Miten kasvattaa lapsensa niin, että hänellä olisi hyvä itsetunto? Kysymys mietityttää yhtä jos toistakin vanhempaa.
Lastenpsykiatri, Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore sanoo, että nykyvanhemmat ovat kiinnostuneita löytämään keinoja lapsen itsetunnon tukemiseen.
Hänen mukaansa kuitenkin kahdessa asiassa on parantamisen varaa: Vanhemmilla itsellään on huono itsetunto ja perityt huonot kasvatustavat.
– Esiin nousee joukossa nolaaminen, eli lasta moititaan ja haukutaan, kun vieraita aikuisia tai lapsia on läsnä. Voidaan sanoa, että lapsi on tuollainen änkyttäjä tai että Maija aina ahmii, ja on pullukka, hän sanoo.
Cacciatoren mukaan lapset oppivat peittämään tunteensa, ja voivat tilanteessa näyttää kieltä tai kikattaa. Hänen mukaansa he kuitenkin samalla tuntevat häpeää.
– Heille tulee tunne, etteivät uskalla mennä yleisön eteen, eivät uskalla tutustua uusiin kavereihin tai osallistua ryhmään eli syntyy sosiaalisten tilanteiden pelkoa, hän sanoo.
1. Kehuminen on hyvästä, mutta tee se oikein
Psykologi, tietokirjailija Keijo Tahkokallio huomauttaa, että monesti itsetunnosta puhuttaessa ajattelutapa on nurinkurinen.
– Itsetunto ei ole lähtökohta, jonka pohjalle asioita rakennetaan vaan se syntyy onnistumisten kautta. Se on seuraus oikein tehdyistä asioista, sanoo Tahkokallio.
Hänen mukaansa vanhempien pitäisi löytää tapa, miten pystyy rohkaisemaan ja kannustamaan lasta pääsemään eteenpäin oli kyseessä sitten kaverisuhteet, harrastukset tai koulu.
Tahkokallion mukaan esimerkiksi lapsen kehuminen on periaatteessa hyvästä, mutta sillä on iso merkitys, millä tavoin sen tekee. Hän kannustaa kehumaan itse tekemistä ei niinkään lopputuloksesta.
– Tuskin on vaarallista, kun kehuu, että tulipa hieno torni. Mutta jos kehutaan, että olit hyvin kärsivällinen tornia tehdessä niin se on itsekontrollia ja itsesääntelyä rakentavaa kehumista. Se vie lasta eteenpäin, koska hän huomaa, että kannattaa olla kärsivällinen, koska silloin asiat menevät eteenpäin.
Tahkokallio antaa toisenkin esimerkin.
– Ei kehuta vain hyvää piirustusta vaan tapaa miten se piirretään, että tällä otteella saat tehtyä hyvän viivan.
Tahkokallion mukaan lasta ei pidä kehua kaikessa ja tällä tapaa nostaa häntä jalustalle. Hän sanoo, että tällöin lapsi voi tuntea tulleensa niin hyväksi, ettei ole enää varaa olla huonompi.
– Lapset, joita on kehuttu liikaa, eivät suostu enää kokeilemaan asioita, joissa on epäonnistumisen riski ja silloin he eivät myöskään kehity, hän sanoo.
Raisa Cacciatore sanoo, että suomalaiset pikemminkin pihtaavat kehujen antamista kuin kehuisivat lapsiaan liikaa. Hänen mukaansa itsetunnon kehityksen kannalta lasta kannattaa auttaa näkemään positiiviset puolet silloinkin, kun kaikki tuntuu menevän pieleen.
– Meillä tunnutaan pelkäävän kehumista, että se tekee ylpeäksi, Cacciatore sanoo.
2. Helli vauvaasi
Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikön Tatjana Pajamäen mukaan lapsen itsetunto muovautuu jo pienenä vauvana. Hänen mukaansa lapsen kokonaisvaltaiselle käsitykselle itsestään ja omalle arvostukselle on tärkeää, kuinka hyvin vanhempi vastaa jo ihan pienen vauvan tarpeisiin.
– Siihen liityy kaikki se hoiva, mitä vanhempi pystyy vauvalle tuottamaan. Miten hänen tarpeisiin vastataan, nälkään, väsymykseen ja millä tavoin häneen kosketaan, kun vaihdetaan vaikkapa vaippoja.
Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore on samoilla linjoilla. Hän korostaa, että lapsen pitämisellä lähellä on vaikutusta siihen, että hän tuntee itsensä tärkeäksi ja joukkoon kuuluvaksi.
– Pienten lasten koskettaminen on tärkeää. Lapsen kanssa voi vaikka peuhupainia. Näin hän tuntee, että minä olen tärkeä, sanoo Cacciatore.
3. Älä passivoi aktiivista lasta, vaikka pääsisitkin helpommalla
Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki kannustaa vanhempia vaalimaan ja arvostamaan lasta sellaisena kuin hän on. Esimerkiksi ujoa lasta hän ei väkisin pakottaisi sosiaalisiin tilanteisiin tai yrittäisi passivoittaa hyvin aktiivista lasta vain sen takia, että se on helpompaa vanhemmalle.
– Se, että hän on vanhemman silmissä arvostettu ja rakastettu on tärkeää. Myös tapa, jolla vanhempi puhuu lapsesta toiselle tai miten lasta katsoo puhuessaan merkitsee, Pajamäki sanoo.
Pajamäen mukaan itsetunto ei ole mikään pysyvä ominaisuus vaan se muovautuu erilaisten kokemusten myötä. Pelkästään vanhemmat eivät ole niitä, jotka voivat asiaa edesauttaa tai vahingoittaa.
– Se, että on hyväksytty oman ikäistensä joukossa on äärimmäisen tärkeä itsetunnon kannalta.
Pajamäki muistuttaa, ettei yksittäisillä huonoilla asioilla tuhota lapsen itsetuntoa vaan kokonaisuus on se, joka vaikuttaa.
4. Itsensä ruoskiminen ei kannata, lopeta vertailu muihin
Raisa Cacciatoren mukaan itsensä ruoskiminen epäonnistumisen hetkellä ei kannata. Hänen mukaansa tämä vanhempien pitäisi opettaa lapsilleen. Hänen mukaansa tapa solvata itseään epäonnistuessa tulee lapselle usein mallioppimisen kautta vanhemmilta.
Hän myös kannustaa lopettamaan lapsen vertaamisen muihin. Se ei tee itsetunnolle hyvää, eikä ole hyvä pohja kasvattamiselle. Sen sijaan optimismi, toiveikkuus ja hyvän huomaaminen parantaa itsetuntoa.
– Jos vanhempi aina sanoo, että kyllä nyt kaikki tulevat kateellisiksi, niin silloin lapsen on arvioitava koko ajan muita, eikä saa rauhaa olla se, mikä on.
5. Jätä muiden haukkuminen
Lastenpsykiatri Cacciatore kuvailee myös kotona tapahtuvaa vihapuhetta salakavalaksi itsetunnon murentajaksi. Hänen mukaansa aikuiset voivat ajatella, että kotona ei tarvitse teeskennellä olevansa hyväksyvä. Lapsi saattaa kuulla aikuisen haukkuvan naapuria, ylipainoisia ihmisiä tai ulkomaalaisia.
– Paitsi että lapsi oppii puhumaan samalla tavalla niin hän tajuaa, että vaikka nyt puhutaan muista niin minusta voidaan puhua yhtä rumasti huomenna. Sitä kautta voi tuhota itsetuntonsa ja turvallisuuden tunteensa.