Yhden viime vuoden voimakkaimmista puheista piti Madonna, joka sai vuoden nainen -palkinnon New Yorkissa. Yleensä itsevarma laulaja kertoi kyyneliä nieleskellen, millaista on olla nainen seksistisessä musiikkibisneksessä. Hän kertoi ennakkoluuloista, joita hän on kokenut pitkän uransa aikana:
"Saat olla kaunis, söpö ja seksikäs – mutta älä vaikuta liian fiksulta. Älä kerro mielipiteitäsi. Älä kerro niitä varsinkaan, jos ne ovat konsensuksen vastaisia", Madonna sanoi.
"Ole sellainen kuin miehet haluavat sinun olevan – mutta vielä tärkeämpää on olla sellainen, että naiset eivät pidä sinua uhkana."
Madonna kuvaili, kuinka kriitikot tuomitsivat hänet Erotica-albumin ja Sex-kirjan jälkeen. Häntä kutsuttiin huoraksi ja noidaksi – yksi otsikko rinnasti hänet saatanaan.
Ja sitten tuli internet ja elämä muuttui vielä entistäkin vaikeammaksi.
Madonna on ollut provokaattori koko ikänsä. Hän on murtanut tabuja ja popularisoinut naisen seksuaalisuuden tavalla, jota kukaan muu ei ole onnistunut tekemään. Hän on tehnyt politiikkaa musiikilla ja ottanut kantaa herkkiin ja vaikeisiinkin aiheisiin. Viime vuosina hän on profiloitunut ihmisoikeuksien ja suvaitsevaisuuden kiivaana puolestapuhujana.
Samalla hän on saanut niskaansa puritaanien, sovinistien, feministien, fundamentalistien ja rasistien vihat.
Ulla Appelsin tietää aiheesta jonkin verran, sillä hän on itse tällainen henkilö – oikeaoppisen älymystön vapaata riistaa.
Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti äskettäin "oikeaoppisesta älymystöstä", joka haluaa määritellä, millä tavalla Suomessa saa puhua. Appelsinin mukaan tämän älymystön edustajille on tyypillistä kaikenlainen ehdottomuus: he tietävät, mitä saa ajatella, miten pitää syödä ja miten elämäänsä elää. Jos joku on heidän kanssaan eri mieltä, he hyökkäävät hänen kimppuunsa. Tietyt mielipiteet ja sitä kautta henkilöt ovat heille vapaata riistaa.
Ulla Appelsin tietää aiheesta jonkin verran, sillä hän on itse tällainen henkilö – oikeaoppisen älymystön vapaata riistaa. Seuraan huvittuneena sosiaalista mediaa usein Appelsinin kolumnin ilmestyttyä. Kommenttiosastoilla kansa kiittää, mutta Twitterin mielipidekerma kauhistelee Appelsinin konsensuksen vastaisia näkemyksiä. Punavihreissä piireissä Appelsinista on tullut lähes kirosana.
Äskettäin "oikeaoppisen älymystön" henkinen pää-äänenkannattaja Image teki Appelsinista jutun, jossa hänet jo kuvituksessa rinnastettiin Donald Trumpiin. Kuvituksessa käytettiin niin ikään "ironisesti" appelsiinia, jonka ympärille oli solmittu Suomen leijona. Kaunista.
Viime viikolla huomiota herätti HS:n mielipidesivuille kirjoitettu teksti, jossa helsinkiläistohtori ihmetteli sukupuolten välisiä eroja parisuhdemarkkinoilla.
Minuakin haastateltiin kyseiseen juttuun, koska olen Appelsinin entinen alainen. Toimittaja otti yhteyttä ja ehdotti puhelua tai tapaamista, jossa voisin halutessani puhua nimettömänä Appelsinista. Arvasin, millaista juttua Image oli Appelsinista tekemässä ja kieltäydyin anonyymistä haastattelusta. Lähetin sen sijaan seitsemän virkkeen luonnehdinnan Appelsinista ja hänen positiivisista puolistaan. Tapaamista alun perin ehdottanut toimittaja siteerasi vastauksestani puoli virkettä – ehkäpä tila loppui kesken.
Usein erityisesti naisasiamiehet ja -naiset ovat Appelsinin kimpussa, mikä on tietysti hieman hassua. Appelsin on voimakas mielipidevaikuttaja ja Suomen suurimman iltapäivälehden päätoimittajana vaikutusvaltainen lasikattojen rikkoja. Luulisi, että naiset olisivat tyytyväisiä sisarensa menestyksestä. Mutta ei – Appelsin on nainen, jolla on vääriä mielipiteitä, joten hän on vapaata riistaa.
