Timo katsoo suoraan silmiin, istuu tuolissaan etukenossa ja puhuu nopeasti. Hän on pukeutunut trikoopaitaan ja reisitaskuhousuihin.
Tapaamme hänen terapeuttinsa vastaanotolla. Timoa jännittää.
Tämä on kolmas kerta, kun Timo kertoo kenellekään olevansa pedofiili.
– Jos joku saisi tietää, niin ystävät, tuttavat ja sukulaiset katoaisivat ympäriltä. Joku varmasti haluaisi tappaakin minut.
Vihasin itseäni ja pelkäsin, että satutan jotain lasta.
Timo
Timo oli yläasteikäinen, kun hän tajusi olevansa kiinnostunut lapsista. Häntä kiinnostivat itseään nuoremmat pojat, tarkalleen ottaen 10–13-vuotiaat. Vaikka hän itse kasvoi, seksuaalisen kiinnostuksen kohteet pysyivät samanikäisinä. Timo ajatteli olevansa hirviö.
– Vihasin itseäni ja pelkäsin, että satutan jotain lasta.
35-vuotias Timo on tavallisen näköinen ja oloinen mies. Hän kertoo opiskelevansa ammattikorkeakoulussa ja käyvänsä töissä. Juuri muuta hän ei halua arjestaan kertoa. Olemme tulleet keskustelemaan vain asioista, joista ei normaalisti puhuta.
"Mieluummin tapan itseni"
Monet pedofiilit ymmärtävät ilmeisen: seksi aikuisen ja lapsen välillä on lapselle traumaattista ja vaarallista. Pedofiili ei ole automaattisesti vaaraksi lapsille, samalla tavalla kuin jokainen heteromies ei ole automaattisesti vaaraksi naisille. Osa pedofiileistä kuitenkin kuuluu riskiryhmään.
Timo pelkäsi vuosien ajan syyllistyvänsä rikokseen. Hänellä oli pakkomielteisiä kuvitelmia nuorten poikien raiskaamisesta, ja hän harkitsi itsemurhaa. Lopulta Timo halusi satuttaa itseään.
– Otin puukon ja yritin viiltää itseäni, mutta en saanut aikaan edes pientä naarmua. Ajattelin, että mieluummin tapan itseni kuin satutan lasta. Miten voisin tappaa itseni, kun en saa edes naarmua aikaan? Silloin hain apua.
Pedofiilin seksuaalinen kiinnostus kohdistuu enimmäkseen tai pelkästään esimurrosikäisiin lapsiin. Kuten Timo, valtaosa pedofiileistä on miehiä. Aikuisista miehistä 1–5 prosenttia fantasioi toistuvasti (siirryt toiseen palveluun)seksistä lasten kanssa. Suomen kokoisessa maassa voisi siis todennäköisesti olla kymmeniätuhansia pedofiilejä.
Euroopan unioni velvoittaa jäsenmaitaan tarjoamaan ennaltaehkäisevää hoitoa ihmisille, joilla on riski syyllistyä lapseen tai nuoreen kohdistuvaan seksuaalirikokseen. Suomessa julkinen sektori ei kuitenkaan tarjoa tällaista terapiaa.
Vankilan ulkopuolella pedofiili saa parhaiten apua Sexpo-säätiöltä. Sexpon kautta myös Timo löysi itselleen terapeutin. Viiden vuoden psykoterapian tuloksena Timo luottaa siihen, ettei ole vaaraksi lapsille. Sen seurauksena hän myös puhuu aiheesta käyttäen ilmauksia kuten "pedofiiliset taipumukset", "lapsikohteinen seksuaalisuus" ja "seksuaalinen akti".
Riihimäen vankilassa toimiva STOP-ohjelma on suunniteltu estämään seksuaalirikollisia uusimasta rikoksiaan. STOP-ohjelmaan osallistuvien kohdalla pahin on kuitenkin jo tapahtunut.
