PARIISI Ranskan vaalikevään kuuman kysymyksen piti olla, millaisen kannatuksen oikeistopopulisti Marine Le Pen onnistuu keräämään presidentinvaaleissa. Nyt otsikoihin on noussut pysyvästi riippumaton ehdokas Emmanuel Macron, jonka suosio vain jatkaa kasvuaan.
Ranskalaisille 39-vuotias Macron edustaa kaikkea sitä, mitä Le Pen ei ole. Hän kannattaa tiiviimpää eurooppalaista yhteistyötä ja avoimia rajoja.
Entinen talousministeri ja investointipankkiiri puhuu moitteetonta englantia ja harrastaa nyrkkeilyä. Ja on mennyt naimisiin lukioaikaisen opettajansa kanssa, mikä takaa ranskalaisen viihdejulkisuuden loputtoman kiinnostuksen.
Macronin presidenttiehdokkuuden piti olla pelkkä puhkeamista odottava kupla, mutta toisin on käynyt. Oman poliittisen liikkeensä perustanut liberaali saattaa kilpailla tosissaan pääsystä vaalien toiselle kierrokselle.
Mikä mies oikein on kyseessä?
Nuori nero soitti pianoa ja kahmi palkintoja
Emmanuel Macron syntyi vuonna 1977 lääkäriperheeseen pohjoisranskalaisessa Amiensin kaupungissa.
Neurologi-isän ja lastenlääkäriäidin esikoispoika oli älykäs ja ahkera. Macron voitti 16-vuotiaana lukiolaisten valtakunnallisen le concours général -palkinnon, kuten muun muassa Victor Hugo ja Charles Baudelaire häntä ennen. Taitava pianisti olisi voinut harkita myös uraa muusikkona.
Yliopistossa Macron opiskeli filosofiaa. Hänen gradutyönsä aihe oli Machiavelli, ja myöhemmin hän keskittyi tutkimaan Hegelin oikeusfilosofiaa.
Vuonna 2002 Macron aloitti opinnot Ranskan johtavia virkamiehiä kouluttavassa kansallisessa hallintokorkeakoulussa ENAssa (École nationale d’administration). Hän valmistui koulusta huippuarvosanoin.
Investointipankista politiikkaan
30-vuotiaana Emmanuel Macron aloitti työt Rothschild & Cie -investointipankissa Lontoossa. Macronin urakehitys pankkimaailmassa oli vauhdikasta, ja hän eteni nopeasti osakkaaksi.
Vauhdikas oli kuitenkin myös seuraava siirto: Presidentti François Hollande pyysi Macronia talouspoliittiseksi neuvonantajakseen keväällä 2012. Talousministeriksi Macron nimitettiin parin vuoden päästä.
Sosialistipuolueen talousministerinä Macron oli varsin liberaali ja bisnesmyönteinen, mikä ei miellyttänyt kaikkia puoluetovereita. Hänen mukaansa nimetty laki, la loi Macron, lisäsi joustoja Ranskan taloudessa ja työelämässä vapauttaen muun muassa kauppojen sunnuntaiaukiolon.
Macron kohautti myös arvostelemalla Ranskan 35-tuntista työviikkoa ja toteamalla, että Ranskaan tarvitaan enemmän "miljonääreiksi haluavia nuoria".
Isänmurha ja oma poliittinen projekti
Viime vuoden elokuussa Emmanuel Macron ilmoitti eroavansa sosialistihallituksesta. Kuukautta myöhemmin hän vahvisti sen, minkä kaikki jo arvasivatkin: hän aikoi pyrkiä Ranskan presidentiksi.
Minkään puolueen tukea Macron ei hakenut, vaan perusti oman En Marche ! (suom. Liikkeelle) -nimisen poliittisen järjestönsä.
Ranskassa Macronin päätöstä kuvattiin isänmurhaksi. Päätös lähteä ehdolle oli kova isku Macronin uskollista suojelijaa, presidentti François Hollandea vastaan – joka vielä tuolloin suunnitteli itse pyrkivänsä jatkokaudelle.
– Tiedäthän, että tulet häviämään, kysyi Hollande Macronilta lokakuussa, viitaten itsenäisen ehdokkaan periaatteessa olemattomiin voittomahdollisuuksiin.
– Kaikki on mahdollista, vastasi Macron.
Macron pelottaa oikeistoa ja rasittaa vasemmistoa
Mielipidekyselyjen mukaan Macronin kannatus on nousussa. Hänen vaalitilaisuutensa keräävät jatkuvasti eniten yleisöä ja innostavat etenkin nuorta ja koulutettua keskiluokkaa.
