Roihuvuoren ala-asteen koulu seisoo jylhällä paikalla kukkulan laella. Harmaat betonikuilut ovat johdattaneet lähiön lapsia sisään ja ulos jo 1960-luvulta lähtien. Peruskorjattu koulu on nyt saanut uuden elämän.
Betonibunkkeriksikin haukuttu rakennus ehti jo saada kaupungilta purkutuomion. Koulun jyräämistä ajaneiden mielestä vanhanaikaiset opetustilat tarjoava rakennus oli ruma ja huonokuntoinen. Kun puutelistaan lisättiin sisäilmaongelmat, näytti vanhan koulun kohtalo sinetöidyltä.
Opetuslautakunta halusi purkaa pytingin ja rakentaa Itäkeskuksen suunnalle kokonaan uuden koulurakennuksen.
Kiinteistölautakunta esitti kuitenkin tunnetun arkkitehdin Aarno Ruusuvuoren (1925-1992) suunnitteleman koulun peruskorjaamista 12,5 miljoonalla eurolla. Keväällä 2013 valtuusto teki päätöksen koulun peruskorjaamisesta. Työ valmistui aikataulussa.
Aikakauden helmi sai palkinnon
Roihuvuoren ala-asteen peruskorjaus palkittiin tiistaina Rakentamisen Ruusulla. Palkinnon myönsi Helsingin rakennuslautakunta. Palkituksi tuli myös Hernesaaren Löyly.
Koulun peruskorjauksen suunnitelleita arkkitehteja Timo Jeskasta ja Juha Kihlströmiä kiiteltiin juhlatilaisuudessa hienovaraisesta ja nykyajan tekniset vaatimukset täyttävästä suunnittelusta.
Jeskasen mukaan Roihuvuoren ala-asteen rakennus on yksi uuden aikakauden merkkirakennuksista Suomessa.
– Pikkuhiljaa niistä tulee suuren yleisön joukossakin ymmärrettäviä, että minkä takia ne ovat niitä helmiä, ennustaa Jeskanen.
Koulurakennuksen on suunnitellut brutalistisesta arkkitehtuuristaan tunnettu Aarno Ruusuvuori.
Hienoja brutalistisia piirteitä
Rakennuksen edustama brutalistinen tyylisuunta suosi 1950-70 -luvuilla puhdaslinjaista ja karkeaa tyyliä. Suuntausta edustavissa rakennuksissa raakabetonipinnat on jätetty silottelematta ja valumuottien jäljet ovat näkyvissä.
Kihlström näkee Roihuvuoren ala-asteessa hienoja brutalistisia piirteitä.
– Kyllä siinä on puhtaat betonipinnat, jotka on nyt saatu säilymään ja osin palautettua alkuperäiseen oloonsa. Ja tietysti tilallinen hallittavuus koko rakennuksessa on myös brutalismia, selittää Kihlström.
Arkkitehdit kertovat arkkitehtonisesti omaperäisen rakennuksen perusparannushankkeen olleen monitahoinen ja vaikea. Huomattavat suojeluarvot tuli yhdistää nykytekniikkaan ja uusiin toiminnallisiin ja paloturvallisuuden vaatimuksiin. Samalla rakennuksen luonteen piti säilyä.