”Bling.”
Vuonna 2015 saksalainen toimittaja Bastian Obermayer on vierailulla vanhempiensa luona. Obermayer saa viestin, joka tulee ”John Doelta”.
Nimetön lähde kysyy, kiinnostaisiko data.
Obermayer työskentelee tutkivana toimittajana saksalaislehti Süddeutsche Zeitungissa, joten vastaus on itsestään selvä: tietenkin data kiinnostaa.
Etenkin jos data on jollain tavalla käyttökelpoista. Toimittajat saavat usein vinkkejä, mutta niistä vain harva osoittautuu todella kiinnostavaksi.
Ehkä nytkin John Doe on vain joku kylähullu, jonka kanssa asiointi osoittautui ajan haaskaukseksi.
Nimetön lähde pyytää Obermayerilta, että viestittely tehtäisiin salatun yhteyden kautta. Näin myös tapahtuu. Pian John Doe lähettää ensimmäiset maistiaiset datasta – ja Obermayer tajuaa osuneensa kultakaivokseen.
John Doe alkaa lähettää lisää tietoa. Yksi giga, kaksi gigaa, sata gigaa, kaksisataa gigaa. Aineistoa suorastaan tulvii.
”Ratkaisevaa ei tietenkään ole vuodon koko. 260 gigabittiä mitäänsanomattomia asiakirjoja ovat lopulta vain mitäänsanomattomia asiakirjoja”, Obermayer ja hänen kollegansa Frederik Obermaier kirjoittavat Panaman paperit -teoksessaan. Teos julkaistiin suomeksi helmikuussa 2017 (Into-kustantamo).
Vuodettu aineisto oli kuitenkin kaikkea muuta kuin mitäänsanomatonta. Aineisto tunnetaan nykyisin nimellä Panaman paperit. Kyse on maailmanhistorian suurimmasta tietovuodosta.
John Doe lähetti dataa lopulta yli 2,6 teratavua – yhteensä yli yksitoista miljoonaa asiakirjaa. Niiden sisältö on ravistellut rahavallan eliittiä ja poliitikkoja ennennäkemättömällä tavalla.
Salattu maailma aukeaa
John Doen eli nimettömän lähteen vuotama aineisto on peräisin panamalaisesta asianajotoimistosta Mossack Fonsecasta. Yhtiö oli jo ennestään tuttu toimittaja Bastian Obermayerille.
”Mossack Fonsecan nimi ei tule vastaani ensimmäistä kertaa, mutta tähän saakka se on ollut ylittämätön muuri. Musta aukko. Tutkimuksemme ovat päättyneet aina kuin seinään, silloin kun jäljet ovat johtaneet kyseiseen asianajotoimistoon”, Obermayer kirjoittaa kirjassa.
Tunne on tuttu. Olen itse tutkinut veroparatiiseja jo useamman vuoden ajan. Työ on vähän kuin yrittäisi kasata palapeliä, josta puuttuu osia. Kuvaa on vaikea tai lähes mahdoton saada täydelliseksi.
Veroparatiisien tärkein myyntituote on salaisuuden kauppaaminen. Pöytälaatikkoyhtiöiden, omistusten ketjutusten, haamujohtajien ja salaisten tilien takia ihmisten ja yritysten yhteyksiä veroparatiiseihin on lähes mahdoton selvittää. Panamalaisen yhtiön voi omistaa kyproslainen yhtiö, jota hallinnoi taas liechtensteinilainen säätiö. Omistuksista muodostaa hämäkinseitin tapainen verkosto, josta ei saa tolkkua.
Yhtiöitä johtavat haamujohtajat jotka eivät käytä yhtiössä todellista valtaa. Minkäänlaisia asiakirjoja yhtiöistä ei yleensä ole saatavilla – ei edes sellaisia, joista ilmenisi perustiedot kuten yhtiöiden johtajat.
Kun veroparatiisiin rakennettuja järjestelyitä yrittää selvittää, aivot ovat nyrjähtämispisteessä – salaamiseksi tehtävät järjestelyt uhmaavat mielikuvituksen rajoja. Tämä on myös järjestelyiden tarkoitus. Monissa tapauksissa edes viranomaiset eivät pysty selvittämään yhtiöiden todellisia omistajia. Panamassa tai Caymansaarilla suomalaisen poliisin tekemä tietopyyntö herättää korkeintaan hilpeyttä.
