Komea, punamullalla maalattu hirsitalo nousee näkyviin mutkan takaa. Lähes kuudensadan neliön kokoinen talo on siirretty hirsi hirreltä Kauhavan Alahärmästä, Pohjanmaalta Järvenpäähän lähelle Tuusulanjärveä. Siellä entinen koulurakennus elää toista elämäänsä, nyt ravintolana ja hotellina.
Sinne ovat matkalla myös paikkakuntalainen Jari Peltola ja Etelä-Helsingistä kyytiin tullut Antero Pääjärvi. 86-vuotias Pääjärvi on sattumalta itsekin alahärmäläisiä, mutta on sitä mieltä, että rakennus ei ole ihan tyypillisimpiä.
– Asuintalothan olivat yleensä sellaisia puolitoista tai kaksikerroksisia, aika pitkiä ja kapeita rakennuksia, hän muistelee.
Pohjanmaan muista perinteistä muistuttaa pihassa oleva tukki, johon vierailijat voivat iskeä puukkonsa. Pääjärvi naurahtaa, että tällä kertaa eivät veitset tulleet matkaan mukaan.
Liikkuminen autolla voisi houkutella myös miehiä vapaaehtoisiksi
Yhteisiä autoreissuja Jari Peltolalla ja Antero Pääjärvellä on takana jo pari-kolme. Peltola on nimittäin niitä ihmisiä, jotka panevat toimeksi. Vajaa vuosi sitten hän aloitti Automies-nimisen vapaaehtoistoiminnan. Sen ydinajatuksena on tuottaa iloa ikäihmisille autolla tehtävien matkojen muodossa.
Yksin kun hautoo asioita, niin aika isoiksi ne silloin kasvavat. Mutta kun vähän liikkuu ja katselee ympärilleen, niin tuntuu, että ihan kivaahan tämä on.
Antero Pääjärvi
Toistaiseksi Peltola itse toimii kuskina, mutta toivoo, että monet muutkin löytäisivät melko yksinkertaisen tavan tehdä hyvää. Tärkeimmät vapaaehtoisen ominaisuudet ovat avoin mieli ja ajokortti sekä luotettava ajotaito.
– Ajatuksena on se, että eri paikkakunnilta löytyisi kuljettajia. Niin että vapaaehtoiset löytyisivät läheltä kuljetettavia.
Peltolan mukaan toimintatapa voisi sopia erityisesti miehille, joista on hänen mielestään pulaa erityisesti ihmisten parissa tehtävän vapaaehtoistyön kentällä. Kun kuljettaja ja kyyditettävä istuvat autossa, ei puheenaiheita tarvitse välttämättä pahemmin miettiä. Itse väline, jolla liikutaan, antaa jo jutun aihetta sekä liikenne ja vaihtuvat maisemat tarjoavat mielenruokaa molemmille, Peltola kertoo.
Toiminta on vanhuksille ilmaista. Kuljettaja liikkuu lähtökohtaisesti omalla ajoneuvolla, omalla ajalla ja omilla polttoaineillaan. Peltola etsii kuitenkin yrityksiä, jotka voisivat tukea toimintaa tavalla tai toisella.
Äidin kohtalo herätti Jari Peltolan halun auttaa
Jari Peltola muistelee aikaisemmin kuskanneensa omia vanhempiaan eri paikkoihin. Pientenkin matkojen merkitys valkeni Peltolalle siinä vaiheessa, kun hänen äitinsä oli jo niin huonossa kunnossa, että ei pystynyt enää lähtemään yhteisille autoretkille.
– Kun seurasin äidin viimeisiä vaiheita vuodeosastolla ja hoivakodissa, niin ymmärsin että se liikkuminen oli vanhan ihmisen arjessa tärkeä juttu. Nyt kun ei ole enää omia vanhempia, voin kuljettaa muita ikäihmisiä.
Automies-Peltola toivoo, että hän ja muut vapaaehtoiset tavoittaisivat erityisesti ne vanhukset, joilla on vaarana jäädä yksin koteihinsa jumiin.
Kesällä palvelukodin johtaja sitten soitti minulle, että nyt on alkanut tapahtua. Ukot suunnittelivat siellä itse seuraavaa retkeä
Jari Peltola
– Kuka ties vaikka ikäihmisen terveyttäkin voitaisiin tällä tavalla ylläpitää, kun on jotain mielekästä vaihtelua elämässä.
Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan yhdessä tehty matka
Antero Pääjärvelle käveleminen tuottaa hankaluuksia ja sitkeän miehen pitää tukeutua kävelykeppiin aika ajoin. Auton kyydissä reissaaminen onkin mukava tapa matkustaa - ja ystävystyä. Pääjärvi kertoo, että Peltolan kanssa synkkasi heti.
– Me ollaan tässä jo melkein kuin vanhoja kavereita. Minä luulen, että Jarin kanssa voi puhua melkein asiasta kuin asiasta.
Vaikka kuski voi ehdottaa retkikohdetta esimerkiksi kuljetettavan kiinnostuksen tai taustan mukaan, ei navigaattorissa kiiluva määränpää ole se tärkein asia. Jo se, että pääsee ulos kodista, on iso merkitys, huokaa leskimies Pääjärvi.
– Yksin kun hautoo asioita, niin aika isoiksi ne silloin kasvavat. Mutta kun vähän liikkuu ja katselee ympärilleen, niin tuntuu, että ihan kivaahan tämä on. Ei se ole kauhean tärkeää mihin mennään.
Palvelutalon ukot alkoivat itse järjestää reissuja
Paluumatkan aikana Järvenpäästä Helsinkiin etupenkillä nauretaan, mutta myös kyynel nousee silmäkulmaan. Jari Peltola uskoo, että autoreissut virkistävät ikäihmisten mieltä. Ne voivat innostaa vanhuksia toimimaan myös omatoimisesti.
Viime keväänä Peltola kyyditsi pariin otteeseen erään palvelutalon “ukkokerhoa” mm. automuseossa ja -tapahtumassa Lahdessa.
– Kesällä palvelukodin johtaja sitten soitti minulle, että nyt on alkanut tapahtua. Ukot suunnittelivat siellä itse seuraavaa retkeä mäkimaajoukkueen kesävalmennuksia seuraamaan. Siinä vaiheessa enää kuski puuttui, Peltola nauraa.
Pienikin pyrähdys maantiellä voi siis olla ikääntyneelle henkilölle tärkeä irtiotto tasaisesta ja yksinäisestäkin arjesta. Eikä ainoastaan kuljetettava saa iloa elämään.
– Ei se ole pelkästään niin, että ne vanhemmat ihmiset ainoastaan virkistyvät. Kyllä tässä virkistyy myös itsekin, Jari Peltolaa toteaa.