Tšekissä on rakennettu uusnatseille ja muille ryhmille yhteinen, neutraali foorumi, jossa voidaan keskustella valvotusti ilman oman ryhmän paineita.
– On opeteltu näkemään ihminen vihan takana, kertoo professori Vilma Luoma-aho Jyväskylän yliopistosta.
_A-teema: Vihapuhe _ -ohjelman suoraan keskusteluun osallistunut Luoma-aho ei peittele innostustaan kertoessaan tšekkiläisten menestyksekkäästä hankkeesta yhteiskunnassa esiintyvän vihan suitsemiseksi.
Ketään ei saa leimata
Hanke HateFree Culture (siirryt toiseen palveluun) eli Vihavapaa kulttuuri alkoi vuonna 2011 ja jatkuu edelleen. Sen ydin ovat Facebook-sivut (siirryt toiseen palveluun), joilla on liki 54 000 seuraajaa. Se on tšekkiläisittäin paljon.
Vihavapaa kulttuuri -hanke on poikinut 250 vihavapaata aluetta ympäri maan. Ne ovat yrityksiä ja yhteisöjä, jotka eivät suvaitse vihaa ja ovat sitoutuneet puolustamaan asiakkaitaan vihalta. Mukana on lisäksi mm. 70 vihavapaata festivaalia ja sata julkista näytteilleasettajaa.
Tšekkiläinen Jaroslav Valůch on yksi hankkeen perustajista. Hän korostaa, että on tärkeää välttää ihmisten leimaamista, huolimatta siitä, millä puolella itse on.
– Me teimme jo alussa listan sanoista, joita emme tule koskaan käyttämään, esimerkiksi rasisti tai muukalaisvihamielinen. Leimaaminen tappaa keskustelun, ihmiset kaivautuvat syvemmälle poteroihinsa ja loukkaantuvat. Sellaisessa ympäristössä ei voi käydä merkityksellistä keskustelua, Valůch painottaa.
Vihaa pitää hoitaa
Vilma Luoma-aho pitää tšekkien hanketta mielenkiintoisena myös siksi, että Suomella ja Tšekin tasavallalla on paljon yhteistä. Tšekeissä on runsaat 10 miljoonaa asukasta ja molemmilla mailla on suhteessa vähän maahanmuuttajia, noin viisi prosenttia väestöstä.
– Vihapuheen lisääntymisen taustalla ovat yhteisöllisyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien vähenemisen tunne, Luoma-aho uskoo.
Tšekkiläisten oivallus oli, että viha on oire, jota pitää hoitaa ja että erilaiset kampanjat ovat vain laastareita. Tärkeintä on, että ihmiset tuntevat itsensä kuulluksi ja ymmärretyksi.
– Kysymys on siitä, miten yhteiskunnassa säilytetään puheyhteys. Tämä on oiva esimerkki siitä, miten keskusteluyhteys luodaan, Luoma-aho avaa.
Juuri se tšekeissä halutaan tehdä. Hankkeen johtaja Lukáš Houdek kiteyttää ajatuksen näin:
– Päätimme jo alussa, ettemme rajaa toimintaamme vain yhteen vähemmistöön. Tänään tiedämme, että päätös oli oikea, hän sanoo.
Huumoria, luottamusta ja ahkeraa moderointia
Vihavapaalla vyöhykkeellä käsitellään asioita riippumatta siitä, liittyvätkö ne rotuun, uskontoon, ikään, seksualisuuteen, vammaisuuteen, mielenterveyteen tai ulkonäköön. Se pyritään tekemään avoimesti ja läpinäkyvästi, mutta myös huumoria hyväksi käyttäen. Erilaiset videot, valokuvat, meemit ja lyhyet positiiviset tarinat ovat olennainen osa työtä vihaa vastaan.
– Suurin saavutuksemme on eri ryhmien luottamus. Facebook-seinämme on tila, jossa erimieliset ihmiset kohtaavat päivittäin keskustellen erittäin vaikeista asioista, tosin kiitos jatkuvan moderoinnin, Houdek kertoo.
Vihavapaata Facebook-ryhmää moderoidaan vuorokauden ympäri. Toisaalta hankkeen nettisivuilla julkaistaan radikaalien ryhmien johtajien haastatteluita.
– Haastatteluissa puhutaan avoimesti, koska keskustelua on käyty yhdessä Facebookissa jo monta vuotta, Luoma-aho sanoo.
