Irwin Goodman kuoli tällä paikalla 14.1.1991.
Vaalimaantien varressa levikkeellä, noin 15 minuutin ajomatkan päässä Haminasta, on iso puinen risti. Se on naulattu kiinni koivun runkoon.
– Risti on kunnostettu joitakin vuosia sitten. Se alkoi olla pahasti sammaleen peitossa, kertoo Juhani Tjurin.
Oikeastaan Irwin ei kuollut tässä vaan vanhan ladon kohdalla noin neljä kilometriä Vaalimaan suuntaan. Sekin on Tjurinille tuttu paikka.
– Viranomaiset pelkäsivät, että oikeaan kuolinpaikkaan tulee kansanvaellus ja ihmiset tukkivat tien. Siksi muistomerkki laitettiin tänne levikkeelle.
Tjurin kyykistyy ja sytyttää kynttilän. Hän asettaa sen ristin juureen, useiden muiden joukkoon.
– Jonkun verran porukkaa täällä käy edelleen. Minä olen ajanut tänne yli 50 kertaa.
Risti on koristeltu tekokukkasilla. Rentun ruusuja nekin.
Vaimo, poika ja minä kuljimme kesät Irwin-paidoissa.
Juhani Tjurin
Omakotitalon piharakennuksen katolla heiluu Irwin-viiri. Pieni huone talon sisällä on vuorattu julisteilla ja kuvilla, ne on leikattu Suosikki-lehdistä 50 vuotta sitten. Kaappien oviin on ripustettu pitkä rivi t-paitoja.
– Painatin 80-90-luvun taitteessa koko perheelleni Irwin-paidat. Vaimo, poika ja minä kuljimme silloin kesät Irwin-paidoissa, sanoo Tjurin.
Yhdessä paidassa on Irwinin nimikirjoitus. Toinen nimmari löytyy postikortista talon olohuoneen perältä. Siellä on talon toinen Irwin-pyhättö, Tjurinin suuri aarre: kaikki Irwinin LP-levyt, singlet, kasetit ja cd-levyt.
Mies on nytkin pukeutunut Irwin-paitaan.
Mä vannoin etten koskaan mene naimisiin, en rahojani tuhlaa sormuksiin
En koskaan helly naisen kyyneliin
Mut surullinen on laulun loppu, arvaatko sen?
Mä ostin sormuksen
Lopun laululleni silloin sanoin: "Tahdon."
15-vuotias Juhani Tjurin höristi korviaan kotonaan,pienessä kaupungin vuokrakaksiossa Haminassa. Radiossa soi aivan kummallinen kappale. Vuosi oli 1965.
– Se oli ihan erilaista musiikkia kuin aikaisemmin oli tehty. Ei niitä kovimpia Irwinin protestilauluja, mutta protestointia siinä kuulin. Siihen aikaan soitettiin paljon sovinnaista tangoa ja iskelmää, tämä oli jotain ihan muuta.
Kappaleen nimi oli En kerro kuinka jouduin naimisiin, esittäjä Irwin Goodman, oikealta nimeltään Antti Hammarberg. Alkoi armoton keräily. Aluksi kasetteja, koska levysoitinta ei vielä ollut.
Ei tippa tapa oli yksi Tjurinin ensimmäisistä – ja yhä tallella.
– Kaikki rahani menivät silloin Irwinin kasetteihin. Niitä ei tullut kuunneltua ihan puhki, sillä hankin myöhemmin kelanauhurin ja nauhoitin kaseteilta musiikkia siihen.
Tuo pieni hetki radion äärellä vuonna 1965 mullisti lopulta tulevaisuuden. Yhden nuoren miehen ja koko musiikkia kuunnelleen Suomen.
**50 vuotta myöhemmin **Juhani Tjurin kuuntelee edelleen Irwiniä – joka päivä. Joko levyiltä tai Spotifysta. Las Palmasissa Irwinin jalanjäljillä hän on käynyt 12 kertaa.
Jonakin päivänä hän aikoo muuttaa sinne.
– Ei niihin kappaleisiin kyllästy, koska niitä on niin paljon, useita satoja. On varaa valita.
Sitä, miksi juuri Irwinin musiikki jysähti niin kovaa, mies ei osaa sanoa.
– Elämän varrella se on ollut niin monessa mukana, että sen merkitys on sitä kautta vahvistunut. Kun aloin seurustella vaimon kanssa, kuuntelimme sitä paljon. Simo-poikakin halusi kuunnella Irwiniä jo pienestä asti.
Suosikkibiisi on pysynyt vuosikymmenien läpi samana.
– Laulajan testamentti. Kappale kertoo hyvin siitä, mitä laulajan elämä on.
Meillä oli jaloviinapullo mukana. Tarjosimme sitä Irwinille, että otatko paukut.
