ATTAWAPISKAT Matkustimme tammikuun lopulla Kanadan Ontariossa sijaitsevaan Attawapiskatin reservaattikylään.
Saimme tammikuussa julkaistuun kyselyyn satoja kysymyksiä yli sadalta lukijalta. Monia lukijoita kiinnosti alkuperäisväestön asuttamassa kylässä erityisesti nuorten paha olo, sillä se nosti Attawapiskatin otsikoihin viime keväänä Suomessa asti.
Tässä juttumatkalta kerätyt vastaukset 20 suosittuun kysymykseen.
1. Käykö siellä ulkopuolisia ja käyvätkö kyläläiset missään?
– am
Attawapiskat on valtaosan vuodesta lähes eristyksissä, sillä sinne ei kulje tietä. Kylässä käyvät ulkopuoliset ovat useimmiten työmiehiä.
Joulukuun lopulla tai tammikuun alussa valmistuva jäätie yhdistää kylän ulkomaailmaan. Hudsoninlahden rantaviivaa pitkin kulkeva tie on auki yleensä reilun kymmenen viikon ajan. Sitä pitkin pääsee ajamaan Kashechewan sekä Fort Albanyn reservaattikyliin ja Moosoneen pikkukaupunkiin.
Ihan lyhyestä tienpätkästä ei ole kyse, sillä Attawapiskatista Moosoneehen on noin 300 kilometriä. Moosoneesta pääsee eteenpäin jo junalla.
Koska kylässä ei ole tietä, ei sieltä lähdetä pois noin vain. Attawapiskatin laidalla on pienen pieni lentokenttä, mutta harvalla asukkaalla on varaa noin kuudensadan euron hintaisiin lentolippuihin.
Yksi ihminen vitsailikin, että pitää toivoa sairastuvansa riittävän vakavasti jotta pääsee muualle sairaalahoitoon – muttei liian vakavasti jottei voisi palata kotiin.
2. Millä tavoin huvitellaan, käytetäänkö alkoholia?
– am
Matkamme aikana selvisi ainakin, että bingon pelaaminen on yksi tapa huvitella. Voitosta pelaamisella on Kanadan alkuperäisväestön keskuudessa pitkä historia, mikä selittää myös bingon pelaamisen suosiota. Bingosta voitettavat palkinnot ovat myös parhaimmillaan ihan muuta kuin tilpehööriä: rahaa tai vaikkapa moottorikelkkoja.
Attawapiskatissa ei periaatteessa pitäisi olla alkoholia lainkaan, sillä yhteisö on niin kutsutusti "kuiva". Siellä ei siis ole baaria, kaupasta ei löydy olutta ja sääntöjen mukaan sinne tulevat tarkastetaan alkoholin ja huumeiden varalta, mutta esimerkiksi meitä ei kuitenkaan lentokentällä tarkastettu.
Tämä ei ole säästänyt kylää päihdeongelmilta.
3. Millaista on arki Attawapiskatissa? Millä ihmiset elävät siellä?
– Anou
Tavallinen arkipäivä Attawapiskatissa on varsin hiljainen. Kylän raitilla näkyy autoja ja moottorikelkkoja, mutta monet kadunpätkät näyttävät autioilta.
Ainakin talvella ihmiset viettävät siis paljon aikaa sisällä. Lapset ja nuoret toki käyvät koulua, tai ainakin heidän pitäisi käydä. Poissaolot ilman syytä ovat kuitenkin tavallisia.
Kylän työttömyysaste on lähes 80 prosenttia eli iso osa kyläläisistä elää sosiaalituilla. Työmahdollisuudet ovat vähäiset, sillä elinkeinoja ei juuri ole.
Vajaan 100 kilometrin päässä Attawapiskatista, kyläläisten vanhoilla mailla, toimii timanttikaivos, jossa osa kyläläisistä käy töissä.
Korkeampaa koulutusta vaativiin töihin valtaosa työvoimasta tulee yhteisön ulkopuolelta. Esimerkiksi opettajat eivät pääosin ole alkuperäisiä attawapiskatilaisia.
