Kauppojen hyllyille on ilmestynyt yhä enemmän pattereilla toimivia valaisimia. Valikoimissa on monenlaisia kohdevaloja ja valokoristeita, kuten kynttilöitä ja köynnöksiä. Myös joulukuusensa voi jo valaista patterein.
Etuna on, että sähköjohdot eivät hankaloita ripustamista ja valot voi sijoittaa minne tahansa, jopa ulos.
Mutta onko patterivalo kestävän ajattelun mukainen? Ei ole, sanovat asiantuntijat:
– Patterijäte ei ole hyvä juttu, sanoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylitarkastaja Marika Keskinen.
Runsas patterikulutus ei ole kestävän kulutuksen mukaista toimintaa.
Sami Seuna, energia-asiantuntija
– Runsas patterikulutus ei ole kestävän kulutuksen mukaista toimintaa, komppaa myös Motivan energia-asiantuntija Sami Seuna.
Keskisen mukaan patterivalo tosin voittaa energiankulutuksessa sähkövalon, mutta tämä etu hävitään juuri patterien takia.
– Kun ottaa huomioon, että paristo pitää valmistaa ja hävittää, elinkaariajattelussa se etu häviää siinä, Keskinen sanoo.
Patteri-paholainen
LED-lamppujen ansiosta patterivalon ostajan ei silti tarvitse tuntea aivan kauheaa syyllisyyttä. Enimmillään tunteja luvataan jopa tuhat samoilla pattereilla.
– Kyllähän se yksi joulu sillä silloin menee, jos paristoilla on niin pitkä käyttöikä, Keskinen lohduttaa.
Mutta entäpä jos patterit ovat ladattavia?
Tämä ei Keskisen mielestä oleellisesti tilannetta muuta, vaikka käyttöikä piteneekin. Myös lataaminen kuluttaa energiaa, ja latauslaitekin voi sitä hukata.
Energia-asiantuntija Sami Seuna Motivasta huomauttaa, että ladattavat patterit kestävät kuitenkin useita latauskertoja.
Lähtökohtaisesti patteri kuitekin sopii sähkölaitteisiin, joiden käyttö on erittäin pientä ja ajoittaista.
– Parhaana esimerkkinä kaukosäädin. Taskulamppukin sikäli, että yleensä sitä käytetään satunnaisesti, Seuna sanoo.
– Jouluvalo taas saattaa olla päällä muutamasta tunnista jopa vuorokauteen. Tällainen syö pattereita aika paljon ja tulee kalliiksi. Siitä myös muodostuu ympäristökuorma.
Seuna huomauttaa, että yleensä patteri on myös luonteeltaan kertakulutushyödyke.
Pakkaskestävyys?
Patterilyhtyjä ja -kynttilöitä näkee etenkin haudoilla, jolloin omaiset säästävät kynttilöiden sytyttelemisen vaivan. Mutta miten on, kestävätkö patterilamput pakkasta?
Riippuu laitteesta, sanoo ylitarkastaja Keskinen.
– Suomen olot ovat Euroopan tasolla melko äärimmäisiä. Monet laitteet mitä meille tulee, on valmistettu muualla kuin Suomessa ja suunniteltu erilaisiin lämpötiloihin.
– Yleensähän ne toimivat, mutta ei sitä voi varmaksi luvata, hän arpoo.
Paristokäyttöisen laitteen sähköiskuriski pakkasella tai kosteissa oloissa on kuitenkin hyvin pieni.
Noin kuusi vuotta sitten vahinkoja sattui lähinnä siksi, että ihmiset luulivat kynttilöitä aidoiksi ja menivät sytyttelemään niitä. Tuolloin patterit saattoivat räjähtää.
Huussiin hyviä
Löytää ylitarkastaja Keskinenkin kuitenkin yhden hyvän käyttökohteen patterivalolle, sen tavallisen taskulampun lisäksi:
– Ulkohuussiin niitä voidaan laittaa, Keskinen myöntyy.
– Sellaisessa kohteessa, jossa ei ole verkkovirtaa saatavila, siellähän se käy sellaiseen pieneen (valaisuun). Mutta jos haluaisi kotinsa valaista riittävälle tasolle, siihen patterivalot eivät oikein riitä.
Keskisen mukaan pysyvämmässäkin tunnelmavalokohteessa kannattaakin miettiä, saisiko sinne järkevästi verkkovirtaisen valon ja suosia sitten sitä.
Älä nielaise
Joku perustelee patterilamppujen ostoa sillä, että perheessä on pieniä lapsia, tai eläimiä, joita sähköjohdot kiinnostavat. Eipä ole riskitöntä tämäkään:
– Paristokäyttöisissä laitteissa on se ongema, että jos ne eivät ole lapsille suunniteltuja, niistä myös yleensä saa paristot helposti irti. Paristo voi aiheuttaa oman turvallisuusriskin, jos se nielaistaan, muistuttaa Tukesin ylitarkastaja Marika Keskinen.
Hän ottaa esimerkiksi tapauksen, jossa lapsi oli nielaissut pariston, joka oli puolestaan polttanut reiän hänen sisäelimiinsä.
– Maailmalla on ollut tapauksia ihan kohtalokkain seurauksinkin, Keskinen tietää.
Riskit ovat tosin olemassa kaikissa laitteissa, jos niitä käyttää väärin.
– Meidän turvallisuusihmisten ongelma on, että me nähdään vaaranpaikkoja kaikkialla, ylitarkastaja Keskinen nauraa.