Vihapuhe on käsitteenä uusi, mutta asiana ikiaikainen – niin kauan kuin ihminen on osannut puhua, olemme myös osanneet puhua pahaa toisistamme ja valehdella. Viha ja valheet tulevat aina olemaan osa ihmisyyttä, siinä missä tunteetkin. Niiden kanssa on pakko oppia elämään.
Tehokkaimpia keinoja valheiden ja vihan levittämiseksi ja toisaalta niiden estämiseksi on etsitty aina. Tuorein globaali vihan ja väärän tiedon vallankumous mahdollistui teknisesti, kun maailma täytettiin tämän vuosituhannen alussa langattomilla verkoilla. Sähköposti sai rinnalleen viestivälineistä kaksi ylivoimaisesti tehokkainta: älykännykät ja sosiaalisen median.
Kärjistetäänpä asetelmaa: Vihapuheen mahdollisimman tehokkaan leviämisen kannalta on tärkeää, että keskustelu valheiden ja vihan leviämiseen liittyvästä vastuusta, sananvapaudesta ja faktojen todentamisen merkityksestä vääristyy mahdollisimman paljon.
Niinpä sananvapauden laajentamisen tarpeesta kannattaa puhua niin, että vastuu sananvapauden väärinkäytöstä siirtyykin mahdollisimman pitkälti vihapuheen uhreille. Logiikka on kärjistetysti vähän sama kuin että soittaisimme kolarin jälkeen ambulanssin auttamaan ohikulkijoita.
Todellisuudessa esimerkiksi suomalaisten sananvapaus jo on maailman huippua. Sitä ei tarvitse rajoittaa eikä laajentaa; sitä on vain opeteltava käyttämään oikein.
Kolme konstia tahattoman vihapuheen välttämiseksi
Sananvapaus tarkoittaa sitä, että itseään ja mielipiteitään saa ilmaista julkisesti kenenkään estämättä, kunhan sen tekee asiallisesti. Sananvapaus tarkoittaa siis myös sitä, että meidän on osattava käyttäytyä julkisuudessa lain ja valitsemamme foorumin ylläpitäjän toiveiden mukaisesti.
Vihapuheessa on hyvin usein kysymys väärinymmärryksestä; kokemuksesta, joka syntyy vähän kuin vahingossa, tarkoittamatta. Koemme kohtaavamme vihaa, vaikkei meille viestittyä ole välttämättä vihaksi tarkoitettu. Näiltä kokemuksilta ja väärinymmärryksiltä on helppo välttyä, kun muistat somessa nämä kolme vinkkiä:
1. Käytä somessa aina oikeaa nimeäsi ja kuvaasi
Oman nimen ja kuvan käyttäminen saa sinut käyttäytymään asiallisemmin, antaa sinulle uskottavuutta ja sanoillesi kaiken niille kuuluvan painoarvon. Samalla kiusaus palturin jakamiseen minimoituu. Kun totut keskustelemaan reilusti omana itsenäsi, feikkiprofiilien takaa tulevat kommentit muuttuvat sinulle ja samalla muillekin keskustelijoille entistä vähempiarvoisemmiksi.
Tyypillisiä keskustelunaiheita, joissa vihapuheen riski on tällä hetkellä somessa erityisen suuri, ovat terrorismi, uskonnot (erityisesti islam), turvapaikanhakijat, sukupuolivähemmistöt, feminismi, sudet, Donald Trump, Venäjä ja kotimaan politiikka. Oma lukunsa ovat Ylen ja muun valtamedian jatkuva haukkuminen, valemedioiden markkinointi sekä sananvapauden tahalliset väärinymmärtäjät, jotka eivät halua ymmärtää sananvapauteen kuuluvaa henkilökohtaista vastuutaan.
Kohtaan työssäni Yle Uutisten sometoimittajana vihapuhetta ja eritasoista trollaamista päivittäin. Minun ja joskus myös ystävieni elämää häiritään työni vuoksi. Kohtaamastani vihapuheesta ylivoimaisesti suurin osa tulee profiileista, joiden ylläpitäjä ei käytä omaa nimeään tai kuvaansa.