Hän myöntää, että siinä piilee myös riskejä.
– Henkilöhaastatteluihin valikoituvat ne, jotka ylläpitävät vihaa muita kansanryhmiä kohtaan. Toisaalta heillä on vaikutusvaltaa oman ryhmän sisällä, hän pohtii.
Käytännön ratkaisuja rasismiin
Jaroslav Valůch korostaa, että selkeästi tunnistettavia natsismin kannattajia koskevat lait, joita on säädetty vihapuheisiin ja –tekohin liittyen. Ongelma on hänen mielestään, että suurin osa vihapuheesta kumpuaa ihan muualta: suurelta yleisöltä, poliitikoilta, mediasta.
– Lainsäädäntö on tehty suojelemaan meitä toisiltamme ja estämään meitä toistamasta Euroopan hirvittävää historiaa. Siksi pidän lain asettamia rajoja tärkeänä, niin kauan kuin itsenäiset oikeuslaitokset demokraattisissa järjestelmissä ovat ne, jotka päättävät, Valůch sanoo.
Siitä huolimatta hän ei usko koviin rangaistuksiin, vaan kannattaa käytännön ratkaisuja. Esimerkkinä hän mainitsee Belgian, jossa viharikoksista tuomitut pannaan työskentelemään vaikkapa pakolaiskeskuksissa, jotta he henkilökohtaisesti tutustuisivat vihaamiinsa ihmisiin.
– Uskon, että tämä on oikea tie ennaltaehkäistä vihaa ja rasismia. Ihmisille pitää antaa mahdollisuus tavata toisiaan kasvotusten inhimillisinä olentoina, Valůch vakuuttaa.
Lukáš Houdek on samaa mieltä.
– Tärkeintä on olla avoin, kuunnella ja yrittää ymmärtää myös muiden näkökantoja. Sille on hyvä rakentaa keskustelua ja sen jälkeen antaa heidän kuunnella, mitä itse haluat sanoa. Pitää ymmärtää, että keskustelussa ollaan kumppaneita. Se on alku, hän painottaa.
Vihapuhe vai vaarallinen puhe?
Jaroslav Valůch haluaa käyttää termiä vaarallinen puhe vihapuheen sijaan.
– Jos esimerkiksi tekee rikosilmoituksen yksittäisistä ihmisistä, jotka levittävät vihapuhetta Facebookissa ilman sen vakavampia seurauksia se saattaa innostaa viharyhmiä, jotka pitävät itseään sananvapauden puolustajina, hän sanoo.
Toisaalta on olemassa paljon puhetta, joka ei täytä vihapuheen määritelmää, mutta jolla silti voi olla vakavia seurauksia.
Valůch antaa esimerkin: jos karismaattinen ja suosittu puhuja käyttää julkisia kanavia julistamalla, että ”on aika kohottaa aseet suojellaksemme arvojamme, kulttuuriamme, lapsiamme ja kansallista perintöämme. Tehdään se!”
– Lain mukaan tämä voi olla okei, mutta uhka on välitön. Meidän mielestämme helposti tunnistettavan rasismin ja vihan aika on ohi. Viharyhmät ovat oppineet sovittaman puheensa lain kehysten sisään. Toisin sanoen tärkeämpää kuin mitä ja miten jokin sanotaan, on se, missä yhteydessä se sanotaan.
Vilma Luoma-ahon mielestä on tärkeintä vihapuheen hillitsemisessä on puhuminen. Vihapuhujalta voi kysyä, onko hän aina ajatellut näin ja mitkä tekijät ovat johtaneet hänen mielipiteisiinsä? Hän uskoo, että tšekkiläinen malli voisi toimia myös Suomessa.
– Minusta projekti on onnistunut. Se ei ole vain yhden tekijän varassa, se on pitkäkestoinen ja siihen on sitouduttu. Hankkeesta on onnistuttu tekemään neutraali alusta kaikille, eikä se ole vain aurinkoisten, kuten suvaitsevaisia tšekeissä kutsutaan, alue, hän päättää.
Vihavapaa projektin rahoitus on taattu huhtikuun loppuun, mutta lisää ollaan anomassa. Viidennes tulee valtiolta, loput saadaan apurahana Euroopan talousalueelta.
Vihapuheen ja sananvapauden rajoja käsiteltiin A-teema: Vihapuhe -ohjelmassa 2. helmikuuta.
