Viime aikoina on jopa pitkin maailmaa kohistu siitä, että Suomessa aloitettiin ns. perustulokokeilu. Kansankielellä tämä tarkoittaa kansalaispalkkaa. Kaksituhatta arvottua ihmistä joutuu seuraavan kahden vuoden ajan vastaanottamaan kuukausittain 560 euroa verottomana. Kieltäytyä ei voi.
Mistähän tässä on kysymys? Täytyy palata historiaan. Suomeen luotiin jo 1980-luvulla hyvin kattava perustoimeentulojärjestelmä. Sen pohjana on toimeentulotuki, eräänlainen kansalaispalkka, tai oikeastaan kansalaismeno.
Laki näet sanoo, että jokaisella suomalaisella on oikeus kuluttaa rahaa peruselämiseensä (ruoka, vaatteet) vajaat viisisataa euroa kuukaudessa. Jos ei tuota summaa itse hanki, yhteiskunta, tämän vuoden alusta Kela, lähettää puuttuvan osan kuukausittain pankkitilille. Eihän tuolla summalla kai kukaan elä. Järjestelmään kuuluukin lisäksi monia harkinnanvaraisia lisiä. Erikseen tulevat sitten asumistuet ja sen sellaiset, mutta ei niistä tässä sen enempää.
Toimeentulotuessa oli jo alun perin valuvika. Jos hankit rahaa vaikka tekemällä töitä, summa vähennettiin samansuuruisena toimeentulotuesta. Eipä juuri kannusta töitä hakemaan! Tätä kutsutaan kannustinloukuksi. Oikeampi nimitys taitaisi olla kannustamattomuusloukku.
Ongelmaa on yritetty ratkoa parikymmentä vuotta. Lipposen ykköshallituksessa tämä oli ministeri Arja Alhon erityisprojekti. Eipä siitä mitään tullut. Alho onnistui pelastamaan vain puoluetoverinsa Ulf Sundqvistin pankkikriisivelkaloukusta ja sai sen kunniaksi potkut.
Nykyään voit tienata hieman, ilman että koko summa vähennetään toimentulotuesta. Mutta ei tuo kannustamattomuusloukku ole mihinkään kadonnut.
Perustulokokeilussa saat pitää tuon 560 euroa, vaikka menisitkin töihin. Tarkoitus on tarkasti seurata, muuttaako tämä ihmisten käyttäytymistä työnhaun suhteen. Käytännössä tuloksia saadaan joskus kolmen vuoden päästä, jolloin on johtopäätösten aika.
Kokeilu menee aika lailla hukkaan
Johtopäätösten suhteen kokeilussa on kaksi vikaa. Ensinnäkin otos on niin pieni, että sen pohjalta ei tilastollisessa mielessä voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Toiseksi etuus on verosta vapaa, vaikka tarkoitus oli tietysti kokeilla verollista mallia. Valmistelijoiden suunnasta kerrottiin, ettei verotusasiaa kiireen takia ehditty valmistella. Näistä syistä kokeilu menee aika lailla hukkaan.
Kansalaispalkan hintalappu on arvoitus. Kokeiluun pannaan rahaa 30 miljoonaa euroa, josta suuri osa saadaan takaisin muiden tukien vähentymisenä. Mutta jos valtakuntaan todella levitettäisiin tämän suuruinen kansalaispalkka kaikille työikäikäisille, hintalapun arvioidaan olevan 10–15 miljardia euroa. Ei taida rahat ihan riittää!
Työpaikoilla voi syntyä mielenkiintoisia tilanteita. Otetaanpa esimerkiksi kauppa. Myyjän palkka on noin kaksi ja puoli tonnia kuussa. Viereiselle kassalle ilmestyy samalla palkalla uusi työntekijä, perustulopalkattu. Hän siis saa kuukausipalkan päälle tuon 560 euroa verottomana käteen. Siitä voi moni mielensä pahoittaa.
Kaikkein kamalinta on tietysti se, että me eläkeläiset jäisimme kokonaan kansalaispalkan ulkopuolelle!
Erkki Virtanen
Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö, joka jäi eläkkeelle vuosi sitten 45 vuoden virkamiesuransa jälkeen. Nyt Virtanen vaeltelee mökkipaikkakuntansa Tammelan saloilla ja seuraa ja kommentoi valtiontalouden nykytilaa. Poliittisesti yhä sitoutumaton. Hän vuorottelee tiistain kolumnipaikalla Anne Brunilan, Roope Mokan ja Matias Möttölän kanssa.
Korjaus 24.1. klo 12.20: Tarkennettu toimeentulotukeen vaikuttamattomien tulojen muotoilua ja kohtaan lisätty linkki. Aiemmin kohdassa puhuttiin muutamasta satasesta.