Turun yliopistossa tutkitaan parhaillaan 1800-luvun Turkua. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kokonaistulkinta 1800-luvun Turusta tehdään nykyaikaisen historiantutkimuksen keinoin.
– 1800-luku on jäänyt Turun historiassa vähän pimentoon. Valtiolliset instituutiot menivät pääkaupunki-aseman myötä Helsinkiin, ja sen päälle tuli vielä Turun palo. Tarinaa on kerrottu sillä tavalla, että Turkuun ei jäänyt mitään, ja historia keskittyi sen jälkeen hyvin paljon Helsinkiin, taustoittaa tutkija Saara Penttinen Turun yliopistosta.
Syksyllä käynnistyneessä tutkimuksessa on tarkoitus nostaa Turkua esille, sillä elämä kaupungissa ei suinkaan loppunut Turun paloon.
– Kaupunki jatkoi elämäänsä, eikä ainoastaan jatkanut vaan myös kasvoi ja kehittyi uusiin suuntiin. Turku oli hyvin luomisvoimainen ja aineistosta välittyi jopa uuden tekemisen vimma, kertoo tutkija Jan Helenius.
Kansainvälisyyttä moneen suuntaan
Tutkimuksessa keskitytään erityisesti Turun kansainvälisyyteen. Tutkijoiden mukaan kansainvälisyys on Turun historian tutkimisessa luonteva lähtökohta.
– Se oli 1800-luvulla Turussa suuressa roolissa. Täältä oltiin yhteyksissä paitsi Ruotsiin, myös esimerkiksi Saksaan ja emämaahan Venäjälle. Ja oikeastaan ympäri maailmaa. Turku oli yllättävän aktiivinen ja eläväinen. Täällä oli paljon mahtisukuja, jotka olivat joka suuntaan yhteydessä toisiinsa, Saara Penttinen kertoo.
Vaikka kansainvälisyys käy selkeimmin ilmi niin sanotuista mahtisuvuista, tavallisten kansalaisten aineistoista käy ilmi aivan samanlaisia asioita.
– Elämä oli kovin monimuotoista ja kansainvälistä ihan kaikilla yhteiskunnan tasoilla, Jan Helenius jatkaa.
Turkulaisten aineistot tärkeitä
Turun yliopiston tutkijat tekevät työtä yhdessä Turun Museokeskuksen ja erilaisten arkistojen kanssa. Tärkeässä roolissa ovat myös tavalliset turkulaiset, jotka saavat toimittaa tutkimukseen omia, 1800-luvulta peräisin olevia materiaalejaan.
Tähän mennessä turkulaiset ovat luovuttaneet tutkimuskäyttöön jo noin 5 000 yksittäistä aineistoa. Joukossa on valokuvia, postikortteja, kirjeitä, asiakirjoja ja joitakin esineitä.
Yksi aineistoa tutkimukseen tuoneista on turkulainen Anneli Honkanen. Hän on perehtynyt hyvin sukunsa historiaan ja tuonut mukanaan valokuvia suvustaan.
– Minusta on erittäin hienoa, että tällaista tutkimusta tehdään. On hienoa, että kuvat jätetään jälkipolvillemme. Ja myös tarinat kuvien ympärillä, koska ne elävöittävät kuvia. Valokuva ilman historiaa on oikeastaan aika arvoton, Honkanen sanoo.
Tutkijoiden mielestä erityisen kiinnostavia ovat olleet vanhojen sukujen aineistot.
– Yhden suvun säilyneestä aineistosta löytyy väyliä mihin tahansa muualle Suomeen ja myös muualle maailmaan. Tutkimus ei rajoitu ikinä siihen, että tutkitaan vain yhtä esinettä, vaan on hyvin helppo löytää yhteyksiä ja ne ovat todella mielenkiintoisia, Jan Helenius sanoo.
Aineistoa otetaan edelleen vastaan. Tutkimusajankohta on rajattu vuosiin 1812–1917, ja erityisesti kansainvälisyyteen liittyvä materiaali on kiinnostavaa. Saara Penttinen kuitenkin muistuttaa, että 1800-luvun materiaalia on säilynyt varsin vähän, joten turhan tarkkaan ei aineistoa kannata rajata.
Käynnissä olevassa tutkimuksessa tärkeää on nimenomaan turkulaisten osallistaminen. Tutkijat toteavat, että kyseessä ei ehkä ole kaikkein tyypillisin yliopiston projekti, sillä he pyrkivät olemaan kovasti näkyvillä ja kuuluvilla.
Tutkimusta ei tehdä vain yliopistolla, vaan tutkijat jalkautuvat kaupunkilaisten joukkoon ja tuovat heidän kauttaan historiaa eläväksi. Ihmiset saavat kertoa omat ja sukujensa tarinat.
Tammikuun aikana tutkijat esittelivät blogissaan joka päivä yhden 1800-luvulla eläneen turkulaisen henkilön. Turkulaisen tammikuun avulla he pyrkivät tuomaan esille yhteiskunnan kaikkia tasoja, ei vain niin sanottujen isojen nimien historiaa.
Hupia ja hyötyä
Mitä kaikella tutkimusmateriaalilla sitten tehdään?
Helmikuussa tutkijat alkavat julkaista saamaansa aineistoa nettisivuillaan ja Facebookissa. Lopulta kaikki turkulaisten lahjoittamat materiaalit päätyvät vapaaseen käyttöön Finnaan.
– Ideaalitilanteessa aineistosta on hupia kaupunkilaisille ja muille, jotka ovat kiinnostuneita ajasta. Lisäksi niistä on käytännön hyötyä tutkijoille, Jan Helenius sanoo.
Keväällä päättyvän esitutkimusvaiheen jälkeen on suunnitteilla artikkeleita, kirjoja ja näyttely-yhteistyötä Museokeskuksen kanssa. Tutkimus on osa Turun kaupunkitutkimusohjelmaa, ja on mahdollista, että tuloksia voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi matkailussa.
Turkulainen Anneli Honkanen toivoo, että tutkimukseen tuotujen kuvien ja muun materiaalin avulla kaikki voivat oppia jotain historiasta.
– Ei tarvitse käpertyä omaan pikku-maahansa vaan maailma on avoin meille, niin kuin se oli jo 1800-luvulla, Honkanen sanoo.