Tunnistan itsekin Appelsinin mainitseman ilmiön oikeaoppisesta keskustelukulttuurista – ja niin tunnistaa moni kollega.
Viime viikolla huomiota herätti HS:n mielipidesivuille kirjoitettu teksti, jossa helsinkiläistohtori ihmetteli sukupuolten välisiä eroja parisuhdemarkkinoilla. Hänen mukaansa naiset ovat liian nirsoja ja miehen rooli on tulla torjutuksi. Mielipide oli perusteltu, mutta herätti niin suuren reaktion, että tohtori kirjoitti myöhemmin FB-sivuilleen trollanneensa: "Seison ajatusteni takana, mutta ehkä olin esittänyt ne kärjistetysti siinä kirjoituksessa", mies selitti myöhemmin IS:n haastattelussa.
Tohtori sohaisi aiheeseen, joka tässä maassa on täydellinen tabu: naisten ja miesten eroavaisuuksiin. Se on aihe, jota jokainen itseään suojeleva bloggari välttää. Ja tällaisia aiheita on tässä maassa runsaasti.
Tunnen blogisteja, jotka myöntävät suoraan sensuroivansa itseään palautteen takia. He jättävät kirjoittamasta tietyistä asioista, koska ne aiheuttavat kuohuntaa ja epäasiallisia viestejä. On helpompi olla kirjoittamatta, jättää sanomatta kuin ottaa vastaan törkyä ja leimaamista.
Ilmiö on sama kuin 70-luvulla, jolloin "neuvostovastaisuus" oli lähes kuolemansynti.
Myös esimerkiksi maahanmuuton ja rasismin tutkijat ovat pitkään kertoneet saavansa rankkoja solvauskirjeitä ja uhkaussoittoja, mikä vähentää halukkuutta ottaa kantaa julkisesti. Heitä leimataan kuvan kanssa venäjämielisillä valeuutissivustoilla, joilla he ovat vapaata riistaa anonyymien feikkitilien solvauksille.
Kaikki tämä vaikuttaa sananvapauden tilaan Suomessa. Samalla julkinen puhetila kaventuu ja keskustelukulttuuri supistuu. Saat puhua vain tietyllä tavalla, konsensuksen kapealla äänellä – tai muuten sinut leimataan milloin miksikin – tuomitaan tiettyyn lohkoon. Ymmärretään tahallaan väärin, hyökätään henkilöäsi vastaan.
Ilmiö on sama kuin 70-luvulla, jolloin "neuvostovastaisuus" oli lähes kuolemansynti. Suomettuneisuuden ajasta olemme siirtyneet kritiikkiä sietämättömien aatteiden aikaan, jolloin toisella laidalla keskustelutilaa vahtii mölyävä joukko anonyymejä vihakirjoittelijoita, toisella laidalla porukka, jota Appelsin kutsuu "oikeaoppiseksi älymystöksi".
Miksi me emme kestä debattia? Miksi me haluamme vaientaa eri mieltä olevat?
Julkisten keskustelijoiden täytyy olla varustettu elefanttinahalla, jos he haluavat olla mukana keskustelussa vaikeista aiheista tai esittää valtavirran vastaisia mielipiteitä. Onneksi Appelsinin ja Madonnan kaltaisia keskustelijoita vielä löytyy. Nämä ihmiset puhuvat kritiikistä huolimatta, uskaltavat ottaa kantaa tärkeinä pitämiinsä asioihin, eivätkä anna arvostelijoiden vaientaa itseään.
Usein mietin, miten ihmiset voivat suuttua mielipiteistä. Miksi me emme kestä debattia? Miksi me haluamme vaientaa eri mieltä olevat? Itse en ainakaan haluaisi asua maassa, jossa kaikki olisivat samaa mieltä kanssani.
Aiemmin naureskeltiin hiljaisille ja juroille suomalaisille. Tämä stereotypia on jo historiaa. Kun ennen vaiettiin itse, nyt yritetään saada muut väkisin vaikenemaan.
Madonna lopetti puheensa osoittamalla sanansa suoraan lyttääjilleen ja vihaajilleen: "Teidän vastustuksenne teki minut vahvemmaksi, sai minut yrittämään kovemmin, teki minusta sen taistelijan, joka olen tänä päivänä."
Se oli hyvin sanottu: vastustaminen ei onnistunut hiljentämään Madonnaa, kävikin täsmälleen päinvastoin.
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on Ylen aamu-tv:n juontaja