Slavoj Žižek kommentoi Euroopan turvapaikkakriisiä juuri suomennetussa kirjasessa Uusi luokkataistelu – Terrorismin ja pakolaisuuden todelliset syyt.
Ensin Žižek haukkuu EU:n.
– Puoliksi traaginen ja puoliksi koominen sekoitus EU-jäsenmaiden voimattomia selityksiä ja kaoottis-egoistista käyttäytymistä sekä kyvyttömyys saada aikaan edes vähäisintä määrää koordinoitua toimintaa ei ole vain osoitus EU:n täydellisestä epäonnistumisesta vaan myös välitön uhka sen säilymiselle.
Sitten Žižek haukkuu tekopyhiksi ne, jotka vaativat avoimia rajoja. He esiintyvät turmeltuneen maailman kauniina sieluina, vaikka salaa tietävät, että rajojen avonaisuus johtaisi Euroopassa välittömästi populistiseen kapinaan.
Vasemmiston tabuista eroon
Seuraavaksi filosofi arvostelee vasemmistolaisia tabuja.
Žižekin mukaan yksi hylättävä tabu on käsitys, että oman elämäntapamme puolustaminen on itsessään rasistista. Toinen tabu on se, että kaikenlainen islamin kritisoiminen on kiellettyä, koska se on muka länsimaisen islamofobian ilmentymä.
Žižek heittää vastuuta myös pakolaisille itselleen, jos he unelmoivat paremmasta elämästä muualla.
– Heidän täytyy oppia sensuroimaan unelmansa. Heidän pitää keskittyä todellisuuden muuttamiseen. Se on pakolaisten kova oppi.
Tämä kaikki on provokatiivisuutta, josta Žižek tunnetaan.
Vuonna 1949 syntyneen Žižekin kirjoituksissa lähtökohtina ovat usein vaikeatajuisina pidetyt ajattelijat, kuten filosofi G.W.F. Hegel ja psykoanalyytikko Jacques Lacan. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana Žižekistä on tullut filosofian rocktähti, joka analysoi päivänpolttavia aiheita ja vetää luentosalit täyteen kuulijoita.
Pakolaiskriisin syy on globaali kapitalismi
Žižekin provokaation alta paljastuu hänen analyysinsä. Žižekin mielestä pakolaiset eivät ole todellinen uhka. Syypää ongelmiin on globaali kapitalismi.
– Pelkästään Yhdysvalloissa ovat viimeaikaiset taloudelliset muutokset tuhonneet pienten kaupunkien yhteisöllistä elämää enemmän kuin kaikki maahanmuuttajat yhteensä! Žižek huudahtaa.
Siinä missä pakolaiset törmäävät torjuvaan vastaanottoon, globaali kapitalismi ei törmää mihinkään. Se pystyy mukautumaan paikallisten uskontojen ja kulttuurien moninaisuuteen. Se toimii sujuvasti autoritaarisen ”vaihtoehtoisen modernin” ja meidän tulkitsemien aasialaisten arvojen kanssa.
Pakolaiset tulevat maista, joissa valtiovalta on tuhoutunut tai toimintakyvytön. Niitä ovat Syyria, Libanon, Irak, Somalia ja Eritrea. Žižek pohtii myös Haitia ja Meksikoa, jossa globaalit markkinat riistävät paikallistalouksien omavaraisuuden.
Pahin esimerkki on läntisen Euroopan kokoinen Kongon demokraattinen tasavalta, maa, jossa poliittisen väkivallan uhreja on miljoonia. Sotapäälliköt käyvät kauppaa ulkomaisten yritysten kanssa maan luonnonvaroista, joita sitten hyödynnetään korkean teknologian tuotteissa, kuten tietokoneissa ja matkapuhelimissa, kertoo Žižek.
Populistiset konservatiivit sahaavat omaa oksaansa
Žižekin mukaan Yhdysvalloissa populistiset konservatiivit analysoivat tilanteen väärin. He antautuvat globaalin kapitalismin logiikalle ja itse raunioittavat taloutensa.
– Vähemmän veroja ja sääntelyä merkitsee suurempaa vapautta yrityksille, jotka vievät köyhiltä maanviljelijöiltä elinkeinon; vähäisempi valtion väliintulo merkitsee vähäisempää pienviljelijöiden tukea liittovaltiolta – ja niin edelleen.
Nopeaa teollistumista ja modernisaatiota seuraavat sosiaaliset murrokset ovat aiheuttaneet brutaaleja reaktioita erityisesti miehissä, jotka kokevat kehityksen uhkana. Yhteiskunnallisesti ulos suljetut kansalaiset, tai ne joiden olemassaoloa ei tunnusteta, kokevat artikuloimatonta kaunaa.
Turvapaikkakriisissä vastaanottajamaiden ihmisten huolia on kuunneltava, mutta heitä lietsoviin pelottelijoihin ei pidä uskoa.