Vihapuhujien ja trollaajien kommentit saavat muutamia tykkäyksiä lähinnä toisilta vihapuhujilta ja trollaajilta. Vihapuheen ja trollaamisen vastaiset kommentit ovat moninkertaisesti suositumpia. Tilanne olisi aivan toinen, jos Yle Uutisten sometilejä ei valvottaisi eikä keskusteluihin koskaan osallistuttaisi toimituksesta. Kun toimituksesta on avoimesti puututtu keskustelun ylilyönteihin, vihapuheen vastustajat ovat aktivoituneet puolustamaan asiallista käytöstä ja faktakeskustelua.
2. Älä yleistä
Yleistäminen on vihapuheen ja rasismin juuri. Se on varsinaista rasismiakin suurempi ongelma somessa. Kun haluat kirjoittaa negatiivisesti yleistävän kommentin mistä tahansa ihmisryhmästä, pysähdy hetkeksi ja mieti ensin omaa lähipiiriäsi. Voisitko kirjoittaa heistä – ihmisistä, jotka ihan oikeasti, henkilökohtaisesti tunnet – samaan tapaan yleistäen?
Jos olet itsellesi rehellinen, vastauksesi yo. kysymykseen on erittäin suurella todennäköisyydellä ei. Kunnioita tätä tuntemustasi ja huomaat pian, että sanottavansa voi sanoa myös toista ihmistä kunnioittaen. Samalla säästät muut mielipahalta ja itsesi syytteiltä, joita todella törkeä somekäytös voi tuoda.
3. Ole positiivisempi kuin alun perin aioit olla
Tuskin mikään on somessa helpompaa kuin väärinymmärretyksi tuleminen. Oikein ymmärretyksi tuleminen on valtava haaste. Menestyksekäs somekommunikointi vaatii jokaiselta, taustasta ja koulutustasosta riippumatta, todella hyvää, someen sopivaa kirjoitustaitoa.
Somessa väärinymmärtäminen ja väärinymmärretyksi tuleminen on niin helppoa siksi, ettei kehonkieli näy eikä äänensävy kuulu. Ihmisten keskinäinen viestintä kuitenkin perustuu kasvokkain olemiseen ja puhumiseen. Kehonkieli ja äänensävy ovat erittäin tärkeässä roolissa viestin välittymisessä, tulkinnassa ja perillemenossa. Ilman niitä viestinnästä tulee helposti arvailua. Siksi itseilmaisua kirjoittamalla kannattaa todella opetella.
Alkuun pääsee vaikka sillä, että havainnollistaa itselleen äänen ja kehonkielen voimaa ja merkitystä kommunikoinnissa vaikkapa lemmikin avulla. Esimerkiksi ihmisen ja koiran välinen kommunikointi tapahtuu pääosin tunnetiloja kehonkielen ja äänensävyn kautta välittämällä. Kuinka vaikeaa koiran kanssa olisikaan viestiä hiljaa, liikkumatta.
Kannattaa ajatella kehonkielen näkymättömyyden ja äänensävyn kuulumattomuuden muistamista osana somen perushygieniaa, ”sisäsiisteyttä”. Tässä mielessä me olemme somessa vielä vähän kuin koiranpennut yhteisessä olohuoneessamme: Kaikkea on kivaa vähän kopaista hampailla, mutta liian kovaa puremista ja lirahtelua sattuu. Sitä voi välttää vain sisäsiistiksi oppimalla. Muistetaan, kuten koiranpennunkin kanssa, että oppiminen vie aikansa. Huutaminen ei auta ketään – se vain katkaisee yhteyden ja tuo olohuoneeseen virtahevon sinun ja lemmikkisi väliin.
Vihapuhe on globaali, kasvava ongelma
Väärän tiedon levittämiseen perustuvasta vihapuheesta on hyvää vauhtia kehittymässä köyhyyden ja ilmastonmuutoksen kaltainen ihmisen aiheuttama globaali vitsaus.
Tänä päivänä esimerkiksi ”vaihtoehtoisten faktojen” tyyppiset konseptit kertovat ihmisen yhä jatkuvasta pohjattomasta halusta uskoa todellisuus haluamakseen.
Vihapuhetta ei saada mitenkään kitkettyä kokonaan pois maailmasta, vaikka lakeja ja sensuuria kuinka kiristettäisiin. Se tie olisi loputon. Sananvapautta ei kannata yksilönä eikä yhteiskuntana uhrata vihapuheen alttarille.
