Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Susanne Riikonen, 55, pyörittelee rattia Joensuun keskustassa kertoen vaivoistaan. Kohtalokkaasta liikenneonnettomuudesta on nyt viisitoista vuotta.
– Mulla on tasapaino- ja muistiongelmia. Normaali kahdeksan tunnin yöuni ei riitä. Jos vähänkin kuormitan psyykkisesti itseäni, kirjoitan kirjeen tai teen apurahahakemuksia, pitää nukkua ainakin kaksi tuntia.
Pahimmillaan Riikoselle kertyy unta 18 tuntia vuorokaudessa, jotta hän jaksaisi suoriutua arjen askareista ja harrastuksista. Läsnä ovat päivittäiset hermokivut, jotka johtuvat selkäydinvamman jälkitilasta.
Kuului pieni napsahdus niskasta.
Susanne Riikonen
Saavumme Rantakadulle, jossa peräänajo tapahtui tammikuun 29. päivänä vuonna 2002.
Susanne Riikonen pysähtyi tuolloin autollaan suojatien eteen päästääkseen ihmiset kävelemään. Silloin toinen auto törmäsi Riikosen ajoneuvon perään. Jysäys ei jäänyt yhdeksi, vaan törmääjä kimposi lumihangen kautta kylkeen.
– Pääni heilahti etu- ja takasuuntaan ja vielä sivusuuntaan. Kuului pieni napsahdus niskasta, kertaa Riikonen muistojaan hidastaen onnettomuuspaikan kohdalla.
Riikonen työskenteli vielä tuolloin fysioterapeuttina, mutta ei alan ammattilaisenakaan heti osannut arvata, kuinka rajut vammat hän kolarista sai. Asia kaikessa karuudessaan valkeni parin tunnin kuluttua kotona.
– Tuli tajuttoman huono olo, jumalaton päänsärky ja niskakipu. Seuraavasta puolesta vuodesta en muista oikeastaan mitään mun elämästä. Alkoi mieletön syöksykierre alaspäin.
Ikäviä vihjauksia painosta ja mielenterveydestä
Susanne Riikonen kertoo, kuinka terveydenhuollossa uskottiin niskaa tukevan kaulurin ja levon auttavan. Vastaan tuli loukkaaviakin kommentteja.
– Kun olen aina ollut ylipainoinen, ruvettiin syyttämään ylipainoa kävelyn huonontumisesta ja siitä, että en pysy pystyssä. Pitkään sitä pidettiin myös psyykkisenä ongelmana.
Riikonen joutui jättämään muun muassa kipujensa ja muistiongelmiensa vuoksi fysioterapeutin työnsä.
Ratkaisun avaimet löytyivät vasta kuuden vuoden kuluttua, kun Riikonen pääsi tutkimuksiin Helsinkiin. Invalidiliiton hallinnoimasta aivovammoihin erikoistuneesta kuntoutuskeskuksesta hän sai diagnoosiksi vakavan aivovamman, selkäydinvamman ja niskan retkahdusvamman jälkitilan.
– Tappelu vakuutusyhtiön kanssa kestikin sitten yksitoista vuotta. Sain korvauksia takautuvasti menetetyistä työvuosista ja pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2013, kertoo Itä-Suomen aivovammayhdistyksen varapuheenjohtajanakin toimiva Riikonen.