Nyt Obermayerille tarjottiin hopealautasella avainta aarrekammioon. John Doe eli nimetön lähde oli tavalla tai toisella onnistunut kopioimaan koko Mossack Fonsecan sisäisen arkiston: sähköposteja, yritysten asiakirjoja, tietoja osakkeiden, kiinteistöjen ja taideaarteiden omistajista. Tietoja oli yli 200 000 yhtiöstä, jotka toimivat Panaman lisäksi useissa muissa veroparatiisissa kuten Brittiläisillä Neitsytsaarilla.
Tämä oli ennenkuulumatonta, vaikka veroparatiiseista on tapahtunut tietovuotoja ennen ja jälkeen Panaman papereidenkin.
Veroparatiiseista tapahtuneita tietovuotoja ovat esimerkiksi:
- HSBC-pankki vuonna 2008. Brittipankin entinen työntekijä Hervé Falciani vuoti yli 130 000 pankin Sveitsin-konttorin asiakkaan tilitiedot viranomaisille. Tiedot johtivat tutkintoihin useissa maissa eri puolilla maailmaa. Vuoto tunnetaan myös nimellä Swiss Leaks. Ylen MOT-ohjelma oli mukana tutkimassa aineistoa.
- LGT-pankki vuonna 2008. Liechtensteinilaisen LGT-pankin entinen työntekijä Heinrich Kieber myi pankin tilitietoja Saksan viranomaisille. Tiedot paljastivat tuhansien rikkaiden veronkierron. Mukana oli myös suomalaisia, kuten vuorineuvos Casimir Ehrnrooth (siirryt toiseen palveluun) sekä kahvi- ja maustesuvun jäsen Bertel Paulig (siirryt toiseen palveluun).
- LuxLeaks vuonna 2014. Konsulttitoimisto PwC:n vuodetut asiakirjat osoittivat Luxemburgin valtion tehtailleen veroja koskevia sopimuksia lukuisten suuryritysten kautta. Mukana oli myös suomalaisia yhtiöitä, kuten rakennusyhtiö SRV ja pakkausmateriaaleja valmistava Huhtamäki. Lisää vuodosta tästä linkistä.
- Bahaman tietovuoto vuonna 2016. Bahaman kaupparekisteristä vuodettiin tietoja 175 000 yhtiöstä. Ylen sai MOT-ohjelman sai aineiston käyttöönsä. Aineistosta löytyi muun muassa entisen EU-komissaarin Neelie Kroesin yhtiö. Suomalaisia aineistosta löytyi ainakin 27. Vuodettujen tietojen mukaan pankkikonserni Nordea oli toiminut myös Bahamalla.
Vuonna 2016 julki tulleet Panaman paperit olivat kuitenkin poikkeuksellisen laaja ja sisällöltään arvokas tietovuoto. Se paljasti paitsi ketkä veroparatiiseja käyttävät, myös sen, miten veroparatiisitalous toimii. Sähköpostit osoittavat, että verojen kiertäminen ja muu laiton toiminta on systemaattista ja tietoista. Kyse ei ole enää hienoisesta rajasta laillisen verosuunnittelun ja laittoman veronkierron välillä.
Obermayerin ja hänen kollegansa Frederik Obermaierin teos Panaman paperit kertoo, miten rikkaiden veronkierto ja rikollisten toiminta paljastuivat. Tylsän tietokirjan sijaan teos muistuttaa enemmän dekkaria tai vakoilujännäriä.
Eikä ihme, kun katsoo, ketkä paljastuivat Mossack Fonsecan asiakkaiksi.
Likaisen rahan Panama
Viime viikolla kuultiin yllättävä uutinen (siirryt toiseen palveluun): Panaman poliisi on pidättänyt Mossack Fonsecan pääomistajat eli Ramón Fonsecan ja Jürgen Mossackin. Kaksikko on johtanut omia nimiään kantavaa yhtiötä vuosikymmenien ajan. Ramón Fonseca on toiminut Panaman presidentin neuvonantajana, ja kaksikon lähipiiriin kuuluu paljon vaikutusvaltaisia ihmisiä. Panamalla on pitkä historia veroparatiisina.
Kiistatonta on, että he ovat auttaneet tuhansia ihmisiä kiertämään veroja, pesemään rahaa, kiertämään talouspakotteita, pyörittämään järjestäytynyttä rikollisuutta ja mahdollistaneet lahjusten maksamisen.