Juhani Tjurin
Laulut uusiksi vaihtui, vaan kulkuni ei. Turhat haaveilut haihtui, ne vuodet jo vei.
Laulettu laulu ja valvottu yö: Se on laulajan testamentti.
Särkynyt ääni ja päättynyt työ: Se on laulajan testamentti.
Riemu toisien työnä mä kulkea sain
Viinan synkkänä yönä vain seuraksi hain.
Vexi Salmen kynästä tulleet sanat olivat enne. 1970-luvun puolivälissä uupunut Irwin piiloutui lähes kahdeksi vuodeksi kotinsa kellariin Tampereen Lielahdessa.
Seurana hänellä oli vain viinapullo.
Irwin ei ollut ainoa. Viina – ja valtava kansansuosio – yhdisti myös esimerkiksi Rauli Badding Somerjokea, Juice Leskistä, Topi Sorsakoskea ja Kari Tapiota. Nykyään he kaikki ovat legendoja.
Miksi ihmeessä suomalaiset ihailevat juoppoja? Tutkijan mukaan ilmiö kertoo suomalaisen kansankulttuurin karnevaalisista ulottuvuuksista.
– Irwin oli näistä ehkä puhtaimmin narrihahmo. Hän oli lähimpänä keskiaikaista hovinarria, koska laulamalla ja muulla elämäntavallaan suoranaisesti pilkkasi politiikkaa ja poliitikkoja, sanoo suomalaisten juopottelukulttuuria tutkinut valtiotieteiden tohtori Antti Maunu.
Ei Irwin olisi ollut Irwin ilman viinaa.
Juhani Tjurin
Karnevalismiin kuuluvat myös armollisuus ja matalat hierarkiat. Irwinin ja muiden alkoholiongelmaisten laulajien suosiota selittää siis kokemus tasavertaisuudesta.
– Hienoimmatkin mestarit ovat vain ihmisiä. He ovat erehtyväisiä ja pohjaltaan niin kuin me kaikki muutkin. Fanittaminen on kannanotto ihmisten tasaveroisuuden, keskeneräisyyden ja ennen kaikkea tämän hyväksymisen puolesta.
Myös juomisen kulttuuri muuttui 1960-luvulla. Alkoholia sai käyttää entistä vapaammin ja suhtautuminen oli myönteistä. Lauluissakin tuopit kertoivat vain elämästä.
Juhani Tjurinkaan ei kiinnittänyt Irwinin viinan läträämiseen suurta huomiota. Alkoholi kuului asiaan.
– Ei sitä osannut pitää silloin edes surullisena, koska monet muutkin artistit joivat paljon. Ja tulihan sitä itsekin otettua.
Myöhempinä vuosina Tjurin huomasi, että Irwin näytti vanhalta, kuluneelta. Hän muistaa, kun näki kerran Irwinin laulamassa Rentun ruusun tv-ohjelmassa.
– Hänellä oli frakki päällä, mutta hän oli hurjassa kunnossa. En tiedä oliko hän humalassa, kovassa krapulassa ainakin. Mutta ei Irwin olisi ollut Irwin ilman viinaa.
**Kun Irwin kaivautui ryyppyputken **päätteeksi kellarista päivänvaloon, hän esiintyi bändinsä kanssa Husulan suurlavalla Haminassa – silloisella Vehkalahdella. Keikalle lähti myös Juhani Tjurin.
– Kukaan kavereistani ei ollut niin iso Irwin-fani kuin minä, mutta siihen aikaan kaikki seudun nuoret kävivät Husulassa. Siellä esiintyivät isot nimet. Katri Helenakin.
Heräsin aamulla siihen, että olimme matkalla Lahteen.
Keikalla Tjurinin kaveri huomasi sattumalta, että bändin rumpali oli hänen tuttunsa.
Tämä pyysi nuorukaiset keikan jälkeen takahuoneeseen.
– Meillä oli jaloviinapullo mukana. Tarjosimme sitä Irwinille, että otatko paukut. Ei ottanut, kun hänellä oli raitis kausi menossa. Hain hänelle sitten baarista vissypullon.
Irwinin bändille viina maistui. Tjurin tutustui soittajiin paremmin, ja he pyysivät nuorukaista mukaan kiertueelle. Roudarille olisi töitä.
– Viikon kuluttua olin katsomassa Irwiniä Kotkassa. Siellä päätin hypätä mukaan bändin keikkabussiin suoraan keikalta. Heräsin aamulla siihen, että olimme matkalla Lahteen.
Irwinin roudaria Tjurinista ei kuitenkaan koskaan tullut.
