BUKAREST Romanialaiset ovat näyttäneet pian viikon päivät joukkovoimaansa.
Ihmiset ärsyyntyivät demarihallituksen aikeisiin höllentää korruptiolakeja. Kaduille on valunut koko ajan enemmän ja enemmän väkeä.
Hallitus säikähti ja reagoi lauantaina. Korruptiolakia muokkaava hätäasetus vedetään pois. Korruptiolain muuttamisesta aletaan nyt keskustella parlamentissa.
Hallituksen aie olisi muuttanut korruption tulkintaa niin, että alle 44 000 euron väärinkäytökset olisi katsottu pikkurikkomuksiksi – eikä korruptioksi ensinkään.
Muutos olisi siirtänyt useiden poliitikkojen rötökset lain kouran ulottumattomiin. Romanialaisen keskimääräinen vuosiansio on 5 000 euroa, siksi kansa älähti.
Romanialaiset ovat olleet liian nöyrää kansaa. Se on romanialaisen itsetutkiskelun lopputulos. Nöyryys loppuu nyt tähän, jos ei mieltään osoittavien itsensä, niin ainakin heidän lastensa tulevaisuuden vuoksi.
Mielenosoittajien ydinjoukko on hyvin koulutettuja nuoria aikuisia. Heidän rinnalleen on toki tullut kaiken ikäisiä ja näköisiä romanialaisia.
Silmiinpistävää on, että liikehdinnällä ei tunnu olevan ketään näkyvää johtajaa tai joukkoja liikuttelevia johtajia. Mielenosoitukset tuntuvat masinoituvan kuin itsestään Facebookin ja muun sosiaalisen median kautta.
Ihmiset tuntuvat löytäneen nöyryytensä alta muutosta haluavan liekin. Liikehdintä on EU-myönteistä, avoimuutta halajavaa ja läpinäkyvyyttä korostavaa.
Ihmiset tahtovat, että Romania on aidosti eurooppalainen maa, joka tunnustaa maanosan yhteiset arvot ja oikeusvaltioperiaatteen.
Liikehdintä on syvästi kansallinen, muttei lainkaan ahtaan kansallismielinen. Populääri, muttei populistinen – ainakaan käsitteen nykyisessä tunkkaisessa mielessä.
Mielenosoitukset päättyvät, illan kääntyessä yöhön, toistuvasti samalla tavalla: ihmiset laulavat kansallislaulua. Laulun sanoissa on kohta ”herätkää romanialaiset”, ja se tuntuu sykähdyttävän ihmisiä erityisesti.
Romaniassa on nimenomaan kyse kansallisesta heräämisestä.
Hallitus taipui heränneen kansan edessä, mutta mihin se lopulta johtaa, sitä ei vielä osaa kukaan arvioida varmasti. Yleinen arvio on, että Romania turvautuu piankin virkamieshallitukseen, joka voi hallita vapaampana poliittisista kahnauksista.
Se näyttää selvältä, että viime joulukuusta lähtien hallinnut demarihallitus on menettänyt kansan luottamuksen.
Mielenosoitukset päättyvät, illan kääntyessä yöhön, toistuvasti samalla tavalla: ihmiset laulavat kansallislaulua. Laulun sanoissa on kohta ”herätkää romanialaiset”
Miljoonat romanialaiset ovat lähteneet maasta etsimään parempaa elintasoa ja tulevaisuutta.
Esimerkiksi yli 40 000 lääkäriä ja sairaanhoitajaa on muuttanut ulkomaille parinkymmenen viime vuoden aikana. Sairaanhoito ontuu, eikä monella ole edes varaa mennä sairaalaan.
Kun tavallinen romanialainen painii tällaisten arjen ongelmien keskellä, niin on ymmärrettävää, että johtavien poliitikkojen halu haalia entistä suurempi osa yhteisestä hyvästä ärsyttää.
Monen romanialaisen puheissa on nyt muisteltu vuoden 1989 vallankumousta ja Nikolae Ceausescun kaatumista.
Noiden päivien jälkeen on kokonainen sukupolvi ehättänyt aikuistua. Vallankumous on muisto, vanhempien ja isovanhempien perintö.
Tämän ajan sukupolvikokemus on herääminen.