Suomen metsäpolitiikka on jälleen hankauksessa EU-komission näkemysten kanssa. Suomi yrittää muuttaa tekeillä olevan lain sisältöä sekä neuvotella itselleen poikkeusta sekä joustoa. Laki säätelee maankäyttöä ja metsätaloutta.
Suomen hallituksella on kovat tavoitteet metsien käytöstä, koska hallitus haluaa käyttää metsiä bioenergiaksi. Siksi sen olisi tärkeää saada muutettua EU-lakiesitystä.
Hallitus ja metsäyritykset ovat lobanneet asiaa jo pidempään, mutta se ei ole tuottanut näiden haluamaa tulosta. Esitys tuli komissiosta kesällä ja on nyt parlamentin ja neuvoston käsittelyssä.
Muutosten saaminen esitykseen tässä vaiheessa on työlästä, arvio kokenut suomalainen EU-lähde.
– Sen jälkeen, kun komissio on jonkin esityksen tehnyt, sen muuttaminen on aika vaikeaa ja vaatii hurjaa - myös poliittisen - pääoman käyttöä, sanoo EK:n Brysselin-toimiston johtaja Taneli Lahti.
Jos Suomi ei saa toivomiaan muutoksia tai poikkeuksia, se voi joutua etsimään ilmastotavoitteisiin liittyviä päästöleikkauksia muualta. EU on antanut Suomelle tavoitteen leikata päästöjään 39 prosenttia vuosina 2020–2030. Eri lähteistä arvioidaan, että päästöjen leikkaustavoite voisi kasvaa vielä pari prosenttia, jos komission esitys maankäyttölaista ei muutu.
Väärään aikaan väärässä paikassa?
Suomi on kiistellyt metsän hoidon vaikutuksista hiilidioksidin sitomiseen EU:n kanssa myös viisi vuotta sitten. Silloin Suomea hyviteltiin tekemällä poikkeus. Käytännössä Suomi kiistelee nyt samantyyppisestä asiasta.
Suomessa on keskusteltu ja tutkittukin siitä, että suomalaiset eivät osaa lobata EU:ssa oikein. Taneli Lahti on työskennellyt EK:n lobbarina vasta muutaman kuukauden, sitä ennen hän oli lobattavana - EU-komission kabinettipäällikkönä. Hän neuvoo lobbaamaan mahdollisimman monella eri tasolla ja mahdollisimman aikaisin.
– Suomalainen vaikuttaminen keskittyy aika usein ylätasoille ja aika myöhäiseen vaiheeseen, Lahti kuvailee.
Suomen talouden ja metsätalouden ominaispiirteet ovat asioita, joita EU-komissiossa ei tunneta, elleivät suomalaiset käy niistä kertomassa. Lahti ei suostu suoraan arvioimaan, olivatko suomalaiset nytkin myöhässä tai väärässä paikassa.
– En osaa sanoa tarkkaan, kun en ole läheltä seurannut. Mutta kyllähän se tulema siltä tälläkin kertaa näyttää.
EU-komissiota ei kiinnosta metsänhoito vaan pinta-ala
Lakiesitys, johon kiista liittyy, on tekninen ja vaikeaselkoinen. Se kulkee nimellä Lulucf – se tulee sanoista maan käyttö, maan käytön muutos ja metsätalous. Sillä yritetään taata, että ilmakehään vapautuisi nykyistä vähemmän hiilidioksidia. Esimerkiksi metsät sitovat hiiltä ja toimivat hiilinieluina. Nieluja ei saisi pienentää vaan suurentaa.
Suomi luottaa ilmastotavoitteissaan myös metsien hoitamiseen. Kun nuori metsä kasvaa, se sitoo enemmän hiilidioksidia kuin metsä, jonka kasvu on hidastunut. Vaikka Suomen metsien pinta-ala vähenee, metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään. Se johtuu metsän hoidosta.
EU-komissio taas ei ole keskittynyt esityksessään metsien hoidon vaikutuksiin. Se haluaa lähinnä tietää, häviääkö metsäpinta-ala vai säilyykö se ennallaan. Laskentaperusteet eivät ota huomioon metsien hoitoa.
Ministeriö: EU vielä tunnustaa
Maa- ja metsätalousministeriö ei ole luopunut toivosta. Siellä ei myöskään uskota, että Suomi joutuisi leikkaamaan päästöjään muualta.
– Ei todellakaan. Kyllä me lähdemme siitä, että se luonnontieteellinen nielu, joka Suomen metsä- ja maankäyttösektorilla on, se myös tunnustetaan ja tunnistetaan sellaiseksi EU-tasolla, maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) sanoo.
Tiilikainen ei niele väitettä, että Suomen lobbaaminen olisi epäonnistunut. Suomi on hänen mukaansa saanut esitykseen paljon toivomiaan muutoksia.
– Mutta laskentasääntö, siinä meillä on vielä parannettavaa, Tiilikainen sanoo.
Suomi haluaisi itse valita vertailuarvot
Suomi yrittää muuttaa lakiesityksessä esimerkiksi vuosia, joiden perusteella Suomen metsien kyky sitoa hiiltä on laskettu. Komission esityksessä viitearvo tulee vuosilta 1990–2009. Silloin Suomen metsiä hakattiin suhteessa vähän siihen verrattuna, mitä Suomi nyt suunnittelee.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (EPP, kok.) katsoo asiaa toisesta vinkkelistä. Hän ei esimerkiksi näe perusteltuina Suomen kaikkia toiveita.
– Suomi on ajatellut, että meidän olisi itse pitänyt saada valita se laskentavuosi – jotta se olisi meille reilumpi. Mutta en minä nyt näkisi ihan mahdottomana komission esittämää mallia. Sinänsä jos jokainen voisi itse itselleen suotuisan lähtövuoden laskea, niin kyllähän tieto olisi vertailukelvotonta, Pietikäinen huomauttaa.
Hänen mielestään metsänhoidon sisällyttäminen laskentakriteereihin johtaisi siihen, että paljon muutakin pitäisi huomioida.
– Metsänhoidosta ajatellaan, että kun metsä on nuori, se kasvaa nopeammin ja sitoo enemmän hiilidioksidia. Silloin uusi metsä olisi isompi nielu kuin metsä, joka on paikallaan. Mutta toisaalta, vanhassa metsässä esimerkiksi maaperässä ja kannoissa on paljon sitoutunutta hiiltä, joka myös pitäisi ottaa laskelmiin.
Pietikäinen katsoo, että Suomen kannattaisi käyttää metsiään paitsi metsähakkeeksi ja bioenergiaksi myös korkeamman jalostusarvon tuotteisiin.