Palovaroitin on todellakin halpa henkivakuutus. Halvimmillaan sen saa viidellä eurolla. Se on ollut pakollinen kaikissa asuinrakennuksissa vuodesta 2000 lähtien.
Markkinoilta löytyy hurjasti vaihtoehtoja. Esimerkiksi ionisoivia, optisia, fotoelektronisia, verkkovirralla toimivia, häkä- ja lämpövaroittimia sekä niiden yhdistelmiä. Löytyy myös vaihdettavalla ja kiinteällä paristolla toimivia, langattomia sekä sarjaankytkettäviä.
Mikä näistä nyt käy mihinkin tarkoitukseen?
Ionisoiva
Ionisoiva palovaroitin havaitsee tulipalon ilmassa olevan savun sähkönjohtavuuden perusteella. Nämä varoittimet olivat ennen yleisiä, mutta optiset varoittimet ovat korvanneet niitä kaupan hyllyillä. Verkkokaupoissa ionisoivia varoittimia on yleisesti saatavilla. Asennetaan kattoon.
Optinen eli fotoelektroninen
Optisen palovaroittimen toiminta perustuu laitteen sisäiseen valonsäteeseen, jota ilmassa olevat savuhiukkaset häiritsevät. Optinen varoitin havaitsee paremmin kytemällä syttyvät palot, joiden savu on sakeaa. Pieneksi harmiksi varoitin voi hälyttää myös muihin ilmassa näkyviin hiukkasiin, kuten vesihöyryyn. Varoitin voi laueta hälyttämään vaikkapa suihkun oven avattuaan.
– Kummallakaan varoittimella (ionisoiva ja optinen) ei ole palon tunnistamisen kanssa eroa. Molemmat reagoivat tulipaloon. Nykyään kun optiikka on kehittynyt paljon, niin palovaroittimet ovat pääasiassa näitä optisia, toteaa palotarkastusinsinööri Tuomas Pylkkänen Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta.
Optinen varoitin asennetaan kattoon.
Kummallakaan varoittimella (ionisoiva ja optinen) ei ole palon tunnistamisen kanssa eroa. Molemmat reagoivat tulipaloon.
Palotarkastusinsinööri Tuomas Pylkkänen
Verkkovirtaan kytkettävä (230 V)
Tämä varoitintyyppi asennetaan nimensä mukaisesti asunnon sähköverkkoon. Varoittimessa on mukana myös vaihdettava paristo sähkökatkosten varalle.
Palovaroittimen kunnon tarkistamisen ja pariston vaihtamisen vastuunjaossa on eroja siinä onko kyseessä sähköverkkoon kytkettävä varoitin vai ei. Jos asunnossa on vuokralainen, on hänen tehtävänsä hankkia, pitää kunnossa ja vaihtaa paristo silloin, kun kyseessä on vain paristolla toimiva varoitin.
Sähköverkkoon kytkettävän varoittimen kunnon testaaminen kuuluu vuokralaiselle, mutta pariston vaihtaminen ja järjestelmän korjaaminen taas taloyhtiölle (siirryt toiseen palveluun).
Häkävaroitin
Häkävaroitin reagoi ilmassa olevaan häkään eli hiilimonoksidiin (CO). Se ei korvaa palovaroitinta, mutta toimii lisäsuojana. Erillisen häkävaroittimen lisäksi tulee olla pakollinen palovaroitin. Varoitinta suositellaan asuntoihin ja asuntoautoihin, joissa on tulisija tai kaasulla toimiva lämmönlähde.
Häkä on hajutonta, mautonta ja väritöntä, eivätkä ihmisen omat aistit sitä havaitse. Se on hengenvaarallinen kaasu.
Varoitin asennetaan yleensä joko kattoon tai seinään. Laitekohtaiset asennusohjeet löytyvät tuotepakkauksesta. Joissain malleissa on näyttö, josta voi seurata huoneilman hiilimonoksidipitoisuutta. Häkävaroittimen käyttöikä on yleensä lyhyempi kuin palovaroittimen.
– Karkeasti sanottuna 5–7 vuotta, toteaa palotarkastusinsinööri Pylkkänen.
Lämpövaroitin
Lämpövaroitin käy paikkoihin, joihin tavallinen palovaroitin ei sovi. Paikkoja ovat esimerkiksi autotalli ja kodinhoitohuone. Varoitin reagoi ilman lämpötilan nousuun ja hälyttää 50–60 asteessa, mutta ei havaitse savua. Ei korvaa savuun reagoivaa palovaroitinta.
Yhdistelmävaroittimet
Palo- ja häkävaroittimien yhdistelmiä suositellaan tulisijallisiin asuntoihin, jolloin ei tarvitse hankkia kahta erillistä varoitinta. Asennetaan kattoon.
Vaihdettava vai kiinteä paristo?
Palovaroittimen käyttöikä on 5–10 vuotta. Sen jälkeen se on vaihdettava. Varoittimen toimivuus tulisi kokeilla testinappia painamalla kerran kuukaudessa, ja vaihtaa paristo vuosittain.
Jos haluaa itse huolehtia pariston vaihdosta, kannattaa olla tarkkana, ettei osta kiinteällä paristolla varustettua varoitinta. Tällainen heitetään pois käyttöiän tultua täyteen (esimerkiksi 10 vuotta) ja hankitaan uusi.
Litiumparistot kestävät pitempään kuin perinteiset alkaliparistot.
