Tänään sunnuntaina on kulunut tasan 25 vuotta siitä, kun YK:n lapsen oikeuksien sopimus tuli voimaan Suomessa.
Sopimuksen tavoitteena on taata terveys, koulutus, tasa-arvo ja turva kaikille lapsille. Pelkästä julistuksesta ei ole kyse, vaan valtioita sitovasta ihmisoikeussopimuksesta.
Tapasimme lapsen oikeuksien päivän kunniaksi kuusi lasta eri puolilla maailmaa. Lue, mitä lapset meille kertoivat.
Moskovalainen Fedja: Rakastan kännykkäpelejä
Nimeni on Fedja Romanov. Olen yhdeksänvuotias ja käyn kolmatta luokkaa moskovalaisessa yksityiskoulussa.
Perheeseeni kuuluvat pikkusisko Agnija sekä äiti ja hänen miesystävänsä. Arkena meillä on myös lastenhoitaja. Asumme kerrostalossa.
Tykkään piirtämisestä, legoista ja lukemisesta. Kaikkein eniten tykkään kuitenkin pelaamisesta, vaikka tiedänkin, ettei se ole kovin hyödyllistä. Kännykän kanssa voi mennä neljäkin tuntia.
Käyn myös karatessa, mutta en niin innokkaasti. Karate on sitä varten, että pysyisin hyvässä kunnossa – ja että tulisin kuuluisaksi!
Teen kotitöitäkin. Sunnuntaisin on siivouspäivä ja silloin minun tehtäväni on imuroida kotona kaikki huoneet. Oma huone täytyy pitää siistinä joka päivä, ja arkena täytyy joskus pyyhkiä pölyjä muualtakin tai pestä lattioita.
Minusta kaikkien maailman ihmisten, niin lasten kuin aikuisten, pitäisi saada joka kolmas päivä ilmaista ruokaa, jotta kukaan ei näkisi nälkää. Maksullisia voisivat olla pelkästään kemikaaleja täynnä olevat vaaralliset elintarvikkeet. Sellaisia ovat esimerkiksi kolajuomat ja sipsit.
Haaveilen siitä, että voisin olla 40 päivän ajan maailmassa aivan yksin. Silloin kulkisin kaupungilla, söisin mitä ikinä tahtoisin ja leikkisin ihan miten itse haluaisin.
Toinen unelmani on tehdä isona elokuva. Siinä ihmiset joutuisivat sisälle tietokonepelin maailmaan, jonka vaaroista heidän pitäisi selviytyä.
Pekingiläinen Jiang: Herään viideltä tekemään läksyjä
Olen 12-vuotias Jiang Weilan, asun Kiinan pääkaupungissa Pekingissä.
Kun tulen koulusta kotiin, minua vastassa eivät ole vanhemmat, vaan koira ja kotiapulainen. Siskoja tai veljiä minulla ei ole.
Isäni on insinööri. Hän on töissä kaukana kotoa ja ehtii kotiin vain viikonlopuksi. Äitini on tuottajana lastenteatterissa, ja hänkin on paljon poissa kotoa.
Äiti on esikuvani. Minäkin haluan teatteriin ohjaajaksi tai näyttelijäksi! Käymme äidin kanssa usein teatterissa.
Tänään oli ihan hauska päivä, mutta olin väsynyt, kun matematiikantunnit kestivät niin pitkään. Matikka on minulle vaikeaa, se uuvuttaa.
Nyt en jaksakaan enää tehdä läksyjä, vaan ajattelin piirtää. Menen nukkumaan iltayhdeksältä, mutta herään viideltä tai viimeistään kuudelta aamulla tekemään läksyt.
Isä ja äiti tekevät paljon sen eteen, että menestyisin koulussa. Kun olin esikouluikäinen, asuimme kaksi vuotta Britanniassa. Puhun jo aika sujuvaa englantia.
Viikonloppuisin pelaan tennistä ja golfia. Sunnuntai-ilta tosin menee taas läksyjen parissa, kun pitää jo valmistautua uuteen kouluviikkoon.
Newyorkilainen Shianna: Tykkään treenata
Minä olen Shianna, olen kymmenvuotias. Asun New Yorkin Queensissä.
Tulin vanhempieni kanssa tänne itsepalvelupesulaan. Pesemme täällä vaatteemme aina viikonloppuisin, koska kotona ei ole pyykkikonetta.
Tämäkin sunnuntai alkoi niin, että aamupalan jälkeen tulimme täyttämään koneet. Sen jälkeen menimme puistoon pelaamaan korista.
Koulupäivinä herään aamuseitsemältä. Aamiaisen ja hampaidenpesun jälkeen lähden kouluun.