Yllättävä pidätys on sen takia, että Panaman valtio on johdonmukaisesti suojellut Mossack Fonsecan tapaisten yritysten liiketoimintaa. Lähtölaukauksena maan veroparatiisiteollisuuden synnylle pidetään 1920-lukua, jolloin suuret yhdysvaltalaiset laivanvarustamot alkoivat siirtää laivojaan Panaman lipun alaisuuteen. Kyse on ilmeisesti ensimmäisistä niin sanotuista ”mukavuuslippumaiden” alla seilanneista aluksista – joskaan termiä ei vielä tunnettu 1920-luvulla.
Mukavuuslipulla viitataan tilanteeseen, jossa laiva on rekisteröity esimerkiksi verotussyistä johtuen jonnekin muualle kuin varustamon varsinaiseen kotimaahan.
Nykyisin valtaosa suurista varustamoista toimii jostain veroparatiisista käsin. Tapa on siirtynyt myös ilmailuun (siirryt toiseen palveluun): lentoyhtiöt hankkivat koneensa veroparatiisiyhtiöiltä leasing-sopimuksilla.
Vuosikymmenten aikana Panamaan syntyi suoranainen veroparatiisiteollisuus: asianajotoimistojen ja kirjanpitäjien verkosto, joka tehtaili yhtiöitä maailman rikkaille, valtaapitäville sekä rikollisille.
Jo 1980-luvulla demokraattisenaattori ja Yhdysvaltain entinen ulkoministeri John Kerry kutsui Panamaa ”narko-kleptokratiaksi”. Ilmaisulla viitataan Panaman korruptoituneisuuteen yhdistettynä siihen, että etenkin Yhdysvaltojen ja Etelä-Amerikan huumekaupan rahat virtasivat maan kautta.
Panamalla on jopa veroparatiisimaiden joukossa erityisen huono maine. Esimerkiksi suomalaisten suosimassa veroparatiisissa Luxemburgissa osataan kyllä tehtailla likaisia temppuja, mutta siellä on silti sääntöjä ja läpinäkyvyyttä.
Panama on eri maata, vaikka se väittää putsanneen pesäänsä.
Maa on ”edelleen täynnä epärehellisiä asianajajia, pankkiireita ja offshore-yritysten välittäjiä”, brittiläinen toimittaja ja kirjailija Nicholas Shaxson on todennut. Hän on kirjoittanut yhden kattavimmista veroparatiiseja käsittelevistä teoksista Aarresaaret. Miehet jotka ryöstivät maailman vuonna 2011.
Brittiläisen Sussexin yliopiston professori Prem Sikka on tutkinut kirjanpitoyhtiöiden roolia veroparatiisitaloudessa. Hän nimittää yhtiöitä ”liituraitamafiaksi”.
Kirjanpitoyhtiöiden toiminta alkaa näyttää Mossack Fonsecan rinnalla kuitenkin lastenleikiltä.
Jos kirjanpitoyhtiö etsii porsaanreikiä laista verosuunnittelua varten, likaiset pelurit eivät piittaa laista pätkääkään.
Mossack Fonseca on likaisen alan tuhriintuneimpia pelureita. Panaman paperit -kirjassa sitä nimitetäänkin “pahuuden asianajotoimistoksi”.
Poliitikkoja, valtionpäämiehiä, urheilutähtiä…
Saksalaistoimittajat tajusivat pian, että heidän saamansa aineisto oli liian valtava, jotta yksi mediatalo voisi hoitaa sen tutkimisen ja uutisoinnin. He ottivat yhteyttä kansainväliseen tutkivien toimittajien ryhmään ICIJ:hin (siirryt toiseen palveluun).
Alkoi poikkeuksellinen yhteistyö: sadat toimittajat kymmenistä eri maista alkoivat tutkia aineistoa. Mukaan liittyi myös Ylen MOT-ohjelman toimittaja Minna Knus-Galán. Hänen ansiostaan Yle on edelleen ainoa media Suomessa, jolla on pääsy Panaman papereihin.
Myös Knus-Galán on kirjoittanut Panaman papereista kirjan, joka julkaistaan kevään 2017 aikana.
Aineiston penkominen alkoi tuottaa tulosta tavalla, jota yksikään tutkiva toimittaja ei uskaltaisi toivoa edes ruusuisimmassa päiväunessaan. Panaman papereista on selvinnyt tähän asti muun muassa seuraavia asioita:
- Yli 140 merkittävää poliitikkoa tai korkeassa asemassa olevaa virkamiestä on perustanut veroparatiisiyhtiön. Mukana on esimerkiksi Islannin pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugsson, Ukrainan entinen pääministeri Pavlo Lazarenko, Ukrainan presidentti Petro Poroshenko ja Irakin entinen pääministeri Ayad Allawi.