Timo on maksanut terapiansa enimmäkseen itse. Hänellä on ollut siihen varaa, eikä hän asu liian kaukana pätevistä terapeuteista. Näin ei ole kaikilla.
"En uskaltaisi tehdä mitään laitonta"
Nestori on 39-vuotias ujosti hymyilevä mies. Hän on tarkka tunnistamattomuudestaan. Tapaamme isossa ja ihmisiä vilisevässä hotellissa neljä kuukautta sen jälkeen, kun olemme ensimmäistä kertaa vaihtaneet sähköposteja. Nestori on pukeutunut kesäisesti T-paitaan, shortseihin ja sandaaleihin. Aluksi hänen on vaikea löytää sanoja, joilla vastata kysymyksiin elämästään. Lauseet jäävät kesken ja katse harhailee seinillä.
Timon tapaan Nestori huomasi pedofiiliset taipumuksensa teini-iässä, mutta toisin kuin Timon kohdalla, hänen fantasiansa eivät olleet väkivaltaisia.
– Olin 1990-luvulla ihastunut erääseen lapsinäyttelijään. Ihastuksen tunne vain kyti, ja päivittäin tuli ajateltua sitä. Illalla sängyssä toivoin, että hän olisi ollut vieressä halittavana. Selvästi se oli ihastus, eikä pelkkä seksuaalinen himo. Se oli periaatteessa ihan normaalia, mutta kyseessä oli lapsi.
Nestori kävi opiskeluaikoinaan juttelemassa psykologin kanssa. Hän halusi tietää, miksi oli kiinnostunut lapsista ja olisiko olemassa vaara, että hänestä tulisi joskus hyväksikäyttäjä. Psykologilla ei kuitenkaan ollut vastauksia. Nestori kertoo, että oli tärkeää puhua jollekin, joka ei ollut toinen samanlainen. Asia oli kuitenkin outo psykologillekin.
– Keskustelu kääntyi koko ajan siihen, että haluanko tunnustaa jotain. Ennakkoluuloja tuli vastaan.
Nestorin mielestä hoitohenkilökunta ei enimmäkseen osaa auttaa pedofiilejä. Siksi Nestori purkaa ajatuksiaan blogiinsa (siirryt toiseen palveluun) ja ylläpitämäänsä pedofiilien chat-ryhmään. Anonyymissä tor-verkossa toimivassa ryhmässä keskustellaan lasten herättämistä seksuaalisista tunteista. Lapsipornoon ja seksuaaliseen kanssakäymiseen lasten kanssa suhtaudutaan nuivasti.
Nestori vastailee kysymyksiin seksuaalisuudestaan lyhyesti ja tarkkaan harkiten. Hän sanoo, ettei pidä aikuisen ja lapsen välistä seksuaalista kanssakäymistä ehdottoman vääränä. Nestorin mielestä 14-vuotias ymmärtää seksistä paljon. Hän on kuitenkin kiinnostunut vielä nuoremmista 7–12-vuotiaista tytöistä.
– Mikä olisi ok? Riippuu paljon iästä. Jos lapsi tekisi aloitteen, hän varmaan haluaisi kokeilla jotain. Jos se ei sitten olisikaan sitä, mitä hän kuvittelee, sitten pitäisi lopettaa.
Pelkäsin, että muihin tutustuminen madaltaa kynnystä hyväksikäyttöön.
Timo
Nestori painottaa, ettei ikinä uskaltaisi tehdä mitään laitonta. Haastattelun jälkeen hän kertoo sähköpostiviestissä, että ei ajattele, että "mikään sellainen, mitä seksiksi sanotaan, olisi ok" sen ikäisten kanssa, joista hän on kiinnostunut.
Suurin osa Nestorin ystävistä on muita pedofiilejä, joihin hän on tutustunut netissä. Timo sen sijaan on vältellyt muiden kaltaistensa seuraa.
– Luin joskus, että pedofiilit hyväksikäyttävät ryhmässä. Pelkäsin, että muihin tutustuminen madaltaa kynnystä hyväksikäyttöön.
