Tinder on tuttu sana jo lähes kaikille, eikä pelkästään nuorille. Taipuu se verbiksikin, monet puhuvat "tindaamisesta". Jo miljoonien ihmisten käyttämä deittisovellus syöttää omaan profiiliin tehtyjen asetusten perusteella muiden käyttäjien kuvia, joille annetaan sitten raa'asti sydäntä tai raksia.
Tinder-profiiliin voi kirjoittaa myös lyhyen kuvauksen itsestään, mutta tuomio on usein nopea, eikä tindaaja tule avanneeksi profiilia lukeakseen kuvauksen, jos sellaista edes on tarjolla.
– Nähdäkseni saman tyyppistä nopeaa selailua voi tapahtua yhtälailla muissa deittipalveluissa ja ihan tosielämässäkin. Oikeassa elämässähän ihmisiä esimerkiksi baarissa arvotetaan myös ihan samaan tyyliin, jopa kymmeniä kumppaniehdokkaita saman illan aikana, sanoo ihmissuhteita ja sosiaalista mediaa väitöskirjassaan tutkinut Vilma Lehtinen.
Lehtisen mielestä Tinder ehkä vain ilmentää ja korostaa ihmisten toimintapoja, ja sitä, että valinnanvaraa on.
– Nopea deittailukulttuuri liittynee usein myös tiettyyn elämänvaiheeseen, ei välttämättä edes ikään, vaan vaiheeseen. Mutta varsinkin nuorilla ihmissuhteet ovat usein luonteeltaan lyhyempiä, Lehtinen toteaa.
Tästä huolimatta pinnallisuus tulee usein puheeksi Tinderin yhteydessä. Esimerkiksi Juuso Purasen Tinderiä käsittelevän pro gradun mukaan sovelluksen käyttäminen tekee käyttäjistään pinnallisempia, ulkonäkökeskeisempiä ja valikoivampia. Toisaalta se taas on koettu hyväksi väyläksi tutustua uusiiin ihmisiiin.
Somessa moni jakaa kokemuksen Tinderin pinnallisuudesta.
Tinderissä on ärsyttävää se, että sovellus pakottaa kohtaamaan oman turhamaisuuden.
Olen huomannut, että monen ihmisen kanssa saattaa jutella tiiviisti vaikkapa pari päivää, ja sitten se jääkin siihen.
Ihmiset vain keräävät siellä "kortteja", eikä mikään oikein johda mihinkään.
Tuntuu siltä, että osa ihmisistä kalastelee Tinderissä vain tykkäyksiä eikä vastaa ollenkaan viesteihin.
Tappaako nopea ja tehokkaaksi mielletty deittailukulttuuri romantiikan? Miten se vaikuttaa ihastumiskokemukseen, että nurkan takana odottaa aina uusi potentiaalinen ihminen kuvineen.
– Kyllä ihmiset ihastuvat siellä ihan samalla tavalla kuin perinteisestikin. Kun joku kolahtaa, ja tulee uusia treffejä saman ihmisen kanssa, niin kyllä se on rakastumista, ei Tinder sitä mahdollisuutta vie pois, toteaa Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.
Vaarasen mukaan Tinder on myös poistanut nettideittailun häpeäleiman, eli pienentänyt kynnystä etsiä seuraa netin kautta.
– Myös julkkikset puhuvat sovelluksesta myönteisesti, sekin vaikuttaa asiaan. Tinder mielletään hyvänä, iloisena juttuna.
Niitäkin kokemuksia somesta löytyy.
Olen 2-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja, joten mahdollisuuksia harrastuksille ja ravintolassa käymiselle on vähän. Tähän tilanteeseen ihan loistelias väline.
Olkoonkin pinnallista, niin koen luontevaksi, että ihmistä etsii ulkonäön perusteella. Kuvien tyyli ja esimerkiksi viittaukset harrastuksiin kertovat paljon tyypistä.
Tinderiä pidetään pinnallisena, mutta entäs sitten kadulla tai baarissa, yhtälaillahan muuallakin kiinnitetään ensimmäiseksi huomiota ihmisen ulkonököön.
Olen löytänyt Tinderistä enimmäkseen kivoja kavereita, mutta myös pari pidempää parisuhdetta.
Loistava sovellus. Monet kaverit löytäneet elämänkumppaneita. Ei tarvitse pyöriä baarissa pokailemassa, voi swaippailla kotisohvalla!
Vaarasen mukaan Tinder ilmentää nyky-yhteiskuntaa. Elämä on nopeaa ja tehokasta, miksei siis deittailukin olisi.
– Nykyisessä yhteiskunnassa tahti on kaikin puolin kova. Tinder ei sillä tavalla eroa mitenkään muusta kulttuurista.
Vaaranen kuitenkin toteaa, että Tinderissä voi helposti mennä potentiaalinen kumppani myös ohi silmien.
– Pelkkä kirjoitettu teksti ja kuvat ovat vain osa kokonaisuutta. Perinteisessä kohtaamisessa mukana ovat esimerkiksi eleet, ilmeet ja tuoksut, jotka myös ovat hyvin olennaisia asioita parinmuodostuksessa.
Vaaranen on omassa työssään Parisuhdekeskuksessa pannut merkille, että perinteisemmälle kohtaamiselle onkin jo syntynyt kaipuu Tinder-tohinan keskellä.
– Kentältä tulee hyvin selvää viestiä siitä, että Tinder-deittailuun aletaan kyllästyä. Halutaan tavata ihmisiä ihan sattumalta kaupungilla, heittää se ostoskassi hetkeksi maahan ja heittäytyä tilanteisiin, Vaaranen sanoo.