- Yli 30 Yhdysvaltain pakotelistalla olevaa henkilöä on kiertänyt talouspakotteita veroparatiisiyhtiön avulla. Yhdysvallat on asettanut talouspakotteita esimerkiksi venäläisille Krimin valtauksen johdosta.
- Euroopan poliisivirasto Europolin mukaan Panaman papereista löytyy jopa 3500 rikoksista epäillyn nimet.
- Venäjän presidentti Vladimir Putinin lähipiiri on siirtänyt miljardien eurojen arvosta varoja veroparatiiseihin.
- Kansainvälisen jalkapalloliitto Fifan johtajat ovat tehneet veroparatiisiyhtiöiden avulla kyseenalaisia kauppoja jalkapallon tv-oikeuksista.
- Veroparatiisiyhtiöiden kautta on myyty Syyrian hallitukselle polttoainetta, jonka avulla maa on pystynyt jatkamaan pommitusten tekoa.
- Lukuisat näyttelijät ja urheilijat kuten Lionel Messi, Jackie Chan, Nico Rosberg, Jarno Trulli ja Tiger Woods ovat hyödyntäneet veroparatiiseja.
- Tuhannet vauraat yksityishenkilöt ovat käyttäneet veroparatiisiyhtiöitä. Osa heistä on syyllistynyt myös rikoksiin, kuten veronkiertoon.
- Huumekauppiaat, mafiosot, aseiden salakuljettajat ja muut rikolliset hyödyntävät veroparatiisiyhtiöitä sekä niiden suomaa salaisuuden suojaa toiminnassaan.
Listaa voisi jatkaa sivutolkulla – Panaman papereiden tulokset ovat hengästyttävää luettavaa.
Tärkeämpää kuin yksittäiset nimet oli kuitenkin vaikutus, joka uutisilla tietovuodosta oli yleiseen mielipiteeseen ja poliitikoihin. Veroparatiisien haittojen vähättelyä ei voi tehdä enää uskottavasti. Todistustaakka on liian musertava.
Harry Potter ja muut Mossack Fonsecan asiakkaat
Miltä tuntuisi saada sähköpostia velhopoika Harry Potterilta tai Nalle Puhilta?
Tätä voi kysyä Mossack Fonsecan työntekijöiltä.
Obermayerin ja Obermaierin teoksessa kuvataan, kuinka Mossack Fonseca huolehti asiakkaittensa anonymiteetistä. Yksi tapa oli käyttää tekaistuja sähköpostitilejä, mikä ei tietysti ole temppu eikä mikään.
Samalla asiakkaille annettiin peitenimiä, kuten Harry Potter ja Nalle Puh. Peitenimien käyttö vietiin kuitenkin askeleen pidemmälle, kuten Panaman paperit -kirjassa kerrotaan.
”Ja aina vain paranee: vähän kuin kehnossa agenttiseikkailussa Mossfonin virkailijat puhuttelevat asiakkaitaan sähköpostiviesteissä näiden koodinimillä.
’Hyvä Harry.’
’Hei Poika.’
’Tervehdys Isä.’
Lempilauseemme on peräisin eräästä ’Nalle Puhille lähetetystä viestistä: ’Viitaten tapaamiseeni Harry Potterin kanssa.’”
Asianajotoimiston virkailijat joutuivat tarkistamaan aina listalta, kuka ”Harry Potter” tai ”Isä” oikeasti oli. Peitenimiä käytetään yhtiöiden todellisten johtajien salaamiseksi, vaikka sähköpostit päätyisivät vääriin käsiin.
Veroparatiisiyhtiöiden omistajilla annettiin peitenimiä. Asiakkaita kutsuttiin esimerkiksi "Harry Potteriksi" ja "Nalle Puhiksi".
Salailussa on kuitenkin menty vielä tätä pidemmälle. Mitkä tahansa keinot asiakirjojen väärentämisestä haamujohtajien käyttööt kuuluvat Mossack Fonsecan ja muiden alan toimijoiden keinovalikoimiin.
Yhtiöt käyttävät esimerkiksi:
- Haamujohtajia. Yhtiön johtoon nimitetään esimerkiksi köyhä panamalaisnainen. Yksi nainen oli nimetty 3 143 yhtiön johtajaksi.
- Haamuosakkaat. Yhtiön asiakirjoihin ilmoitetaan nimellinen osakas, joka ei todellisuudessa omista yhtiötä. Mikäli viranomaiset kiinnostuvat yhtiöstä, voidaan luovuttaa kuitenkin haamuosakkaan tiedot.
- Haltijaosake. Osakekirja, josta ei käy ilmi, kuka osakkeen omistaa. Osakekirjan kulloinenkin haltija on siis yhtiön omistaja – omistajaa voi vaihtaa hetkessä. Koska osakekirjassa ei ole nimeä, yhtiön todellista omistajaa on hyvin vaikeaa osoittaa.
Tietovuoto paljasti myös, että Mossack Fonsecassa oli valtava määrä asiakirjoja, joissa oli valmiina vain haamuosakkaan tai -johtajan allekirjoitus.
”Osa papereista on allekirjoitettu sivun alaosaan, osa paperin keskelle ja jotkut ylälaitaan. Niistä voi periaatteessa tulla mitä tahansa: ostosopimus, uusi valtakirja tai yrityksen lopettamisasiakirja”, Obermayer ja Obermaier kirjoittavat teoksessaan.
Haamujohtajat eivät siis edes tiedä, mitä yhtiön todelliset vallankäyttäjät heidän nimissään tekevät.
Kaikkein likaisimmat toimenpiteet ovat vain yhtiöiden todellisten omistajien sekä Mossack Fonsecan johtajien tiedossa.
Nordea kohun keskellä
Huhtikuun 2016 alussa koko maailman mediaa hallitsi vain yksi aihe: Panaman paperit. Kansainvälinen tutkivien toimittajien ryhmä oli sopinut, että mediat eri puolilla maailmaa julkaisevat samana päivänä aineiston pohjalta tehtyjä juttuja.
Niitä oli sadoittain ellei tuhansittain.
Suomessa huhtikuun kolmannesta 2016 tuli erityisen huono päivä pankkikonserni Nordealle.
”Nordea perustanut asiakkailleen satoja yhtiöitä veroparatiiseihin”, Ylen MOT-ohjelman otsikko kertoi.
MOT:n toimittaja Minna Knus-Galán oli havainnut aineistoa penkoessaan, että Nordea nimi esiintyy siellä tiuhaan.
”Vuodosta paljastuu, että Nordean Luxemburgin-yksikkö on vuosina 2004–2014 perustanut asiakkailleen melkein 400 veroparatiisiyhtiötä Panamaan ja Brittiläisille Neitsytsaarille. Luxemburgin-konttori keskittyy varallisuudenhoitoon, asiakkainaan erityisesti erittäin varakkaat henkilöt”, jutussa kerrottiin.
Ainakin yhdessä yhtiössä johtajana oli henkilö, joka oli jo kuollut.
Nordea joutui uutisen takia ennennäkemättömään myllytykseen. Pankki on puolustautunut sillä, että se on muuttanut toimintatapojaan jo ennen vuotoa. Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn “Nalle” Wahlroos ilmoitti lakonisesti, että “emme ole tehneet mitään väärää”. Tutkimuksissa (siirryt toiseen palveluun)Nordean maine kuitenkin romahti.
Mossack Fonsecalla oli asiakkainaan noin 300 suomalaista tai Suomessa kirjoilla olevaa tahoa. Eturivin poliitikkoja tai talouselämän vaikuttajia ei ollut mukana. Lisää suomalaisista Panaman papereissa voi lukea tästä linkistä.
Tästä ei voi kuitenkaan tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan suomalaiset yritykset ja yksityishenkilöt eivät hyödyntäisi veroparatiiseja laajemmin. Esimerkiksi luxemburgilaisissa ja sveitsiläisissä yhtiöissä on mukana yli 22 000 suomalaista. Mukana on Suomen talouseliitin edustajia, kuten Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila (siirryt toiseen palveluun) tai Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh (siirryt toiseen palveluun).
Vaikka Panaman paperit on ylivoimaisesti merkittävin veroparatiiseja koskeva tietovuoto, on kyse lopulta vain yhden yhtiön tiedoista. Maailmassa on satoja tai tuhansia vastaavia toimijoita. Yksi niistä, luxemburgilainen LWM, on suomalaisen rahasuvun eli Ehrnroothien omistuksessa.