Tappouhkauksia ja itsemurhakehotuksia
Nestorin mukaan blogin tarkoitus on levittää asiallista tietoa pedofiliasta. Tutkimustiedon ja dokumenttien lisäksi Nestori linkittää blogiinsa muun muassa videoita lasten laulukilpailuista. Ei siis ihme, että joidenkin lukijoiden tunteet käyvät kuumina. Nestori saa blogiinsa usein vihamielistä palautetta.
– Netissä tulee usein vastaan ihmisiä, jotka eivät halua ymmärtää, mistä on kyse, Nestori sanoo.
Pedofiilejä pidetään usein kävelevinä aikapommeina, mutta pomminpurkuun ei juuri intoa löydy. Viime vuosina on vaadittu useaan otteeseen kovempia rangaistuksia lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Vaatimuksia rikosten estämisestä ei esitetä samalla kiihkolla.
Nestori empi pitkään haastattelun antamista, koska ei voinut olla varma, onko haastattelupyynnön takana toimittaja "vai joku parantainen". Äänekoskelainen nettiaktiivi Mikko Parantainen on tullut Suomessa tunnetuksi pedofiilinmetsästäjänä.
Parantainen on toiminut aiemmin yhtenä ylläpitäjistä Facebookin ryhmässä “Tuomittujen PEDOFIILIEN nimet tänne”, mutta ei ole tällä hetkellä ryhmässä aktiivinen. Ryhmässä on lähes 7 000 jäsentä, ja nimensä mukaisesti se on perustettu paikaksi, jossa julkaistaan lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomittujen nimiä ja kuvia. Ryhmän seinä täyttyy tuomittujen väkivaltaisesta uhkailusta. Useissa kommenteissa vaaditaan hyväksikäyttäjille kuolemanrangaistuksia.
Toinen Facebook-ryhmä "Pedofiilien puolesta" ottaa hyväksikäyttöön toisenlaisen lähestymistavan. Se haluaa "pedofiileille mahdollisuuden ennaltaehkäiseviin tukipalveluihin" ja peräänkuuluttaa neutraalimpaa suhtautumista pedofiileihin. Ryhmässä on kolmisensataa jäsentä. Seinä täyttyy tappouhkauksista ja itsemurhakehoituksista "pedofiileja hyysäävää", anonyyminä pysyttelevää ylläpitoa kohtaan siitä huolimatta, että ryhmä tuomitsee lapsipornon ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön.
Suomessa on ollut parin vuoden ajan vireillä ennaltaehkäisevä hoito-ohjelma pedofiileille. Estä ajoissa -nimellä suunnitellussa hankeessa on mukana muun muassa Sexpo, Åbo Akademi, Kriminaalihuollon tukisäätiö ja Pelastakaa Lapset ry. Se on edelleen vailla rahoitusta.
– Asia on erittäin tärkeä lastensuojelullisista syistä, joten totta kai tilanne turhauttaa. Aihe on kuitenkin niin tulenarka, että rahoitusta on toistaiseksi ollut vaikea saada, kertoo Sexpon hallituksen puheenjohtaja J. Tuomas Harviainen.
Estä ajoissa -hankkeen tavoitteena on saada Suomeen laaja tukiverkosto, jonka avulla voitaisiin ennaltaehkäistä lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Mallia hankkeelle on haettu saksalaisesta Dunkelfeld-projektista (siirryt toiseen palveluun), jonka avulla seksuaalirikollisuutta on menestyksekkäästi ennaltaehkäisty. Saksan valtio on rahoittanut projektia vuodesta 2008 asti, ja se toimii tällä hetkellä 11 kaupungissa.
Pedofiiliä ei voi parantaa
Pedofilia on sairaus, jonka virallinen nimi tautiluokituksessa on lapsikohteinen seksuaalisuushäiriö. Tai sitten se on seksuaalinen suuntautuminen. Riippuu keneltä kysyy. Jos kysyy pedofiililtä itseltään, asialla ei ole merkitystä.