Sanomalehti Le Monden teettämän kyselyn mukaan Macron keräisi presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella noin 20 prosenttia äänistä, jos sosialistit päätyvät valitsemaan omaksi ehdokkaakseen puolueen vasenta laitaa edustavan Benoît Hamonin. Nyt asetelma näyttää todennäköiseltä, sillä Hamon on sosialistien sunnuntaina järjestettävän esivaalin selvä ennakkosuosikki.
Ja jos Macron pääsisi vaalien toiselle kierrokselle, hänellä olisi hyvät mahdollisuudet jopa voittoon. Ifop-tutkimuslaitoksen mukaan Macron voittaisi sekä äärioikeiston Le Penin että konservatiivipuolueen François Filllonin.
Mielipidekyselyt eivät ole ennustuksia, mutta ex-talousministerin nousu pelottaa etenkin oikeistopuolueita. Ne ovatkin ottaneet Macronin hampaisiinsa.
Marine Le Pen moitti Macronia ranskalaisten ja ranskalaisuuden halveksumisesta, kun tämä puhui pari viikkoa sitten Berliinissä järjestetyssä yliopistotapaamisessa englantia.
– Voi Ranska parka! tviittasi Le Pen.
Liberaali EU:n puolustaja – vai tuulenhaistelija ja opportunisti?
Emmanuel Macron on sanonut olevansa "kaksin verroin liberaali" eli liberaali niin arvo- kuin talouskysymyksissä. Ranskassa tällainen yhdistelmä on harvinainen.
Macron kannattaa EU-yhteistyön tiivistämistä ja rajojen pitämistä avoimina. Hän on peräänkuuluttanut Ranskan ja Saksan vahvaa johtajuutta ja ilmaissut ihailevansa liittokansleri Angela Merkelin politiikkaa ja arvovalintoja. Ero sekä Filloniin että Le Peniin on suuri.
Macron haluaa "vapauttaa Ranskan ja suojella ranskalaisia". Käytännössä tämä tarkoittaa vaaliohjelmaa, joka sekoittaa teemoja oikealta ja vasemmalta. Macron haluaa alentaa työnantajien sivukuluja ja laajentaa freelancereiden ja pienyrittäjien työttömyysturvaa. Sosialistien kahteen lempilapseen eli 35 tunnin työviikkoon ja rikkaiden superveroon hän on luvannut joustoja.
Omien sanojensa mukaan Macron ei ole oikealla eikä vasemmalla. Tästä syystä häntä on haukuttu poliittiseksi tuulenhaistelijaksi ja opportunistiksi.
Samalla juuri tämä ulkopuolisuus on Macronin vahvuus. Ranskalaiset äänestäjät ovat pudottaneet viime aikoina monia poliittisia mammutteja jalustoiltaan ja turhautuneet perinteisiin puolueisiin. Ainoa hyötyjä ei ole suinkaan populisti Marine Le Pen.
Kielletystä rakkaustarinasta kansikuvapariksi
Jos Ranskan nykyinen presidentti François Hollande on ollut otsikoissa yhä nuorempaan vaihtuvien kumppaniensa takia, on Emmanuel Macron toista maata. Macron on pitänyt 20 vuotta yhtä itseään parikymmentä vuotta vanhemman Brigitte Trogneux’n kanssa.
Macron kertoo syksyllä ilmestyneessä kirjassaan rakastuneensa lukionopettajaansa 17-vuotiaana. Tuolloin Trogneux oli vielä naimissa edellisen miehensä kanssa, ja huhut kielletystä romanssista aiheuttivat pikkukaupungissa kuohuntaa. Macronin vanhemmat päättivätkin lähettää poikansa viimeistelemään lukio-opintonsa Pariisiin.
Etäisyys ei kuitenkaan lannistanut romanssia. Macron ja Trogneux menivät lopulta naimisiin vuonna 2007.
Brigitte Trogneux on nyt omistautunut miehensä vaalikampanjalle.
– En ole vielä löytänyt asiaa, jossa hän ei olisi hyvä. Emmanuelin kyvyt ovat täysin poikkeukselliset, Trogneux on todennut.
Pariskunta kiehtoo ranskalaisia kovasti. Viihdelehdistö tietää, että Macron ja Trogneaux kansikuvassa moninkertaistavat irtonumeroiden myynnin. Ja nimenomaan Brigitte Trogneux on tiettävästi erittäin taitava hallitsemaan julkisuutta.
Seuraava prèmiere dame?