Viime syksyn tarvapaikanhakijoiden määrä oli vasta harjoittelua, monet tutkijat uskovat. Kunhan ilmastonmuutos etenee, pakolaisia lähtee liikkeelle paljon enemmän.
Millainen ilmastopakolaiskriisi edessämme on ja voiko siihen varautua?
Kansainvälisellä ilmastopaneelilla IPCC:llä on tulevasta tilanteesta omat arvionsa. Sisäistä pakolaisuutta tutkivalla IDMC:llä on laskelmat ainakin siitä, paljonko niin kutsuttuja ympäristöpakolaisia on nyt. Tulevaa ennustavat myös suuret avustusjärjestöt, kuten Punainen Risti ja YK:n lastenjärjestö Unicef.
Tieto olisi tärkeä, jotta muutoksiin voitaisiin vaikuttaa. Ympäristöpakolaisten määriä on kuitenkin todella vaikea arvioida, ja arviot luvuista vuoteen 2050 mennessä heittelevät miljoonilla. Tätä myöhempää ei edes yritetä arvata.
Emmehän edes tiedä, miten ilmastonmuutos todella etenee. Suuria osia maailmasta voi muuttua elinkelvottomiksi, mutta voihan käydä toisinkin.
Tässä jutussa käymme läpi riskejä, jotka ilmastotutkimusten mukaan uhkaavat maailmaa vuonna 2050.
Pakenemisen todennäköisyyteen vaikuttavat luonnonilmiöt, mutta myös muun muassa se, miten lähtömaa pitää kiinni kansalaisistaan: Onko sillä tarjota sosiaaliturvaa ja muita elämän edellytyksiä? Vai kokeeko lähtijä, että hän voi vielä palata vai onko viisainta yrittää muualla?
1. Suolainen merivesi uhkaa Bangladeshin peltoja
Ilmatieteenlaitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja sanoo, että merivesi nousee vuoteen 2050 mennessä 20–30 senttiä. Tämä ei kuulosta suurelta muutokselta, mutta esimerkiksi 164 miljoonan asukkaan Bangladesh on matalalla. Siellä jo pienikin merenpinnan nousu on riesa ja lisääntyvät tulvat uhkaavat esimerkiksi ruoantuotantoa.
Yksi suuri uhka on maaperän suolaantuminen. Maailmanpankin mukaan Bangladeshissa maaperä ja sisävedet suolaantuvat varsinkin maan matalalla lounaisnurkalla. Tämä muuttaa alueen kala- ja kasvilajistoa.
Ensimmäisenä jokisuistot jäävät veden alle, mutta muuallakin tulvat yleistyvät.
Pakenevatko bangladeshilaiset kohoavaa merta ja missä vaiheessa he sen tekevät? Sitä on mahdoton ennustaa.
Merenpinnan nousua on myös vaikea pysäyttää, vaikka ilmastopäästöt saataisiin kuriin. Pidemmän ajan kuluttua kaupunkeja voi todella hukkua mereen.
Jos esimerkiksi Grönlannin jääpeite sulaa kokonaan, merenpinta nousee ilmastopaneeli IPCC:n mukaan yli seitsemän metriä. Antarktiksen sulaminen kokonaan nostaisi merenpintaa jo useita kymmeniä metrejä.
Vuoteen 2050 mennessä noin suuria ei uskota tapahtuvan, mutta jo pieni veden nousu haittaa vakavasti matalia alueita, kuten pieniä saarivaltioita.
Grönlannin jääpeitteen ja Etelämantereen sulamisen uskotaan kestävän satoja tai jopa tuhansia vuosia, mutta varmaa tietoa tästä ei ole. Jää voi sulaa paljon nopeamminkin.
2. Kuivuus saattoi vaikuttaa Syyrian sotaan, Espanja kuivuu entisestään
Ilmastonmuutos lisää kuivuutta esimerkiksi Välimeren rannoilla. Köyhille Välimeren maille kuivuus tarkoittaa satojen menetyksiä, koska niillä ei ole varaa kastelujärjestelmiin.
Kun kuivuva maa ei enää elätä maanviljelijöitä, nämä muuttavat kaupunkeihin. Eivät he elantoa useimmiten sieltäkään löydä, mutta moni uskoo, että kaupungissa on enemmän toivoa.
Kuivuus lisää konfliktien riskiä, ja näin kävi esimerkiksi Syyriassa. Siellä moni pakeni kuivuutta kaupunkeihin. Tämä lisäsi jännitteitä alueella ja oli monen tutkimuksen mukaan yksi syy Syyrian sisällissotaan. Ei tietenkään ainoa syy, mutta kun elämä käy aiempaa vaikeammaksi, ihmiset saattavat tarttua aseisiin.
Syyrian sotaa on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan paennut ulkomaille jo yli kuusi miljoonaa ihmistä.
Ilmastonmuutos vähentää sateita etenkin Välimeren alueella: Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Euroopassa.
Etelä-Euroopassa Espanjan eteläosien alavien alueiden ennustetaan jopa aavikoituvan.