Langattomat ja sarjaankytkettävät
Tekniikan kehitys näkyy varoittimissa, joita voidaan kykeä useita sarjaan samaksi kokonaisuudeksi. Kun yksi varoitin reagoi paloon, kuuluu hälytysääni kaikista varoittimista. Sarjoittaminen onnistuu myös langattomasti, jolloin laitteiden väliin ei tarvita kaapeliyhteyttä. Löytyy myös järjestelmiä, jotka lähettävät viestin älypuhelimeen hälytyksen sattuessa.
Vanhuksille ja erityisryhmille omat varoittimet
Markkinoilta löytyy varoittimia myös erityisesti vanhuksille ja erityisryhmille. Palovaroittimen paristo voidaan sijoittaa alemmaksi erilliseen koteloon, josta sen vaihto on helpompaa ylös katonrajaan nousematta.
Kuulovammaisille löytyy varoittimia, jotka hälyttävät esimerkiksi tärinällä vuoteessa ja vilkkuvalolla äänen lisäksi.
Joissakin tavallisissakin varoittimissa on mukana valo, joka hälytyksen sattuessa valaisee ja helpottaa pimeässä liikkumista.
Kyllä sitä on niin paljon rummutettu, ettei voi sanoa ihmisten olevan tietämättömiä sen pakollisuudesta.
Palotarkastusinsinööri Tuomas Pylkkänen
Kerrostalojen rappujen varoittimet tärkeitä
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella pidetään taloyhtiöiden porraskäytävien palovaroittimia erittäin tärkeinä, vaikka laki ei niitä edellytä. Palon sattuessa voidaan pelata aikaa, jos palavan asunnon oma varoitin ei hälytä.
– Meillä on ollut pari tapausta, joissa asunnon henkilö on laiminlyönyt varoittimen kunnossapidon, mutta porraskäytävän varoittimet ovat herättäneet talon asukkaat, kertoo palotarkastusinsinööri Tuomas Pylkkänen.
Näin voidaan varmistua siitä, että muut asukkaat voivat elää luottavaisin mielin, jos yksittäinen asukas ei ole halukas huolehtimaan omasta turvallisuudestaan.
Meillä on ollut pari tapausta, joissa asunnon henkilö on laiminlyönyt varoittimen kunnossapidon, mutta porraskäytävän varoittimet ovat herättäneet talon asukkaat.
Palotarkastusinsinööri Tuomas Pylkkänen, Etelä-Karjalan pelastuslaitos
Joka kolmas asuntopalo ei hälytä
Sisäministeriön pelastusosaston mukaan vuonna 2015 sattui koko maassa lähes 3000 asuinrakennuspaloa. Niistä noin joka kolmannesta puuttui varoitin.
– Syy voi olla siinä, että henkilö ei vaan ole kiinnostunut omasta turvallisuudestaan. Kyllä sitä on niin paljon rummutettu, ettei voi sanoa ihmisten olevan tietämättömiä palovaroittimen pakollisuudesta, kertoo Pylkkänen.
Eli minkälainen varoitin?
- Optinen tai ionisoiva palovaroitin sopii pakolliseksi ilmaisimeksi kotiin ja kesämökille. Optisia löytyy liikkeistä enemmän uuden tekniikkansa vuoksi.
- Häkävaroitin ei ole pakollinen, mutta suositellaan tulisijallisiin asuntoihin. Se ei siis korvaa palovaroitinta, vaan tuo lisäturvaa. Kaveriksi vaaditaan palovaroitin.
- Autotallissa varoitin ei ole pakollinen, mutta suositeltava. Paristojen ja varoittimen toiminta voi heiketä kylmässä tilassa. Yksi vaihtoehto on lämpöilmaisin, joka hälyttää lämpötilan nousuun, mutta ei pakokaasuun.
- 1.2.2009 jälkeen haetulla rakennusluvalla rakennettuihin asuntoihin vaaditaan sähköverkkoon kytkettävä varoitinjärjestelmä, jonka asentaa sähköalan ammattilainen.
- Kiinteällä virranlähteellä varustetun varoittimen paristonvaihdon voi unohtaa, mutta koko laite täytyy vaihtaa uuteen esimerkiksi 10 vuoden päästä, tai kun laite niin ilmaisee.
Vuodesta 2010 eteenpäin on asuinrakennuksen jokaisessa kerroksessa vaadittu pakollisena (siirryt toiseen palveluun) vähintään yksi savuun reagoiva palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden. Eli jos asuu kaksikerroksisessa talossa, joissa molempien kerrosten pinta-ala on vaikkapa 61 neliömetriä, tarvitsee neljä varoitinta.
Sääntöjen mukaisesta palovaroittimesta tulee löytyä merkintä EN 14604.
– Laki antaa vähimmäisvaatimuksen. Jos haluaa kunnolla luoda paloturvallisuutta, niitä tulee olla enemmän, kertoo palotarkastusinsinööri Tuomas Pylkkänen Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta.
Palotarkastusinsinööri suosittelee palovaroitinta ainakin makuuhuoneeseen sekä eteiseen.
Tukesin ohjeen mukaan palovaroitin sijoitetaan kattoon keskelle huonetta vähintään 50 sentin etäisyydelle seinästä, nurkasta tai kattopalkista.
Lähteet: Tukes, Sisäministeriön Pelastusosasto, Etelä-Karjalan pelastuslaitos, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö
