Sanoin, etten hyväksy heidän jumalaansa. Oikea Jumala ei halua lastensa tappavan toisiaan.
Aloin uskoa, että islam on ilkeä uskonto. Että se on profeetta Muhammadin valhe. Hän loi sääntöjä, jossa määriteltiin, mikä on oikein ja mikä ei. Kyllä kristitytkin tappavat, mutta Jeesus kielsi sen. Uusi testamentti kehottaa rakastamaan.
Kaupungissani oli kristittyjä ulkomaalaisia. He kertoivat minulle kristinuskosta. He kohtelivat minua toisin kuin muut. Kysyin heiltä miksi, johon he vastasivat: "Jeesus kehottaa rakastamaan jopa vihollistaan".
Etsin lisää tietoa kristinuskosta. Näin, että uskonnossa on rakkautta. Vuonna 2007 tein päätökseni.
Jätin Irakin ja tulin Suomeen elokuussa 2015. Sain oleskeluluvan, mutta en liittynyt kirkkoon sen vuoksi. Maahanmuuttovirasto tekee päätöksensä omien sääntöjensä mukaan.
Moni suomalainen jättää kirkon. Heillä on vapaus tehdä niin, täällä valtio antaa vapauden uskoa mihin haluaa. Mutta lopulta paholainen vie heidät".
"Omar". Entinen sunnimuslimi Irakin Babylonista
"Kun Saddam Husseinin hallinto kaadettiin, kaikki Irakissa sanoivat taistelevansa uskonnon varjolla. Mietin, "miksi sanomme toisillemme näin"?
Kasvoin uskomaan, että islamista luopuminen on suuri synti, ja että käännynnäinen joutuu helvettiin. Se on riski tuvallisuudelle. Uskonnon vaihtaminen tarkoittaa elämän vaihtamista.
Istanbulissa minulla oli amerikkalainen tyttöystävä. Hän oli harras kristitty. Hän kysyi, miksen kääntyisi kristityksi? Sanoin, että se olisi helvettiä minulle.
Aloin kuitenkin käydä kirkossa hänen kanssaan. Aloin ajatella kristinuskoa enemmän. Ajatukseni kasaantuivat.
Jokaisen uskonnon pitäisi olla vapaaehtoista. Minä en koskaan valinnut islamia. Jos ei valitse uskoaan, on vaikea välittää sen säännöistä. Uusi testamentti ei kehota taistelemaan, tai kivittämään aviorikoksen tehnyttä. Kaikki ovat syntisiä, kukaan ei ole täydellinen. Valitsin kristinuskon, koska uskoin, että islam on huonompi.
Irakissa olin asianajaja. Kritisoin hallitusta medialle ja minut uhattiin tappaa. Mutta kuinka todistan Maahanmuuttovirastolle, että minua uhattiin puhelimitse? Käännynnäisyydestäni en kertonut virastolle mitään. Ehkä saan Suomesta lopulta turvapaikan, ehkä en. Mutta kirkkoon liitytään oman itsensä takia, ei siksi, että saataisiin asioita.
Perheeni ei tiedä kääntymisestäni mitään. Jos he tietäisivät, he eivät enää puhuisi minulle".
Imaami Anas Hajjar kommentoi puheita: edustavat puhujan vähäistä tietoa islamista
Käännynnäisten puheet saavat suomalaisen imaamin Anas Hajjarin pohtimaan, kuinka perillä henkilöt lopulta ovat olleet islaminuskosta.
– Väitteet edustavat tyypillisiä stereotyyppisiä puheita. Ne edustavat selkeästi puhujan vähäistä tietoa historiasta, kristinuskosta, kristinuskon velvoitteesta, Islamista ja sen velvoitteista ja muslimina olemisesta, Hajjar sanoo.
1,8 miljardin rauhanomaisen muslimin uskontoa ei voi, eikä saa pelkistää Isisiin ja sen tekoihin.
Imaami Anas Hajjar
Imaamin mukaan on virheellistä väittää, että juuri islam kehottaisi seuraajiaan väkivaltaan.
– 1,8 miljardin rauhanomaisen muslimin uskontoa ei voi, eikä saa pelkistää Isisiin ja sen tekoihin. Ideologia on marginaalinen ja sitä on nykyään paisuteltu ja yleistetty leimaavalla tavalla.
Hajjar muistuttaa myös, kuinka kristitty maailma on toisaalta myös syyllistynyt hirmutekoihin läpi historiansa.
– Maailman sotien siviiliuhrimäärät kertoo paljon niin sanotun sivistyneen maailman sotatavoista ja käytännöistä.
Väitteen siitä, ettei islam suvaitsisi muita uskontoja tai uskosta luopumista, Hajjar kumoaa.
– Muslimien tehtävänä on toimia ilmoituksen eteenpäin viejinä, eli kertoa eteenpäin muille ihmisille ja kutsua heitä, muttei voi koskaan pakottaa uskomaan tai käännyttää. Uskon on oltava aina vapaaehtoista ja henkilöstä lähtöisin olevaa. “Sinut on lähetetty ilosanoman tuojaksi ja varoittajaksi“, ja “et voi pakottaa heitä uskomaan”, Hajjar sanoo Koraania siteeraten.
Kristinuskoon kääntyneet turvapaikanhakijat ovat Hajjarin mielestä mielenkiintoinen ilmiö. Hän kehottaakin pohtimaan, minkälaiset asiat sotia pakenevia käännynnäisiä mahdollisesti motivoivat.
– Pitäisi syventyä ilmiön taustoihin, sekä motiiveihin, ja vertailuksi katsottava, miksi ilmiö ei ole samalla tavalla näkyvissä muitten maahanmuuttajien joukossa? Kuinka paljon heidän (käännynnäisten) kotimaassaan kokemansa totalitarismi on ollut vaikuttamassa, ja suoraan tuottamassa heidän esittämiään väittämiä ja uskomuksia, eikä Islam itse?
