WASHINGTON Yhdysvalloissa vietetään parhaillaan yhtä vuoden tärkeimmistä juhlista, kiitospäivää, joka kokoaa perheet ja suvut yhteen.
Paineet juhla-aterian ympärillä ovat tänä vuonna olleet poikkeuksellisen kovat, sillä presidentinvaalin tulos on jakanut perheitä ja sukuja ankariin riitoihin.
Monet ovat joutuneet jättämään perhejuhlan väliin – joko käskystä tai säästääkseen itseään liialta mielipahalta.
Virginialainen opettaja Kim Amenabar riitaantui vaalien jälkeen veljensä kanssa. Hän kertoi Ylelle, että kiitospäivän vietto tuntuu tänä vuonna hankalalta.
"Kiitospäivän pitäisi olla vuoden onnellisin – ei onnistu"
– Vaaliyönä veljeni soitti Denveristä, Coloradosta ja käski minun ja mieheni häipyä maasta. Hän sanoi jopa maksavansa muuttokulut, Kim Amenabar kertoo.
– Olimme aivan shokissa.
Amenabarin mies on syntyjään chileläinen, mutta on ollut Yhdysvaltain kansalainen jo yli 20 vuotta.
– Hän ei ole koskaan julistanut mitään poliittista sanomaa. Meillä on täällä perhe, talo ja hyvät ammatit, sanoo Amenabar.
– Ensimmäistä kertaa joudun ajattelemaan, että perheessämme on rasismia.
Facebook-päivitys sai tunteet pintaan
Kim Amenabar sanoo olevansa perhepiirissään ainoa vasemmistolaisesti äänestävä. Muut ovat republikaaneja ja nyt Donald Trumpin tukijoita.
Amenabar sanoo syyttävänsä välirikosta myös itseään.
– Vaaliyönä tein sen virheen, että laitoin Facebookiin ensireaktioni. Kirjoitin näin: "Kävin nukkumaan Yhdysvalloissa vuonna 2016 ja heräsin Saksassa 1933".
– Facebook ei todellakaan ole oikea väline tällaisten asioiden käsittelyyn.
Amenabarin vanhemmat puolustavat veljen poliittista valintaa, vaikka eivät hyväksykään tämän käytöstä. Tytär sanoo, että vanhemmat syyttävät häntä ylimielisyydestä.
– Ehkä minun pitäisi kuunnella veljeni perusteluja, mutta en halua pitää häneen enää yhteyttä. Hän halusi loukata minua ja perhettäni ja päästi ulos kaiken, mitä on vuosien varrella kertynyt, Kim Amenabar sanoo.
Hän epäilee, että Trumpin käytös antoi veljelle luvan sanoa kaiken.
Kiitospäivänä ei puhuta politiikkaa
Kim Amenabarin veli ei ole tulossa kiitospäivän aterialle pitkän välimatkan takia.
– Mutta emme myöskään ole enää puheväleissä, hän löi luurin korvaani, Amenabar sanoo.
Hän kertoo pitkän harkinnan jälkeen sopineensa, että menee miehensä kanssa vanhemmilleen syömään. Politiikkaa ei puhuta.
– En tiedä, kuinka se onnistuu. Aiheet ovat vähissä. Ehkä juttelemme elokuvista, ruuasta ja vanhoista hyvistä ajoista.
Media tulvii ohjeita ja tarinoita
Kiitospäivän aikoihin yhdysvaltalaismediasta on voinut lukea muitakin vastaavia tarinoita.
Trumpia vaaleissa äänestänyt Marc Foreman Arizonasta kertoi sanomalehti Washington Postissa (siirryt toiseen palveluun), kuinka häntä hirvittää mennä New Yorkiin liberaalien sukulaistensa luokse.
– Clintonin tukijat kirjoittavat niin ilkeästi meistä voittajista, ihan kuin olisimme maailmanlopun partaalla, Foreman sanoi.
Hän kertoi päättäneensä pitää kiitospäivänä suunsa kiinni, koska ei halua kiistellä politiikasta.
Amerikkalainen media on myös täynnä neuvoja, (siirryt toiseen palveluun)kuinka välttää riitely juhlakalkkunan ääressä.
Yleisin ohje on ollut, että ruokapöydässä ei pidä puhua politiikasta eikä uskonnosta. Perhejuhlissa on aina myös lapsia, ja heidätkin on otettava huomioon.
Jos politiikka kuitenkin pääsee ruokapöytään, kannattaa valmistautua kuuntelemaan toisia. Kuunteleminen ei merkitse toisen mielipiteiden hyväksymistä, mutta auttaa ymmärtämään.
Yhtenä demokraattien vaalitappion syynä pidetään sitä, että he nolasivat julkisesti Trumpin äänestäjät ja pitivät näitä säälittävänä.
Kiitospäivän ateria ei kuitenkaan ole paras paikka kertoa voittajankaan näkökulmaa muulle seurueelle. Sen sijaan on suositeltu puhumaan esimerkiksi perheen yhteisistä hyvistä muistoista.
Kolmas konsti on antaa puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, keskittyä aterian valmisteluun ja syömiseen ja yhteiseen puuhailuun aterian jälkeen.