– Se on sellaista sanankäyttöä. Ei se, miksi sitä sanotaan muuta itse asiaa, Nestori sanoo.
Kyseessä on kuitenkin olennainen ero. Sairauden syyn voi paikallistaa. Sairautta voi ehkäistä ja sen voi parantaa. Seksuaalinen suuntautuminen taas on kohtalaisen pysyvä ja synnynnäinen piirre.
Psykoterapeutti Jussi Nissinen on tehnyt pitkään töitä sekä pedofiilien että eri seksuaalivähemmistöjen parissa. Nissinen on yksi Setan perustajajäsenistä ja hän on työskennellyt myös Sexpo-säätiön toiminnanjohtajana. Nissinen muistaa hyvin ensimmäisen kohtaamisensa pedofiilin kanssa 1980-luvulla. Silloin Setan toimistoon tuli keski-ikäinen mies, joka kertoi olevansa pedofiili. Mies ei ollut omien sanojensa mukaan koskaan tehnyt lapselle pahaa.
– Nyt, kun te homot olette saaneet ihmisoikeudet täällä Suomessa, niin voisitteko tehdä jotain minun ihmisoikeuksieni eteen, mies kysyi.
Pedofilia ja homoseksuaalisuus on perinteisesti yhdistetty toisiinsa. Seksuaalivähemmistöt pitivät aihepiiriä liian tulenarkana, jotta siihen olisi haluttu puuttua. Erityisesti homo- ja bi-miehet pelkäsivät pedofiiliksi leimautumista. Seta ei ottanut asiaa ajaakseen, mutta Nissinen henkilökohtaisesti otti. Hän on hoitanut pedofiilejä psykoterapeutin vastaanotollaan 15 vuoden ajan.
Nissisen mukaan pedofiliaa ei voi poistaa ihmisestä. Sen sijaan seksuaalista kiinnostusta voi laajentaa niin, että pedofiili pitää myös aikuisia viehättävinä.
Timo on onnistunut viiden vuoden terapian jälkeen kiinnostumaan myös aikuisista. Hän seurusteli miehen kanssa lyhyen aikaa ja toivoo vielä joskus saavansa vakituisen parisuhteen. Lapsiin kohdistuvat seksifantasiat ovat kuitenkin edelleen osa Timon arkea. Hän kertoo tuntevansa niistä häpeää, mutta luottaa siihen, että ne eivät ohjaa hänen käyttäytymistään.
– Silloin, kun kaikki menee hyvin, hyväksyn ne osana seksuaalisuuttani.
Timo ei tiedä, miksi pitää nimen omaan nuorista pojista.
– Jollain tapaa he ovat kauniita ja seksuaalisesti kiinnostavia. En osaa sanoa miksi yhtään sen enempää kuin miksi pidän kahvista tai jäätelöstä.
Monesti nuoret seksuaalirikoksen uhrit kärsivät vielä lisää siksi, että heihin suhtaudutaan tulevina pedofiileinä.
Jussi Nissinen
Nestori muistaa lapsuudestaan tapauksen, jolloin joutui vanhemman miehen kiinnostuksen kohteeksi. Nestorin mukaan hänen muistonsa tapahtuneesta eivät ole kovin selkeitä.
– Jotain pippelijuttuja sen kanssa silloin oli. En kuitenkaan tiedä, vaikuttiko se siihen, että minusta tuli tällainen.
Lapsikohteiseen seksuaalirikokseen syyllistymisen riskiä lisää jossain määrin se, jos on lapsena joutunut seksuaalirikoksen uhriksi. Uhrista ei kuitenkaan automaattisesti tule tekijää, Jussi Nissinen sanoo.
– Monesti nuoret seksuaalirikoksen uhrit kärsivät vielä lisää siksi, että heihin suhtaudutaan tulevina pedofiileinä.