– Se että kuuntelemme tavallisten ihmisten huolia, ei tietenkään tarkoita, että meidän pitäisi hyväksyä niiden taustalla oleva perusoletus, jonka mukaan elämäntapaamme kohdistuu ulkopuolinen, siis vieras uhka.
Omaa elämäntapaa täytyy saada puolustaa
Žižekin mielestä tasa-arvopyrkimys, perusoikeudet ja hyvinvointivaltio voisivat kriittisesti tulkittuina tarjota aseita globaalia kapitalismia vastaan. Näitä länsimaisia perusarvoja ollaan kuitenkin nyt ratkaisevalla hetkellä hylkäämässä.
Oman elämäntavan puolustaminen ei sulje ulos eettistä universaalisuutta. Slovenialaisfilosofin mielestä pakolaisten kohdalla on pidettävä huolta kahdesta asiasta.
– Ensinnäkin tarvitaan tietyt kaikkia sitovat vähimmäisohjeet, joiden etnosentrisyyttä ei pidä pelätä: uskonnonvapaus, yksilönvapauden suoja ryhmän painostusta vastaan, naisten oikeudet ja niin edelleen.
– Toiseksi tarvitaan ehdotonta suvaitsevaisuutta erilaisia elämäntapoja kohtaan. Jos ohjeet ja keskustelu eivät auta, on turvauduttava lain voimaan sen kaikissa muodoissa.
Toisten sisäistä maailmaa ei ole pakko ottaa huomioon
Žižek epäilee, että ylisuvaitseminen voi johtaa kierteeseen. Mitä suvaitsevaisemmin suhtaudumme pakolaisten elämäntapoihin, sitä enemmän tunnemme syyllisyyttä, ettemme toimi vielä riittävän suvaitsevaisesti.
Žižek ei suosittele lääkkeeksi universaalin ihmisyyden ulottuvuutta, myötätuntoa ja ymmärrystä. Žižek ei suosittele myöskään sitä, että havitellaan ”me olemme kaikki yhtä” -fiilistä. Siinä oletetaan, että kaikilla ihmisillä on samat pelot ja intohimot.
Mikä sitten on ratkaisu siihen, että eri elämäntapojen rauhanomainen yhdessäolo onnistuu?
Pakolaisten sisäiseen maailmaan ei ole pakko tutustua. Päinvastoin, on aivan oikeutettua pitää etäisyyttä muihin, jos noudattaa sääntöjä. Žižekin mukaan ihmiset suorastaan tarvitsevat tietyn määrä vieraantuneisuutta, niin sanottua hyvää vieraantuneisuutta.
– Vaikka elänkin toisten ihmisten välittömässä läheisyydessä, en tavallisesti ota heitä huomioon. On luvallista pysyä etäällä toisista. Oleskelen sosiaalisessa tilassa yhdessä toisten kanssa noudattamalla tiettyjä ulkoisia, ”mekaanisia” sääntöjä, jakamatta toisten ”sisäistä maailmaa”, sanoo Žižek.
Pakolaisten sijoittamisen kriteerit selviksi
Kun filosofi Slavoj Žižek on riisunut pakolaisuuteen liittyvää tuhoisaa idealismia, hän kertoo oman ehdotuksensa käytännön toiminnaksi.
Ensinnäkin kriisialueiden läheisyyteen – Turkkiin, Libanoniin sekä Syyrian ja Pohjois-Afrikan rannikolle – on perustettava vastaanottokeskuksia. Siellä tuhannet ihmiset täytyy rekisteröidä ja digitaalisesti dokumentoida. Tämä tehtävä kuuluu armeijan kaltaiselle instituutiolle, koska armeija on ainoa, joka kykenee organisoidusti toteuttamaan valtavan tehtävän.
Toiseksi pakolaisten hyväksymisen ja sijoittamisen kriteerit täytyy muotoilla selvästi ja täsmällisesti: keitä ja kuinka paljon otetaan vastaan, ja minne heidät sijoitetaan.
Žižek kiinnittää muun muassa huomioita siihen, että Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiraatit eivät ole ottaneet lainkaan vastaan pakolaisia, vaikka ne ovat rikkaita ja kriisialueen naapureita.
– Kansainvälisen yhteisön pitäisi painostaa mahdollisimman voimakkaasti Saudi-Arabiaa samoin kuin Kuwaitia, Qataria ja muita maita, jotta ne täyttäisivät velvollisuutensa ja ottaisivat vastaan suuren osa pakolaisista.
Žižekin mukaan asiat on korjattava paikan päällä kriisimaissa. Tärkein tehtävä on saada aikaan taloudellinen muutos, joka poistaa pakolaisvirtoja aiheuttavat olosuhteet.
– Pääsyy pakolaisuuteen on globaali kapitalismi ja sen geopoliittinen peli, muistuttaa Žižek.
Slavoj Žižek: Uusi luokkataistelu – Terrorismin ja pakolaisuuden todelliset syyt. Into-kustannus 2017, suomentanut Miika Luoto.