Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila esittää valtiolle määräysvaltaa turvapaikan tai oleskeluluvan saaneiden sijoittamiseksi kuntiin. Lapsiasiavaltuutetun mielestä tilanne on kriittinen, koska kuntapaikkojen järjestäminen on jäänyt kuntien vapaehtoisuuden varaan, eikä kunnilla ei ole riittävästi halua vastaanottoon.
Alaikäisten kuntapaikkoja on tarpeeseen nähden vielä liian vähän ja Maahanmuuttoviraston alaikäisyksiköissä on satoja lapsia ja nuoria, jotka odottavat kuntapaikkaa. Kurttilan mukaan kunnat myös valikoivat lapsia, joita ne sijoittavat.
– Se, millä tavalla kunnat toivovat saavansa tietyn ikäisiä, tietynlaisella ehkä jopa koulutaustalla ja osaamistaustalla olevia lapsia, ja tietyiltä maantieteellisiltä alueilta, on nimenomaan valikoimista. Ja tämänkaltaista valikoimista kun tapahtuu, on ymmärrettävää, että kaikki lapset eivät tule huomioon otetuksi.
Kurttilan sanoo, että kuntien kannalta on loogista se, että mitä pienemmät kustannukset ovat, sitä houkuttelevampaa lapsia on vastaanottaa.
Valikoimista kun tapahtuu, on ymmärrettävää, että kaikki lapset eivät tule huomioon otetuksi.
Tuomas Kurttila
– Näyttää siltä, että lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea kotoutumisessa, ovat kunnan näkökulmasta hankalia asiakkaita.
– Huutolaiskulttuuri liittyy nimenomaan siihen, että parhaat valitaan päältä. Tilanteessa on valitettavaa yhteyttä huutolaishistoriaan, jossa lapset asetettiin valintajonoon.
Siirrot tuoneet ongelmia
Tietynlaisten lasten suosimisen lisäksi myös lasten siirrot paikkakunnalta toiselle huolestuttavat lapsiasiavaltuutettua.
– Käytännössä ongelma, joka tulee meille hyvin systemaattisesti, ja on tullut jo useita kuukausia vastaan, on ollut nimenomaan se, että lapsen vastanottokeskuspaikka ja kuntapaikka voivat olla eri puolilla Suomea.
– Tätä arviota ei tehdä lapsen oikeuksista käsin. Lapsen jo alkanut kotoutuminen tiettyyn ympäristöön voi katketa täydellisesti ja yhtäkkisesti. Tämä on erittäin ongelmallista.
Lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea kotoutumisessa, ovat hankalia asiakkaita.
Tuomas Kurttila
Vastaanottopaikkakunta ei Kurttilan mukaan ole aina välttämättä oikea ympäristö, mutta monen lapsen kohdalla näin voi olla, esimerkiksi koulun ja harrastusten vuoksi.
– Tämä lasten liikuttelu hyvinkin epätarkoituksenmukaisesti ympäri Suomen on nimenomaan osa tätä huutolaiskulttuuria.
Valtiolla viimesijainen vastuu
Kurttilan mielestä työ- ja elinkeinoministeriön pitäisi käynnistää kiireellisesti kuntia pakottavan lainsäädännön valmistelu. Ministeriön pitäisi myös ottaa nykyistä enemmän vastuuta kuntapaikojen määrästä.
Valtio käytännössä määräisi, mihin kuntiin lapsia sijoitetaan, ja miten he asuvat. Valtio myös huolehtisi siitä, että kunnalla on riittävät resurssit. Kurttila korostaa, että valtion täytyy viimesijaisesti taata lapsen oikeuksien toteutuminen
– On välttämätöntä, että valtio kantaa näistä hädänalaisista lapsista suuremman vastuun. Tätä ei voida jättää kuntien päätösten varaan. Mikäli näin on, silloin lapset oikeudet ovat selkeästi vaarantumassa.
Kurttila ei näe, että kyseessä olisi puuttuminen kovinkaan suuresti kuntien määräysvaltaan tai itsehallintoon.
On välttämätöntä, että valtio kantaa näistä hädänalaisista lapsista suuremman vastuun.
Tuomas Kurttila
– Kysymys on ennemminkin työnjaosta ja siitä, että valtio katsoo kansallista kokonaisuutta ja arvioi lapsen edun toteutumista. Silloin puhutaan tietysti myös kuntien välisen työnjaon hoitamisesta hyvällä tavalla, oikeudenmukaisesti myös kuntia ajatellen.
Kurttila toivoo hallituksen myös kiinnittävän huomiota maahan yksin tulleiden lasten turvapaikkahakemusten käsittelyaikoihin. Hallituksen tulisi varmistaa, että lapsia koskevat päätökset tehtäisiin viipymättä. Päätöksiä odottaa vielä satoja lapsia.
Perhesijoitukselle vahva tuki
Lapsiasiavaltuutettu antaa täyden tuen Pelastakaa Lapset- järjestön pyrkimyksille hankkia turvapaikan tai oleskeluluvan saaneille lapsille sijaisperheitä.
– Täysi tuki sille, mutta myös todeten, että Suomi valtiona on tässä useita vuosia myöhässä.
Kurttila patistaakin hallitusta tukemaan työtä, jota muun muassa järjestöt ovat aloittamassa. Hän korostaa, että jo pitkään on ollut selvää, että lasten yksityis- ja perhemajoituksen lisääminen, kehittäminen ja tukeminen olisi välttämätöntä ja kiireellistä.
Suomi valtiona on tässä useita vuosia myöhässä.
Tuomas Kurttila
Linjausta siitä, että eri uskontokuntaa tai kulttuuritaustaa edustava perhe voi olla hyvä kasvuympäristö, ei Kurttilan mielestä ole uskallettu tehdä.
– On syntynyt tällainen erikoinen oletus, että täytyisi nimenomaan olla sama uskonto- ja kulttuuritausta. Siitä voi olla hyötyjä ja sillä voi olla erityistä merkitystä lapsen hyvinvoinnin kannalta, mutta mikään automaatti se ei ole, eikä sitä sellaisena tulisi myöskään pitää.
Kurttila korostaa, että perhesijoitus on myös yhteiskunnalle taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto kuin sijoittaminen erityyppisin laitoksiin.