Vihapuheen kanssa elämään oppiminen vaatii tehostettua vastuunkantoa monilla tahoilla. Suomessa viranomaiset ovat jo aloittaneet väärien, vihan levittämiseen somessa sopivien tietojen oikomisen. Tähän tehtävään on tarpeellista satsata jatkossa entistä enemmän, kaikilla mahdollisilla tahoilla.
Olipa vihapuheeseen liittyvistä rangaistuksista mitä mieltä tahansa, esimerkiksi Suomessa annetut rangaistukset osoittavat, että poliittisella kentällä suurin vastuu vihapuheesta on tällä hetkellä populisteilla, mutta ei yksin heillä. Suomalaistenkin vihapuheestaan tuomioita saaneiden populistien puheet siitä, että kyseessä olisi heihin kohdistuva ajojahti, ovat hölynpölyä. Kaikkien poliittisten toimijoiden on lopetettava pelaaminen kaksilla korteilla ja tehtävä kaikki voitavansa vihapuheen kitkemiseksi puoluepoliittisesta retoriikasta.
Poliittisten toimijoiden on myös tuettava viranomaisia vihapuheen vastaisessa työssä entistä näkyvämmin – onhan vihapuhe usein myös hyökkäämistä järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan. Suomalaistenkin poliitikkojen on aika ryhtyä edistämään sitä, että globaalit sosiaalisen median toimijat kantavat vastuunsa vihapuheen leviämisen estämisestä myös pienillä kielialueilla.
Median tehtävänä on huolehtia siitä, että todelliselle, tarkastetulle tiedolle ja siitä käytävälle asialliselle kansalaiskeskustelulle on riittävästi tilaa. Asiallisia kommentteja kannattaa median ylläpitämillä keskustelusivustoilla suosia kaikin keinoin. Kätevimmin se käy, kun kansalaisia rohkaistaan keskustelemaan oikeilla nimillään ja kuvillaan. Mitä oikeasti menetämme, jos anonyymi kommentointi medioiden keskustelupalstoilla ja sometileillä rajataan poikkeustilanteisiin?
Myös kaikki journalistiseen etiikkaan sitoutuneen median toimintaa läpinäkyvämmäksi tekevä työ on tarpeellista, luottamusta lisäävää, valheiden ja vihapuheen vastaista työtä. Sopisiko läpinäkyvyystyön kaveriksi median nykyistä vahvempi rooli paikkaansapitämättömän tiedon osoittamisessa?
Rangaistukset eivät riitä – tarvitsemme yhteisen, suomalaisen eettisen keskustelun liikkeen
Suomi on yksi sananvapauden mallimaista maailmassa. Vihapuhe on siksi meille erityisen merkittävä haaste. Me emme voi tuhlata saati tuhota upeaa, vaivoin saavuttamaamme sananvapautta vihapuheen täydelliseen sallimiseen emmekä myöskään sananvapauden liialliseen rajoittamiseen.
Suomessakin tällä hetkellä käytävä keskustelu vihapuheeseen liittyvien rangaistusten tasosta on tärkeää ja tervetullutta, mutta kovemmat tai lievemmät rangaistukset eivät vihapuheongelmaa yksin ratkaise. Me tarvitsemme aktiivista, todennettuja faktoja ja fiksua julkista käytöstä arvostavaa sananvapausliikettä, joka kantaa myös huolta siitä, että jokaisella todella olisi mahdollisimman yhtäläiset mahdollisuudet tulla kuulluiksi.
Haluan nostaa Suomen poliisille hattua siitä, että somen ja valemedioiden kautta levitettävää väärää tietoa on jo ryhdytty oikomaan. Samoin haluan nostaa hattua ja lausua lämpimimmät kiitokset jokaiselle Yle Uutisten sometileillä keskusteluihin asiallisesti osallistuneelle kansalaiselle, jotka ovat sanoillaan halunneet osoittaa rajoja valheille ja vihapuheelle. Esimerkillistä yhteistä vastuunkantoa!
Vihapuhe vyöryy Suomen yli. Vihaa ryöppyää poliitikkojen, viranomaisten ja kansalaisten niskaan. Miksi vihapuhe on lisääntynyt? Missä menee vihapuheen ja sananvapauden raja? Miten vihapuhetta voidaan torjua? A-teema: Vihapuhe Yle TV1 ja Yle Areena 2.2. klo 21.05 alkaen. #ateema