Tavallisena koulupäivänä meillä on lukemista ja matematiikkaa. Sitten on välitunteja ja lounas. Koulun jälkeen menen lastenvahtini kotiin ja olen siellä kuuteen asti illalla.
Kotona syömme illallista ja sen jälkeen saan katsoa telkkaria. Äiti tarkistaa läksyni. Sitten onkin jo suihkun ja nukkumaanmenon aika.
Koulussa tykkään eniten liikunnasta. Tykkään treenata!
Vapaa-ajalla piirrän paljon, askartelu on minusta kivaa. Käyn myös puistossa kavereideni kanssa, ja sekin on tosi kivaa.
Durbanilainen Kanelo: Haluan isona poliisiksi
Nimeni on Kanelo Booi Booi, olen kymmenvuotias. Asun Durbanin kaupungissa Etelä-Afrikassa yhdessä äitini, isäni, siskoni ja veljeni kanssa.
Tänään on ollut hyvä päivä. Heräsin kotona täällä Mayville Cato Crestin alueella puoli kuudelta. Ensin kylvin ja pesin hampaat, sitten pukeuduin. Puoli seitsemän maissa lähdin ystävieni kanssa kävelemään kohti koulua. Viime aikoina on satanut kovasti ja tiet ovat olleet mutaisia.
Koulun pihalla leikimme, kunnes kello soi ja asetuimme jonoon. Lempiaineeni on matikka. Tunnin lopussa meillä oli koe. Välitunnilla leikimme lisää.
Kahdelta kello soi taas ja kaikki suuntasivat kotiin, minä omaani. Vaihdoin vaatteet ja lähdin ulos ystävieni kanssa. Iltapäivisin leikimme usein piilosta. Paras piilopaikka on sisällä talossa!
Aiemmin kävin partiossakin Durbanin keskustassa, mutta juuri nyt meillä ei ole rahaa bussimatkaan.
Kotona autan äitiäni ruuanlaitossa ja pesen pyykkiä ja astioita. Meidän talossamme on olohuone, johon kuuluu myös keittiö, ja pieni makuuhuone. Vessassa pitää käydä ulkona pienen matkan päässä. Vessa on monen perheen yhteinen.
Aikuisena haluaisin olla poliisi, jotta voisin pidättää varkaita ja auttaa ihmisiä.
Minusta jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua, lukea ja kirjoittaa. Ja leikkiä.
Kukka Ranta, Durban
Roomalainen Francesco: Pidän Harry Potterista
Minä olen Francesco Morreale, olen 11-vuotias. Asun kerrostalossa Rooman keskustassa äitini Saran ja isäni Emilianon kanssa. Olen ainoa lapsi.
Koulun jälkeen vietän aikaa kavereideni kanssa. Harrastan koripalloa ja lukemista. Pidän erityisen paljon Harry Potterista.
Käyn kerran viikossa englannin kielen yksityisopetuksessa. Englannin opetus ei ole tarpeeksi hyvää koulussa.
Teen läksyt joka päivä, vaikka pelaisin mieluummin tietokoneella. Suosikkipelini on Minecraft. Kun kyllästyn pelaamiseen, katselen videoita YouTubesta.
Autan vanhempiani kotitöissä. Katan pöydän, kun syömme ja korjaan astiat pöydästä. Siivoan oman huoneeni säännöllisesti.
Isona haluan biologiksi. Olen kiinnostunut kasveista, eläimistä ja luonnosta.
Minun mielestäni kaikilla maailman lapsilla pitäisi olla oikeus pitää hauskaa. Itse pidän aina hauskaa.
Helsinkiläinen Stella: Luistelen kuusi kertaa viikossa
Minä olen Stella Sainio, olen 12-vuotias helsinkiläinen. Perheeseeni kuuluvat äiti, isä, pikkuveli ja yorkshirenterrieri Frida.
Käyn musiikkipainotteista koulua, jossa musiikin tunteja on tavallista enemmän. Minun soittimeni on viulu. Viulutunti on aina sunnuntaisin, mutta soitan myös arkisin joka ilta.
Koulun jälkeen lähden taitoluistelutreeneihin. Luisteluharjoituksia on kuutena päivänä viikossa. Jäävuorojen lisäksi meillä on lihaskunto- ja venyttelytreenejä. Olen harrastanut luistelua seitsemän vuotta.
Kotona minun tehtäviini kuuluu roskien vienti ja tiskikoneen täyttö. Autan myös Frida-koiran hoitamisessa.
Minusta kaikkien maailman lapsien pitäisi saada olla iloisia, käydä koulua, syödä ja leikkiä paljon.
Unelmani on tulla isona hyväksi taitoluistelijaksi ja työskennellä opettajana tai lääkärinä. Haluaisin myös muuttaa johonkin ihanaan omakotitaloon.