Vuonna 1917 joulukuun 6. päivänä hyväksytty itsenäisyysjulistus ei aiheuttanut Suomessa suurta mielenliikutusta. Julistuksen eduskunnassa hyväksymisen jälkeen ei juhlallisuuksia järjestetty, sanomalehdetkin kertoivat eduskunnan päätöksestä vain pienillä, paripalstaisilla uutisilla.
– Eduskunnan hyväksyntää pidettiin lähinnä teknisenä tapahtumana, kertoo poliittisen historian professori Vesa Vares Turun yliopistosta.
Senaatti oli kaksi päivää aiemmin, 4.12.1917 antanut itsenäisyysjulistuksen, joka ei olisi välttämättä edennyt lainkaan eduskuntaan, elleivät ulkomaiset konsulit olisi suomalaisia siihen kehottaneet.
– Eikä senaatin antaman julistuksen yhteydessäkään mitään ilotulituksia nähty, ei edes isoja otsikoita, sanoo muun muassa eduskunnan historiaa tutkinut Vares.
Sisäpoliittinen tilanne kärjistynyt
Vares muistuttaa, että lehdistön vähäinen kiinnostus selittyy sillä, että sisäpoliittinen tilanne oli hyvin kärjistynyt. Tsaarin valta oli kukistunut keväällä 1917 vallankumouksen jälkeen, Venäjän väliaikainen hallitus oli menettänyt valtansa bolshevikeille lokakuun vallankumouksessa ja Suomessa oli koettu muun muassa väkivaltainen suurlakko marraskuun puolivälissä.
Suomen itsenäistyminen tunnustettiin vuosien 1917 ja 1918 vaihteessa niin bolshevikien johtamalla Venäjällä kuin myös Pohjoismaissa, Ranskassa ja Saksassa.
– Kun tunnustuksia alkoi tippua, niin Suomessa oli hetken riemukkaampaa. Se huuma ei kestänyt montaa viikkoa, kun alkoi sisällissota, sanoo Vesa Vares.
Sisällissota kesti nelisen kuukautta ja päättyi valkoisten voittoon. Merkittävä osa suomalaisista piti vapaussodaksi nimittämänsä sodan päättymispäivää 16. toukokuuta varsinaisena juhlimisen arvoisena itsenäisyyspäivänä.
– Samalla kun se oli valkoisille voiton juhla, niin se oli punaisten puolella olleille muistutus tappiosta, muistuttaa Vares juhlien kaksinaisesta luonteesta.
Ensimmäiset juhlat 1919 - pienimuotoisesti
Joulukuun 6. päivän arvo itsenäisyyspäivän liittyy valtiomuototaisteluun. Sisällissodan jälkeen osa voittajista halusi vähentää eduskunnan valtaa ja luoda vahvan hallitusvallan. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi olisi Suomeen valittava kuningas Saksasta. Saksan keisarikunnan tappio ensimmäisessä maailmansodassa ja koko keisarikunnan kaatuminen vallankumouksen myötä lopetti kuninkuushankkeen Suomessa.
– Tasavaltalaisten argumenttina oli koko valtiomuototaistelun ajan 6.12.1917 annettu julistus, jossa puhutaan riippumattomasta tasavallasta, kertoo Vesa Vares.
Tasavaltalaisten voiton jälkeen alkoi itsenäisyyden joulukuun kuudennen päivän juhlinta, tosin varsin pienimuotoisesti.
Ensimmäisen kerran itsenäisyyttä juhlittiin 6. joulukuuta jo vuonna 1919. Juhla oli pienimuotoinen, tunnin verran kestänyt presidentti K.J. Ståhlbergin isännöimä kahvitilaisuus. Ensimmäiset iltajuhlat kättelyseremonioineen ja tansseineen pidettiin kolme vuotta myöhemmin.
Kompromissi ei innostanut kansanjoukkoja
Joulukuun 6. päivän juhlat olivat kompromissi, joka ei 1920-luvulla suuria kansanjoukkoja innostanut. Valkoinen puoli juhli 16. toukokuuta vapaussodan paraatissa, vasemmisto ei nähnyt itsenäistymistä juhlinnan arvoisena.
– Kun 1920-luvulla kuudennesta joulukuuta päätettiin tehdä palkallinen vapaapäivä, niin vasemmisto kannatti sitä ja oikeisto vastusti. Kumpikin piti asiaa taloudellisena, ei itsenäisyyteen liittyvänä kysymyksenä, kertoo Vesa Vares.
Vielä 1930-luvun alussa itsenäisyyspäivien juhlinta ei ollut korkeassa kurssissa. Vuonna 1931 juhlat jätettiin väliin, koska samassa kuussa vietettiin presidentti P.E. Svinhufvudin 70-vuotispäiviä. Vuotta myöhemmin itsenäisyyspäiväjuhlat jätettiin väliin Ruotsin kruununprinssi Gustaf Adolfin valtiovierailun vuoksi. Vuonna 1933 vastaanottoa ei järjestetty talouslaman vuoksi.
Juhlan merkitys kasvoi ja kansa eheytyi
– Joulukuun kuudennen päivän juhlinnan merkitys kasvoi 1930-luvun loppua kohden osana kansakunnan eheytymisprosessia. Vastaavasti vapaussotajuhlallisuuksien merkitys pieneni, muistuttaa Vares integraatiokehityksestä, joka huipentui talvisotaan ja talvisodan henkeen.
Itsenäisyyspäivän vastaanottoja ei järjestetty toisen maailmansodan aikana vuotta 1943 lukuun ottamatta, jolloin juhlittiin Turussa. Vuoden 1946 jälkeen vastaanotto on peruttu kahdesti, vuonna 1952 presidentti Paasikiven sairauden vuoksi ja vuonna 1974 Sylvi Kekkosen kuoleman johdosta.
Presidentinlinnan korjaustöiden vuoksi juhlittiin vuonna 1972 Finlandia-talolla ja vuonna 2013 Tampere-talolla. Vastaanotto järjestettiin Finlandia-talolla myös vuonna 1981 presidentti Kekkosen sairauden vuoksi.