3. Helle voi tehdä ulkona liikkumisen miltei mahdottomaksi Jemenissä
Monista alueista tulee tappavan kuumia, ja liika kuumuus voi olla monille syy etsiä parempaa muualta.
Helleaallot tappavat tuhansia ihmisiä maailmalla jo nyt, etenkin pikkulapsia ja vanhuksia. Tulevaisuudessa lämpöaallot yleistyvät ja voimistuvat niin, että niistä on vaaraa nuorille perusterveillekin.
Yhdysvaltalaisen MIT-yliopiston tutkimuksen mukaan vaarassa ovat etenkin Persianlahden ranta-alueet, koska erityisen vaarallinen ihmiselle on märkälämpötila eli helle yhdistettynä ilmankosteuteen. Sisämaassakin on kuumaa, mutta samalla niin kuivaa, että ihminen hikoilee liian kuumuuden pois kehostaan.
MIT:n tutkimuksen mukaan ihminen selviäisi 46 asteen märkälämpötilassa (yli 35 astetta lämpöä ja 50 prosentin ilmankosteus) vain korkeintaan kuusi tuntia.
Kuumuus uhkaa varsinkin Jemenin kaltaisia köyhiä maita, joilla ei ole varaa tarvittaviin ilmastointilaitteisiin. Myös muun muassa Mekkaan pyhiinvaelluksille vuosittain matkaavat kaksi miljoonaa ihmistä viettävät ulkona tuntikausia, ja sellainen käy vaaralliseksi.
4. Myrskyt uhkaavat Floridan köyhiä – rikkailla on varaa rakentaa suojia
Ilmastonmuutos lisää myrskyjä, ja esimerkiksi lähellä merenpintaa sijaitseva Floridan osavaltio Yhdysvalloissa on myrskyriskialuetta.
Myrskyt ajavat ihmisiä pakoon kodeistaan maailmalla paljon jo nyt, mutta useimmiten ihmiset korjaavat kotinsa ja palaavat myrskyn laannuttua.
Hyvinvoivan alueen jälleenrakentaminen on paljon kalliimpaa kuin köyhän alueen. Varakkaille alueille palaaminen ei siksi välttämättä ole helppoa. Esimerkiksi New Orleansin kaupunkia ei ole vieläkään saatu kunnolla kuntoon vuoden 2005 tuhoisan hurrikaani Katrinan jäljiltä.
Toisaalta Floridan kaltaisella alueella myrskyistä kärsivät ennen kaikkea köyhät.
Rikkaat voivat hankkia asuntonsa tarpeeksi korkealta ja rakentaa kestävämmät tulvasuojaukset.
5. Sateet vaikeuttavat elämää Intian slummeissa
Kun sateet lisääntyvät, esimerkiksi Intian kaupungit Kalkutta ja Mumbai ovat vaarassa tulvia. Intia kärsii Gangesjoen pahoista tulvista jo nyt, mutta merenpinnan nousu ja sademäärän lisääntyminen pahentavat tilannetta.
Myös kaupungistuminen lisääntyy ja slummit kasvavat, koska kaupunkeihin muuttaa ennen kaikkea köyhiä. Myrskyt tuhoavat slummit helposti.
Tulvien alta ihmiset pakenevat, mutta yleensä he palaavat veden laskeuduttua. On vaikea arvioida, missä vaiheessa tulvat toistuvat esimerkiksi niin usein, että yhä useampi haluaa paeta alueelta kokonaan.
Monilla alueilla ilmastonmuutos lisää sateiden vaihtelevuutta. Kerralla vettä saataisiin siis entistä enemmän ja toisaalta kuivat jaksot saattavat pidentyä. Näin tulvien ja kuivuuden vaihtelu voi pahentua jopa samoilla alueilla.
6. Himalajan jäätiköiden sulaminen vaarantaisi makean veden tasapainon
Kun vuoristojen jäät sulavat, tasainen vedensaanti niiltä lakkaa. Esimerkiksi monet Himalajan reunamilla sijaitsevat maat, kuten Intia, saavat juomavetensä vuoriston jäiden sulamisvesistä.
Jos Himalajan jäätikkö sulaisi, sadevedet valuisivat sieltä suoraan alas. On epäselvää, miten silloin kävisi esimerkiksi Gangesjoen, ja sen varrella sijaitsevan Kalkutan kaupungin.
Kalkutassa asuu nyt noin 16 miljoonaa ihmistä ja se kärsii jo nyt jatkuvista monsuunisateiden aiheuttamista tulvista.
Ilmastonmuutos uhkaa lisätä ja pahentaa alueen tulvia.
Himalajan jäätikön mahdollinen sulaminen muuttaisi Gangesin virtaaman radikaalisti: se lisäisi todennäköisesti sekä syöksytulvia että kuivuutta ja vaarantaisi makean veden saannin.