**Olohuoneen Irwin-kammion **seinustalla on matkalaukku,se on täynnä kasetteja. Pöydällä lepää rivi kirjoja ja videoita. Tjurin kaivaa esiin kansion, jossa on lehdistä leikattuja kuvia Irwinistä.
– Irwinin kuvia sai aikanaan purkkapaketeistakin, niitäkin kuvia on tallessa. Samoin minulla on alkuperäisiä keikkasopimuksia.
Joitakin Irwinin LP-levyjä Tjurinilla on useampi. Hän kaivaa levykaapistaan esiin kaksi Viisi vuotta vaan ei suotta -levyä, joka julkaistiin vuonna 1970.
– Huomaatko, mitä eroa näillä on? Painovirhe. Ensimmäisessä painoksessa Irwin on kirjoitettu tavallisella v:llä. Se maksoi aikanaan 250 markkaa.
Melkein tuplasti korjattuun versioon verrattuna. Mutta on levyistä suurempiakin summia maksettu. Neliosaisen Tarina-kokoelman kahdesta levystä Tjurin on maksanut yhteensä 1 500 markkaa. Irwinin perintö on rahassakin mitattuna arvokas.
– Beatlesin levyjä sai vitosella, kun Irwinin levyistä joutui maksamaan 50-100 markkaa.
Juontaja ihmetteli, että onpa omituinen toive 5-vuotiaalle.
Juhani Tjurin
Irwinin nimmarit ovat edelleen valtavan kysyttyjä, ja niistä maksetaan parhaimmillaan 200 euroa. Se on suomalaisilla laulajilla hyvin harvinaista. Yllättäen kuollut legenda myy.
Eikä nuorikaan polvi unohda.
Tjurin riisuu Irwin-paitansa. Lapaluun päällä virnuilee Irwin lierihatussaan sikaria kiskoen. Tatuointi oli lahja vaimolta ja pojalta.
– Poika otti tämän saman tatuoinnin ensin. Se oli niin hieno, että pitihän minunkin ottaa.
Kuva on sama kuin viirissä piharakennuksen katolla. Se, joka on piirtynyt kaikkien 70–80-luvuilla eläneiden suomalaisten muistiin.
Tjurin harrastaa radion toivekonsertteja. Menneinä vuosina hän lähetti ohjelmiin säännöllisesti toivekappaleitaan postikortilla. Kaikki ohjelmat hän nauhoitti kelanauhurille. Ne ovat tallessa vieläkin.
Korttiin hän kirjoitti yleensä jonkin Irwinin kappaleen.
– Pojan 5-vuotissyntymäpäivänä toivoin pojalle onnittelulauluksi Irwinin Ai ai ai kun nuori ois. Juontaja ihmetteli, että onpa omituinen toive 5-vuotiaalle. Mutta Simo todella piti siitä laulusta.
Niin paljon, että 25 vuotta myöhemmin Juhani antoi tälle Irwin-kokoelmansa 30-vuotislahjaksi.
– En myisi sitä edes 10 000 eurosta. Mutta nyt tiedän sen menevän hyviin käsiin.
Ai ai ai kun nuori ois -levy julkaistiin vuonna 1990. Vuoden kuluttua levyn ilmestymisestä Irwin oli kuollut.
– Illikainen, kaasu pohjaan.
Irwin Goodman lausui ne sanat amerikanraudan takapenkillä, Vaalimaantien varressa tönöttävän puisen ladon kohdalla. Viimeiset sanat. Sydänkohtaus.
Päivä oli 14.1.1991. Juhani Tjurin ajoi omaa autoaan, kun radion uutisissa kerrottiin, että Irwin Goodman on kuollut.
– Se tuntui pahalta, koska se tuli niin yllättäen. Julkisuudessa ei oltu kerrottu mistään terveysongelmista.
Uutisen kuulivat myös Tjurinin Anne-vaimo ja Simo-poika, jotka olivat tuolloin Haminan sairaalan poliklikalla. Se oli sama sairaala, johon Irwin tuotiin. Hänen pelastamisekseen ei kuitenkaan ollut mitään tehtävissä.
– Simo oli menossa verikokeisiin. Poika istui odotusaulassa äitinsä sylissä ja kuunteli, kun uutinen luettiin radiossa. Hän kysyi ihmeissään, että äiti, mitähän iskä nyt sanoo.
Miehen ääni sortuu, kyynel pyrkii silmäkulmaan. Eikä ihme. Irwin Goodman ja hänen musiikkinsa on kulkenut rinnalla melkein koko elämän pituisen matkan.
Irwin-viiri piharakennuksen katolla tempoo tuulen mukana villisti eri ilmansuuntiin. Kuin ei osaisi päättää, mihin suuntaan lähteä.
Lopulta se pysähtyy. Nuoli – kuten myös Irwinin hatun lieri – osoittaa taivaanrantaan.
