Edellä mainittuihin kysymyksiin törmää usein. Tämän suuntaisia ajatuksia heitetään myös Kauppalehden kolumnissa, jossa vertaillaan Suomen ja Intian päästöjä keskenään. Ja tottahan se on: Suomen 55 miljoonan tonnin vuotuiset hiilidioksidipäästöt kalpenevat Intian lähes 2,5 miljardin tonnin rinnalla.
Miksi ylipäänsä verrata Suomea ja Intiaa keskenään? Tässä usein käytetyssä vertailussa on yksi perustavaa laatua oleva ongelma: mitä järkeä on vertailla 5,5 miljoonan asukkaan ja yli miljardin asukkaan maita keskenään?
Järkevämpää olisi verrata Intiaa vaikkapa EU:hun, joka toimii ilmastoneuvotteluissa yhtenä kokonaisuutena. EU:n päästöt ovat 3 415 000 ja Intian 2 342 000 tuhatta tonnia. EU:n päästöt ovat noin 10 prosenttia kaikista globaaleista päästöistä. Onko "ilmastovouhotus" turhaa alueella, joka tuottaa kymmenesosan maailman päästöistä?
Reilumpaa on tehdä vertailu yksilötasolla, jos halutaan miettiä sitä onko yksilön valinnoilla mitään merkitystä.
Yhden intialaisen päästöt ovat 1,8 tonnia ja suomalaisen 10,7 tonnia. Keskimääräisen suomalaisen päästöt ovat siis lähes kuusinkertaiset intialaiseen verrattuna. Siksi myös yksittäisillä valinnoilla on merkitystä – nimenomaan Suomen kaltaisissa maissa. Jos suomalainen puolittaa päästönsä, sillä on yhtä suuri vaikutus kuin sillä, että viisi intialaista puolittaa päästönsä.
Vertailua toki vääristää se, että Suomessa on kylmempää ja taloja lämmitetään. Se on yksi syy, miksi suomalaisen päästöt ovat korkeammat. Se selittää osan erosta – ei kaikkea. Myös sillä on merkitystä, tuoko tai viekö maa tuotteita, joiden valmistus kuluttaa paljon energiaa, Suomessa esimerkiksi metalliteollisuus. Intiassa taas muun muassa meidän käyttämämme vaatteet lasketaan heidän päästöikseen.
Mutta kun ne silti vaan jatkaa saastuttamista siellä, vaikka minä nollaisin päästöni. Ja naapurikin nollaisi. Eikö Kiinassa ja Intiassa päästöjen ehkäisy kiinnosta?
Intian tavoitteena on olla kolmanneksi suurin aurinkoenergian tuottaja maailmassa. Parhaillaan rakennetaan aurinkoenergiaa niin paljon, että auringon paistaessa se tuottaa sadan ydinvoimalan verran sähköä. Maailman suurin aurinkoenergialaitos valmistui juuri.
Kiinasta puolestaan on tullut maailman suurin uusiutuvaan energiaan investoija. Maassa keskeytettiin juuri sadan suuren hiilivoimalan rakentaminen, ja hiilidioksidipäästöjen kasvu on ollut muutaman vuoden pysähdyksissä. Tehtävää tietysti riittää silti vielä roppakaupalla.
Vaikka Intiasta ja Kiinasta on hyviä merkkejä ilmastotoimista, ennen todellista sitoutumista, länsimaiden on näytettävä, että ne toimivat ensin. Tämä on todettu kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa niin moneen otteeseen, ettei kannata edes laskea. Jos ajattelemme reilusti, länsimaissa pitäisi lopettaa kaikki päästöt nyt, ja antaa kehittyville talouksille se jäljellä oleva hiilidioksidibudjetti, joka on mahdollista ilmakehään laskea, ettei ilmasto lämpene yli kahden asteen turvarajan. Koska me olemme jo saastuttaneet satoja vuosia, intialaiset ei niinkään.
Mutta miksi ne saa jatkaa päästelemistä, mutta meidän pitää rajoittaa? Jos ottaisimme muussakin mallia maista, joissa menee huonommin kuin meillä, miksi kunnioittaisimme ihmisoikeuksiakaan? Miksi vaalisimme tasa-arvoa? Miksi puuttuisimme korruptioon? Koska hyvinvointivaltiossa niin tehdään.
Sitä paitsi, miten mikään teko voisi olla turha, jolla edistetään sitä, että voisimme vielä muutaman vuosikymmenen päästä elää mielekästä elämää tällä planeetalla?
Lue myös:
Mitä sinä voit tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi? Neuvot sadassa sekunnissa