Puheenvuorosi päättyy, joku nyökkää hyväksyvästi. Kylmä hiki kuivuu otsalle. "Huh, eivät taaskaan huomanneet, etten oikeasti osaa mitään!"
Tuntuuko tutulta? Osaat työsi, mutta pelkäät usein, että sinut saadaan kiinni taitamattomuudesta. Taidat kärsiä huijarisyndroomasta.
– Huijarisyndrooma on sellainen tapa ajatella, jossa ihminen ei usko, että on osaava ja pätevä.
– Mulla itselläni on olo, että olen täysin epäpätevä ja jotenkin vaan onnistun huijaamaan muita uskomaan, että olen hyvä, selittää huijarisyndroomasta vastikään kirjan kirjoittanut psykologi Tiina Ekman.
Ajatusvääristymä vaivaa varsinkin korkeakoulutettuja, miehiä ja naisia yhtä lailla. Pahimmillaan huijaritunne on nuorilla, työuraansa aloittelevilla, mutta osa ihmisistä kärsii siitä koko työelämänsä ajan.
Osaamattomuuden paljastuminen pelottaa
Työpaikalla huijarisyndroomainen tekee paljon töitä, onnistuu ja saa asioita aikaan.
– Itse hän kuitenkin kokee, että ei osaa ja ihmettelee, miten ihmeessä muut eivät huomaa, ettei hän osaa.
Aluksi epävarmuuteen ja oman työn vähättelyyn suhtaudutaan ymmärtäväisesti ja kannustavasti. Kun huijarisyndroomainen ei saa muita uskomaan omaa osaamattomuuttaan, hän saattaa vaieta asiasta. Silloin pelko kiinni jäämisestään kasvaa entisestään.
– On ihan suunnaton häpeä sitten kun ne muut joskus tajuavat, että miten tyhmä mä oikeasti olenkaan, Tiina Ekman kuvailee vääristynyttä ajattelutapaa.
Kehut kaikuvat kuuroille korville
Suomessa vallitsee jonkinlainen itsensä vähättelyn kulttuuri. Työpaikoillakin helposti ajatellaan, että "eihän tämä nyt ollut mitään" ja "joku toinen on varmasti parempi kuin minä".
Lähes kaikki tuntevat ajoittain epävarmuutta osaamisestaan. Huijarisyndroomainen ei kuitenkaan koskaan pääse itsekritiikistään irti. Se voi vaikuttaa koko työyhteisöön.
– Työkavereille on raskasta, jos joku toistuvasti tuo esiin omaa kyvyttömyyttään tai alkaa uupua omaan ylisuorittamiseensa. Muille on aika hämmentävää, miksi joku jatkuvasti väheksyy itseään vaikka tekee hirveästi töitä.
Vaikka huijarisyndroomasta kärsivää kehuttaisiin, hän ei pysty ottamaan myönteistä palautetta vastaan.
– Esimiehen palautekin otetaan vastaan ajatellen, ettei hän ole alan asiantuntija eikä siksi pysty oikeasti arvioimaan työtä. "Joku päivä se saa jostain tietää, että mä en tajuakaan mistään mitään", kuvailee Tiina Ekman.
Huijaamisen tunne syntyy lapsuudessa
Huijarisyndrooman kaltaisten ajatusvääristymien juuret ovat lapsuudessa, syvälle ihmisen persoonallisuuteen istutettuina. Oma huonommuus koetaan tosiasiana, ei vääristyneenä ajatteluna.
Psykologi Tiina Ekmanin mukaan ongelma syntyy, kun lapseen liitetyt ominaisuudet ja odotukset ovat ristiriitaisia. Jos lasta kotona pidetään osaavana ja itsestään selvästi taitavana, voi koulussa epäonnistuminen tuottaa hänelle kokemuksen huijaamisesta, kun hän ei odotusten vastaisesti pärjääkään.
– Toisaalta lapselle voidaan kotona luoda rooli, että hän on ihana ja hurmaava, mutta ei niin taitava. Vaikka hän koulussa oppisi hyvin, mutta on jo sisäistänyt ajatuksen ettei ole niin taitava, hän alkaa ajatella huijaavansa koulussa.
Vääristyneitä ajatuksia voi muuttaa
Huijarisyndroomasta voi myös opetella eroon tai ainakin sen kanssa voi oppia siedettävään yhteiseloon. Ensimmäinen ja tärkein askel on oivaltaa, että kyseessä on ajatustapa, ei aukoton totuus.
Kun oman vääristyneen ajattelutapansa tunnistaa, sitä voi yrittää työstää. Työidentiteetin kannalta tärkeää on käydä läpi ammattitaitonsa joko yksin tai vaikka esimiehen kanssa.
– Voi pohtia yhdessä, mitä osaa ja mitä täytyy vielä opetella, jotta voisi kokea olevansa ammattilainen.
Esimies tai työkaveri voi auttaa
Kun työnsä voi tehdä suunnitellusti, on helpompi huomata, milloin ajattelu lipsahtaa huijariajattelun puolelle. Tällöin ajatteluaan on myös mahdollista tietoisesti muuttaa.
Esimies tai työkaveri voi myös ottaa asian hienovaraisesti puheeksi, vaikka kysymällä "huomaan, että teet paljon ja hyvää työtä. Olen vähän huolissani, miten itse koet työsi? Mitä siitä ajattelet?"
Monelle huijarisyndroomasta kärsivälle asiasta puhuminen voi olla lopulta suuri helpotus. Ongelma helpottuu usein myös iän ja elämänkokemusten karttuessa.