4. Mistä nuoret hankkivat vaatteensa?
– Hippi-Jussi <3
Kylässä olevassa kaupassa on pieni valikoima vaatteita. Kylän lapsille ja nuorille tulee lahjoituksina etenkin talvivaatteita, joista on ollut iloa. Joistain kaupoista voi tilata vaatteita lentorahdin mukana tuotavaksi.
Ne, jotka pääsevät käymään muualla talvitien ollessa kunnossa, saattavat ostaa vaatteita aina kaukaisesta Timminsistä saakka, missä on ihan oikea ostari.
5. Miksi nuorisotaloa ei ole vielä saatu rakennettua?
– Cubbe
Kyse on osin politiikasta, osin rahasta. Koska rakennustarvikkeiden tuominen Attawapiskatiin on heikkojen kulkuyhteyksien vuoksi kallista, maksaa nuorisotalon rakentaminen Attawapiskatiin selvästi enemmän kuin muualle.
Syynä on monen mielestä vastuunvälttely: Kanadan hallituspoliitikot ovat kyllä luvanneet rahaa, jonka käytöstä vastaisi reservaattiyhteisöjen hallinto, mutta näiden kahden tahon välissä on vielä Ontarion provinssin hallinto.
Kukaan ei tiedä, kuinka pitkään nuorisotaloa joudutaan odottamaan. Esimerkiksi uutta alakoulua homeisten ja kylmien parakkien tilalle kyläläiset odottivat yli kymmenen vuotta.
Matkallamme tapasimme kylän päällikön Ignace Gullin, joka kertoi meille, että nuorisotalon sijoittamista väliaikaistiloihin on suunniteltu, mutta monen mielestä nuorisotalon sijoittaminen huonokuntoisiin, jo kerran hylättyihin tiloihin ei kannata.
Itsemurhakriisin kärjistymisen jälkeen viime keväänä nuoret itse kertoivat päättäjille, että erityisesti nuorisotalosta olisi heille apua. Se, ettei nuorisotaloa ole saatu pystyyn on siis heille jälleen yksi syy olla luottamatta siihen, että kylän hyvinvointi todella kiinnostaisi ketään.
6. Miksi sinne ei ole rakennettu teitä?
– JR
Tähän yksinkertaisin vastaus on raha. Tien rakentaminen tulisi hyvin kalliiksi. Myös edeltävässä vastauksessa kerrottu ongelma siitä, kenelle kuuluu lopullinen vastuu sysätä asioita eteenpäin, selittää osin ympärivuotisen tien puuttumista.
Kaikki tapaamamme kyläläiset kertoivat kaipaavansa ympärivuotista tietä. Huolena on kuitenkin se, että tie rakennetaan luontoa kunnioittaen.
Attawapiskat ei ole ainut alkuperäiskansan asuttamista kylistä ainoa, jonne ei kulje ympärivuotista tietä.
7. Miten sinne kuljetetaan elintarvikkeet ja muut tavarat, jos ei ole tietä? Meritsekö?
– Äiti
Elintarvikkeet tuodaan lentorahtina, mikä selittää niiden korkean hinnan. Viime vuonna tehty selvitys kertoo, että ruokakulut Attawapiskatissa ovat kaksinkertaiset esimerkiksi Torontoon nähden. Muutaman litran mehutölkki maksoi kaupassa lähes 20 euroa. Erityisen kalliita ovat hedelmät ja vihannekset. Esimerkiksi pieni rasiallinen melonia maksoi viitisen euroa.
Talvitien aikaan, jolloin tavaraa voidaan tuoda myös autokuljetuksella, paikallisessa kaupassa on kuulemma hyviä tarjouksia esimerkiksi limppareista tai vaipoista.
8. Mitä tarvitsette, että voisitte paremmin omassa yhteisössänne?
– nadjakohan
Toiveita on useita: nuorisotalo, kirjasto sekä enemmän mahdollisuuksia urheiluun ja muuhun harrastamiseen. Lisäksi toiveiden listalla ovat paremmat mahdollisuudet kouluttautumiseen ja alkuperäisväestön perinteiden oppimiseen.
Alkoholin ja huumeiden saaminen pois yhteisöstä oli monen suuri toive. Samoin pysyvät mielenterveyspalvelut, sillä nykyisellään kylässä käy vaihtuva mielenterveystyöntekijä.