Makeaa vettä käytetään paljon enemmän kasteluun kuin juomavedeksi, ja siksi kuivat kaudet vaarantaisivat myös ruoantuotannon tällä hyvin väkirikkaalla alueella.
Jotkut tutkijat ovat tällä hetkellä sitä mieltä, että Himalajan jää ei ole sulamassa ainakaan nyt. Jos lämpötila nousee samaa tahtia kuin tällä hetkellä, riski on kuitenkin suuri.
Muualla maailmassa, esimerkiksi Euroopan Alpeilla ja Etelä-Amerikan Andeilla, jäätiköiden kiihtyvä sulaminen on jo tosiasia.
Miten asiaan voi vaikuttaa etukäteen?
Ilmastonmuutos lisää pakolaisten määrää, ja jo 30 000 turvapaikkahakemusta vuonna 2015 oli Suomelle jonkinasteinen kriisi. Pitäisikö meidän varautua uuteen tilanteeseen ja miten?
Paras varautumiskeino on kehitysapu, arvioi SPR:n vaikuttamistyön suunnittelijan Pekka Reinikainen. Suomen kehitysapu on Reinikaisesta taannoisten leikkausten jäljiltä liian matalalla tasolla mutta myös huonosti kohdennettua.
– Suomi on mukana pienillä summilla hyvin monissa kehitysprojekteissa maailmalla. Olisi paras valita joitakin olennaisia kohteita ja keskittyä niihin.
Kehitysministeri Kai Mykkäsen (kok.) erityisavustaja Pasi Rajala myöntää, että Suomen kehitysapu on tosiaan ollut sirpaleista, mutta tätä on pyritty viime aikoina korjaamaan.
– Kehitysavun määrää on pudotettu, mutta kunhan työllisyys saadaan kasvuun ja valtion velkaantuminen kuriin, kehitysapua voidaan toivottavasti taas nostaa, Rajala sanoo.
Pekka Reinikainen muistuttaa, että kehitysapu on aina halvempaa kuin jälkien korjaaminen.
Tavallaan kehitysavun voi siis ajatella eräänlaiseksi vakuutusmaksuksi: on järkevämpää maksaa vähän kerralla kuin paljon esimerkiksi tulevien pakolaiskriisien hoidosta.
Kehitysavun maksavat vauraat maat, mutta ilmastonmuutos lisää katastrofeja myös niissä. Esimerkiksi Brittein saaria uhkaavat Atlantilta nousevat myrskyt. Jos valtioiden varoja menee oman kotimaan myrskytuhojen korjaamiseen, köyhimmät maat kärsivät.
Pekka Reinikainen kehottaa kuitenkin miettimään, montako konfliktia voitaisiin välttää investoimalla esimerkiksi kastelujärjestelmään jo ennen kuin kuivuus tuhoaa sadot.
Kaikista köyhimmät eivät yleensä pysty pakenemaan ja rikkaimpien ei tarvitse. Rikkailla on varaa vakuutuksiin ja tulvasuojauksiin. Heidän ammattinsakin on luultavasti sellainen, että töitä saa vaikka ulkomailta.
Myös päätöksillä siitä, miten resursseja kohdennetaan, on suuri merkitys. Juomavesi vähenee monilla alueilla, ja esimerkiksi Kaliforniassa säännöstellään vettä aika ajoin jo nyt.
Pelkkä juomaveden vähäinen määrä ei kuitenkaan usein aja ihmisiä pakoon. Kaliforniassakin vettä on, mutta siitä suurimman osan vievät maatalous ja teollisuus.
Jossain vaiheessa joudutaan ehkä valitsemaan, voidaanko Kaliforniassa kastella manteli- ja avokadoviljelmiä, jos sen seurauksena asukkaiden suihkun käyttöä pitää rajata.
Ilmastonmuutosta pakenevien määrää ei tiedä kukaan
Pakolaismäärät maailmalla ovat kasvaneet jo pitkään, mutta vuodelle 2050 esitetään vain arvauksia.
Vuonna 2015 pakolaisia oli noin 65 miljoonaa, vuonna 2050 eri arvioiden mukaan kymmeniä miljoonia tai yli miljardi. YK:n arvion mukaan maailmassa on tuolloin 9,7 miljardia ihmistä.
Pakolaisista suurin osa ei pyri rikkaisiin länsimaihin.
Vuonna 2015 maailman pakolaisista 36 prosenttia pysyi omissa maissaan ja lähes neljännes siirtyi johonkin kehitysmaahan. Esimerkiksi Etiopiassa siirtolaisia on noin 700 000. Suomeen maailmalla pakenevista tuli puoli promillea.
Naapurimaahan paetaan, kun ihminen olettaa voivansa palata pian kotiin. Jos kotiinpaluu ei näytä mahdolliselta tai houkuttele, rikkaan maailman vetovoima kasvaa.
Yleensä paon syitä on monia. Esimerkiksi Syyrian sodan taustalla on monen arvion mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus, mutta arviota on kritisoitu voimakkaasti. Syitä on paljon muitakin.
Teksti: Elina Venesmäki