Hiukan yli 10 vuotta sitten Kajaanin Hokin fanit elivät jännityksessä. Joukkue, jonka ei olisi pitänyt olla jääkiekon Mestiksen finaalisarjassa, pelasi siellä Mikkelin Jukureita vastaan. Ja voitti – Hokin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan mestaruuden Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
– Se oli erittäin herkkä hetki ennen kaikkea sen takia, että kukaan ei sitä meiltä odottanut. Se mestaruus otettiin varmasti halvimmalla budjetilla, millä on mikään Mestis-joukkue senkään jälkeen mestaruuden voittanut, muistelee edelleen joukkueenjohtajana toimiva Eino Kiiveri.
– Iso juttu joukkueelta. Meillä oli nuori ja nälkänen joukkue, joka tuli vähän puiden ja puskien takaa yllätysmestariksi hienolla omalla pelaamisella. Se oli valmennusurani alkuaikoja, eka kerta kun oikein kunnolla pärjättiin, toteaa puolestaan silloinen päävalmentaja Kai Suikkanen.
Mestaruuden saavuttamiseksi vaadittiin kolmen nykyään SM-liigaa pelaavan joukkueen selättäminen.
Alkukausi juhlaa, tammikuussa romahdus
Palataanpa ajassa taaksepäin vuoteen 2007 ennen mestaruuden varmistumista. Hokilla oli menossa viides kausi Mestiksessä, edellisellä kaudella joukkue oli jäänyt mitalipeleissä neljänneksi. Oulun Kärppien A-junioreista joukkueeseen tuli useita pelaajia, sillä he olivat tulleet armeijaan Kainuun prikaatiin. Joukkueen pelaajilla oli omat tavoitteensa päästä joskus pelaamaan SM-tasolle ja he tiesivät, että nyt pärjääminen mahdollistaisi sen.
– Saimme erittäin hyvän alun sarjalle, pitkään roikuimme aivan kärjen tuntumassa. Joulun ja uuden vuoden välillä pelasimme Mikkelin Jukureita vastaan ja voitimme. Se oli ensimmäinen kerta kun Hokki nousi sarjakärkeen. Silloin näytti, että tästä todella taitaa tulla jotakin, Suikkanen kertoo.
Mutta tammikuussa peli romahti: joukkue kärsi sairastumisista ja loukkaantumisista. Tappioita tuli, mutta joukkue tiesi syyn siihen ja että pelaajat tulisivat pikku hiljaa sairastuvalta takaisin.
Playoffeihin Hokki lähti runkosarjan sijalta neljä.
– Nälkäisenä, ei mitään häviämään, kaikki oli vaan voitettavaa, Suikkanen mainitsee.
Puolivälierissä joukkue oli vaikeassa tilanteessa. Kouvolan KooKoo johti sarjaa 2–1. Kolmesta voitosta poikki menevä sarja kuitenkin pitkittyi, kun Hokki haki vieraista voiton ja vei ratkaisun kotihalliin.
– Siinäkin pelissä olimme vielä kolmannen erän alussa häviöllä. Mutta nousimme voittoon. Sen jälkeen välierissä sarjan suurin ennakkosuosikki Vaasan Sport tuli vastaan, tiputimme heidät 3–1, Suikkanen muistelee.
Ja sitten iski Sillanpää
Finaalissa vastaan asettui kestosuosikki ja -menestyjä Mikkelin Jukurit. Hokki vei kaksi ensimmäistä peliä, ja kolmatta pelattiin aivan viime minuuteille 0–0 tilanteessa. Mutta sitten iskivät Jarkko Heikkinen ja Aleksi Sillanpää, joka viimeisteli kiekon maaliin.
– Kun peliä oli jäljellä puolitoista minuuttia, lähdin hakemaan unohtunutta mitaleihin oikeutettavien listaa pukukopista. Tilanne oli silloin meille 0–1. Kun tulin takaisin, Marko Virtala istui jäähyllä, ensimmäisellä ja viimeisellä jäähyllä koko kaudella. Kauhistuin, että tähänkö tämä nyt kaatuu tämä meidän mestaruus, joukkueenjohtaja Eino Kiiveri kertoo.
Mutta ei kaatunut: sen sijaan riemu repesi koko Kainuussa. Yksi riemuitsijoista oli Hannu Huurinainen, Hokki-fani, joka seurasi ratkaisuottelua paikan päällä Mikkelissä.
– Hieno peli, hieno ratkaisu ja hieno mestaruus. Silloin tuntui hyvältä olla Hokki-fani, mutta on toki tuntunut monta kertaa senkin jälkeen. Yleensä ottaen aina tuntuu hyvältä olla Hokki-fani.
Jos katsomossa ja maakunnassa riemuittiin, niin tehtiin myös jäällä.
– Tunsi saavuttaneensa jotain. Paljon siinä varmaan mielessä pyöri, mutta kyllä siellä päällimmäisenä oli se riemun tunne, että joukkueena on voitettu. Oli se tietysti yllätys suurelle osalle pelaajistakin, että niin pitkälle päästiin, kertoo esityön voittomaaliin tehnyt Heikkinen.
– Mestaruudella on iso merkitys, minulle se oli uran kohokohta. Kajaanilainen Mestis oli silloin vielä aika alkutekijöissään, ja heti saatiin tuollaista herkkua. Hyvä, että silloin saatiin se, seuraavaa on tässä saatu odottaa aika pitkään, mutta jospa se joskus vielä tulisi.
Voittoisan kauden jälkeen Suikkanen toimi päävalmentajana vielä seuraavalla kaudella, jolloin Hokki nappasi hopeaa. Sen jälkeen valmentajan ura jatkui Turussa TPS:n riveissä SM-liigassa. Hokin mestaruusjoukkueesta SM-tasolla on pelannut moni kiekkoilija.
Uusi mestaruus on tiukassa
Nyt monta vuotta ja monta kautta myöhemmin muistot Hokin ensimmäisestä ja ainoasta mestaruudesta ovat jo hiukan haalistuneet.
– Kyllähän muisto alkaa haalistua. Mutta vieläkin se kytee mielessä, että jos vielä pääsisi mestaruutta juhlimaan, toteaa joukkueenjohtaja Eino Kiiveri.
Muutama vuosi sitten uransa päättänyt Jarkko Heikkinen uskoo, että koko joukkue ja organisaatio tekevät töitä mestaruuden eteen.
– Mutta ei se itsestään tule, se vaatii paljon töitä, ja paljon onneakin tarvitaan, ettei tule loukkaantumisia. Totta kai se joukkueen rakentaminen on oma prosessinsa siinä, että saadaan tietynlaisia pelaajia. Rahakin on osatekijä, ei tänne kaikkia pelaajia saada, jotka haluttaisiin.
– Mielenkiintoinen projekti. Vaikka tästä on nyt ne kärkiseurat lähteneetkin, niin sarjassa ei ole itsessään selvää, että nyt on sinun aikasi voittaa. Joka vuosi pitää pelata runkosarja ja hyvät pudotuspelit siihen päälle, että olisi mahdollisuus voittaa mestaruus, Heikkinen jatkaa.
Mestiksen sarjataulukossa Hokki on parhaillaan sijalla 11., ja pisteitä on kertynyt 45. Sarjaa johtaa SaPKo 72 pisteellä. Tänään keskiviikkona joukkueen taival Mestiksessä saa yhden meriitin lisää, sillä Hokki pelaa 700. Mestis-ottelun. Vastaan asettuu sarjajohtaja SaPKo vieraissa.