9. Missä kunnossa koulut ja asuinrakennukset ovat?
– Samu
Kylässä on ala- ja yläkoulu. Vuonna 2014 valmistunut alakoulu näytti siltä, että se olisi voinut löytyä mistä tahansa, vaikka suomalaisesta kaupungista. Koulu oli kuitenkin vierailumme aikana kiinni ja remontissa vesivahingon vuoksi, rakennusvaiheessa sattuneiden virheiden takia.
Ulkopuolelta hieman varastorakennusta muistuttava yläkoulu on sekin kokenut mittavan vesivahingon. Sisällä koulussa näytti käydessämme hyvin tavalliselta ja siistiltä. Se valmistui 1990-luvun alussa.
Pääosin 1960- luvun lopulla ja 1970-luvun alussa rakennettujen pienten talojen kunto vaihtelee. Muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan vain murto-osan kylän runsaasta 300 talosta voi määritellä asuinkelpoisiksi.
Osa taloista näytti ulkoapäin pääosin siistiltä: maalipinta oli kunnossa eikä katto näyttänyt vaativan välitöntä korjaamista, mutta silti esimerkiksi ikkuna saattoi olla rikki.
Kävimme kylässä kodissa, jossa ei tarvinnut astua kuin pieneen kylmänä pidettävään eteiseen, kun katossa näkyi jo hometta. Osa taloista näytti hyvin huonokuntoisilta jo ulkoa.
10. Mitä siellä voi harrastaa? Metsästys, kalastus?
– Pepe
Attawapiskatissa voi harrastaa talvisin jääkiekkoa ja luutapalloa. Hyvin harva kylässä hiihtää, mikä johtuu ainakin osin siitä, että sukset ovat kalliita. Kesällä pelataan amerikkalaista ja eurooppalaista jalkapalloa.
Etenkin metsästäminen on suosittua ja kuten Suomessakin, kalassa käydään kesällä ja talvella.
Lisäksi Attawapiskatissa, kuten monissa muissakin Pohjois-Kanadan yhteisöissä, 12–18-vuotiaat voivat liittyä metsänvartijoiden nuoriso-ohjelmaan.
11. Pidättekö jääkiekosta? Mitä mieltä olette Patrik Laineesta?
– Talvikki
Vierailumme ajalle osui viikonloppu, jona järjestetään vuosittainen jääkiekkoturnaus Kattawapiskat Cup. Siellä kävi hyvin selväksi, että jääkiekko on Attawapiskatissa ja sitä lähinnä olevissa reservaattikylissä hyvin suosittua, aivan kuten muuallakin Kanadassa.
Eniten turnauksessa näkyi NHL-joukkue Pittsburgh Penguinsin myssyjä. Emme kuitenkaan valitettavasti saaneet varmuutta siitä, miksi joukkue on alueella niin suosittu.
Yhdella ainoalla pojalla oli Winnipeg Jetsin hattu ja hän oli myös ainut jututtamamme, joka tunnisti Patrik Laineen nimen.
12. Entä jääkarhut, ovatko ne ongelma?
– a finn in forest
Attawapiskat on muutamien kilometrien matkan päässä Hudsoninlahden pohjukasta. Hudsoninlahden läntisellä rannalla jääkarhuja tavataan usein, mutta tämä paikka on Attawapiskatista satoja kilometrejä luoteeseen.
Attawapiskatin viereisellä Potatoe Islandilla näkee tosin kesäisin jääkarhuja. Muutaman kerran jääkarhunpentu on sattunut eksymään kylään talvella, ja silloin asia on noussut pieneksi uutiseksi asti.
13. Mitä eläimiä Attawapiskatissa on?
– Mike
Attawapiskatissa on paljon koiria. Osalla kylän koirista on kaulapanta, mistä tietää, että niillä on selkeä omistaja. Osalla ei ole kaulapantaa. Nämä koirat eivät ole selkeästi kenenkään omistuksessa, vaan niitä ruokkii kuka milloinkin.
Kylän raitilla kulkee koiria jonkin verran vapaana. Se oli yksi ensimmäisistä asioista, johon kiinnitimme huomiota saapuessamme kyläään.