Lasten hyväksikäyttäjistä alle puolet on pedofiilejä. Mikä sitten ajaa seksuaalisuudeltaan normaalin ihmisen vahingoittamaan lasta? Nissisen mukaan hyväksikäyttöön päätyminen on monen asian summa.
– Taustalla voi olla mielenterveysongelmia, päihteidenkäyttöä tai halu rangaista puolisoa. Monissa insestitapauksissa ei ole kyse pedofiliasta, vaan dynamiikka on erilainen. Joillekin kyse on tunnekokemuksesta, joka tuntuu turvallisemmalta lapsen kuin aikuisen kanssa. Nämä henkilöt ovat siinä mielessä lapsenkaltaisia.
Pedofiili ei uskalla uskoutua edes läheisilleen
Timon ja Nestorin rikosrekisterit on tarkistettu tätä juttua varten. Kummallakaan ei ole seksuaalirikostuomioita. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, etteikö kumpikaan olisi koskaan kajonnut lapseen, sillä suurin osa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä jää piiloon.
Suomessa ilmoitetaan poliisille yli tuhat lasten hyväksikäyttötapausta vuodessa. Suurin osa seksuaalirikoksista on kuitenkin piilorikollisuutta. Vuonna 2014 julkaistun Poliisibarometrin mukaan kaikesta, myös aikuisiin kohdistuvasta seksuaalisesta ahdistelusta ja väkivallasta poliisin tietoon tulee noin neljäsosa.
Kouluissa pedofiileistä puhutaan ulkopuolisena uhkana, mutta luokassa voi olla henkilö, joka tunnistaa näitä piirteitä itsessään.
Jussi Nissinen
Lapsiin kohdistuvat rikokset saattavat jäädä vielä useammin piiloon, sillä varsinkin pieniltä lapsilta puuttuu usein kyky kertoa tapahtuneesta.
Nissisen mukaan hyväksikäyttötapauksia voitaisiin ehkäistä parhaiten niin, että pedofiileille tarjottaisiin ajoissa hoitoa ja luotaisiin ilmapiiri, jossa asiasta on helppo puhua. Lisäksi aiheesta pitäisi keskustella asiallisesti lasten ja nuorten kanssa.
– Kouluissa pedofiileistä puhutaan ulkopuolisena uhkana, mutta luokassa voi olla henkilö, joka tunnistaa näitä piirteitä itsessään.
Nissisen mielestä jokaisen vastuullisen pedofiilin pitäisi turvallisuuden vuoksi kertoa suuntautumisestaan vähintään yhdelle henkilölle, joka ei itse ole pedofiili.
– Jos lapsista kiinnostuneen henkilön elämäntilanne alkaa mennä siihen suuntaan, että hän saattaa olla vaaraksi lapsille, olisi hyvä että ympärillä olisi tukiverkosto, Nissinen sanoo.
Timo ja Nestori ovat kertoneet pedofiilisistä taipumuksistaan vain terapeuteille ja toimittajille, joita sitoo vaitiolovelvollisuus ja lähdesuoja. Tästäkään jutusta heitä eivät voi tunnistaa edes heidän läheisensä.
Asiasta kertominen edes läheisille ihmisille vaatisi sellaisen ilmapiirin, missä sana pedofiili ei saisi aikaan lynkkausmielialaa. Nestorin mielestä sellainen muutos ei ole todennäköinen. Timo on toiveikkaampi.
– Yhden toiveen voisin esittää. Kun keskustellaan pedofiliasta, niin tehdään selväksi, puhutaanko hyväksikäyttäjistä, vai ihmisistä joilla on erikoinen seksuaalisuus, ja jotka mahdollisesti kärsivät siitä. Omana elinaikana olisi kiva nähdä se muutos.
Juttua on muokattu klo 15.46: Mikko Parantaisen roolia Facebook-ryhmässä "Tuomittujen PEDOFIILIEN nimet tänne" on täsmennetty. Parantainen ei toimi ryhmässä tällä hetkellä aktiivisesti.