Koirat eivät kuitenkaan ole villejä. Ne vapaana kulkevat koirat, joita me kohtasimme, vaikuttivat kilteiltä.
14. Näkyykö siellä hyvin tähtitaivas, koska olette kaukana suurista asutuskeskuksista? Se on asia, jota moni teiltä kadehtii. Entä revontulia?
– kirstixy
Tähtitaivas näkyi kyllä illan pimetessä, sillä katuvaloja oli Attawapiskatissa vähäisesti. Ennakkoon olimme ajatelleet, että tähdet näkyisivät voimakkaampina.
Revontulia emme kuitenkaan nähneet. Niiden näkeminen on Attawapiskatissa kuitenkin melko tavallista etenkin kovalla pakkasella, kun taivas on kirkas. Kuvia tuoreimmista revontulista ilmestyi Facebookiin heti lähtömme jälkeiselle viikolla.
15. Mikä on unelmasi?
– Punainen
Autumn Okimaw, 11, kertoi meille, että yksi hänen unelmistaan olisi valmistua lääkäriksi ja asua Timminsin kaupungissa. Sitä ennen hän haluaisi pelata jääkiekkoa ja liittyä metsänvartijoiden nuoriso-ohjelmaan.
Jos hän saisi rakentaa itselleen ja perheelleen uuden talon, pitäisi siellä olla riittävästi tilaa kaikille ja se pitäisi rakentaa tiilistä, niin ettei se voisi palaa. Autumnin lähiaikojen unelma oli, että hänen isosiskonsa muuttaisi takaisin kotiin ja että siskot voisivat hyvin.
16. Mikä on pahinta?
–Veera
Monessa vastauksessa, ihmisen iästä riippumatta, nousivat esiin huumeet. Myös hyvin nuoret puhuivat muiden ihmisten huumeiden käytöstä ja siitä, miten surulliseksi se heidät saa. Kylän huumeongelma on ihmisten mielestä pahentunut kuluneen kymmenen vuoden aikana.
– Kun minä olin teini-ikäinen, juotiin olutta ja poltettiin pilveä. Nyt käytetään pahempia huumeita, eräs haastattelemamme nuori nainen arvioi.
17. Onko nuorilla mahdollisuutta löytää seurustelukumppania?
– Sakkeus
Kylässä on runsaat 2 000 asukasta ja heistä noin kolmannes on lapsia tai nuoria. Seurustelukumppanin löytäminen on siis sen valossa hyvinkin mahdollista.
Eräs nuori nainen jonka kanssa juttelimme, piti seurustelukumppanin löytämistä Attawapiskatista mahdottomana ajatuksena. Moni kuitenkin löytää seurustelukumppanin, sillä lasten saaminen nuorena on Attawapiskatissa melko tavallista.
18. Onko sinulla parasta kaveria?
– Eka
Kaikkien Attawapiskatin lasten ja nuorten puolesta emme voi vastata. Vietimme aikaa eniten 11-vuotiaan Autumnin kanssa, joka kertoi, ettei hänellä ole parasta ystävää. Sen sijaan hän viettää paljon aikaa serkkujensa kanssa.
19. Tuntevatko kotiseutuylpeyttä?
– Pepe
Tunne kotiseutuylpeydestä tai omista juurista vaihtelee.
Koska alkuperäiskansoja on kohdeltu huonosti vuosia, on omista juurista vaikea olla ylpeä. Nuorten joukossa on kuitenkin myös niitä, joille Cree-alkuperäiskansan juuret ja perinteet ovat iso ylpeyden aihe.
20. Kuluuko heillä paljon aikaa Internetissä?
– Takapihanpiikkipallero
Tämä vaihtelee paljon. Läheskään kaikissa kodeissa ei ole internetiä.
Attawapiskatissa voi vain haaveilla kännnykäliittymästä, jossa olisi nettiyhteys, sillä kylä on tavallisen puhelinverkon ulottumattomissa. Jos internetiin on pääsy, käytetään sitä varsin tiuhaan, sekä yhteydenpitoon muiden kyläläisten että ulkopuolella asuvien kanssa.
Jenny Matikainen ja Kirsti Karttunen julkaisevat jatkojuttuja Attawapiskatista myöhemmin alkukevään aikana.