Kuva veroparatiiseista on tarkentunut, mutta koko kuvaa emme näe edelleenkään.
Maailman muut mossackfonsecat jatkavat toimintaansa, mutta paljastumisen pelossa likaisten temppujen osaston edustajat joutuvat miettimään entistä tarkemmin tekojaan.
Panaman papereiden tiedot ovat saaneet poliitikot myös rukkaamaan lainsäädäntöä, mikä vaikeuttaa veroparatiisien toimintaa – joskin toimet ovat edelleen olleet verrattain vähäisiä, jos niitä suhteuttaa ongelman suuruuteen.
Verottaja uhkailee Yleä
Vuonna 2015 John Doe eli nimetön lähde ottaa jälleen kerran yhteyttä Süddeutsche Zeitungin toimittajiin salatun yhteyden avulla. John Doe kertoo olevansa huolissaan omasta ja perheensä turvallisuudessa.
Huoli on aiheellinen – tiedot tietävät ongelmia monille vaikutusvaltaisille ihmisille, mikä takaa kostonhimon ja vaientamisenhalun.
John Doe: Eikö teitä pelota? Toimittajana te toimitatte panokset, joilla ammutaan hyvin mahtavia miehiä. Teidän nimenne ovat kirjoittajien kohdalla ja kaikissa lehdissä. Ei minun. (Toivottavasti.)
Aiheen parissa työskentelevät toimittajat tiesivät, että arkaluontoisten tietojen julkistaminen sisältää riskejä. Kuten Obermayer ja Obermaier toteavat, saksalaisille toimittajille riskit ovat vielä vähäisiä.
”Saksa on hyvin sivistynyt maa, mitä tulee lehdistön vastustukseen, ainakin niin kauan kuin ei asetu poikkiteloin uusnatsien tai väkivaltaisten salafistien kanssa”, kaksikko kirjoittaa.
Tietoja on kuitenkin tutkimassa toimittajia monista sellaisista maista, joissa mediaan ei suhtauduta yhtä sivistyneesti. Venäjällä, Azerbaidžanissa ja monessa muussa maassa kriittisten juttujen kirjoittaminen voi johtaa vankeuteen tai hengenlähtöön. Panaman papereiden parissa työskennelleet toimittajat joutuivatkin kiinnittämään erityistä huomiota turvallisuuteen.
Suomessa toimittaja saa varautua lähinnä vuorineuvoksen vihaiseen puheluun päätoimittajalle tai uhkaukseen kanteesta. Yle ajautui kuitenkin Panaman papereiden takia yllättävän tahon painostuksen kohteeksi – verottajan.
Saadessaan pääsyn Panaman papereihin, Ylen MOT-ohjelma sitoutui tiettyihin pelisääntöihin. Nimetön lähde eli John Doe oli pyytänyt, ettei asiakirjoja luovuteta eteenpäin viranomaisille, koska materiaalin avulla voitaisiin ehkä selvittää myös vuotaja. Toimittajalle lähdesuoja on pyhä asia, jota ei rikota missään olosuhteissa. Lähdesuojan ansiosta epäkohtia havaitsevat ihmiset voivat ottaa yhteyttä toimittajiin anonyymistä. Lähdesuojalla suojellaan siis yhteiskunnallisesti tärkeän tiedon vuotajia ja varmistetaan, etteivät he joudu esimerkiksi koston kohteeksi.
Verottajaa Ylen linjaus ei tyydyttänyt.
”’Voimme pyytää poliisilta virka-apua fyysisen esteen murtamiseen’”. Näillä sanoilla kolme Verohallinnon virkamiestä sai Ylen juristit ja johtajat täysin ymmälleen. Näin kovaa tekstiä he eivät olleet aikaisemmin kuulleet viranomaisilta”, kirjoittaa Ylen MOT-ohjelman Minna Knus-Galán Panaman papereiden suomenkielisen version esipuheessa.
Verottaja teki uhkauksen kokouksessa, joissa oli mukana Ylen toimittajia ja esimiehiä. Verottaja halusi saada tiedot käyttöönsä, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Suomessa ei kuitenkaan ole totuttu siihen, että viranomainen painostaa tai suorastaan uhkailee mediaa. Verottajan uhkailu levisi uutisena eri puolilla maailmaa.
Näin Suomessa, sananvapauden mallimaassa. Verottaja uhkaa Yleä ja sen toimittajia kotietsinnällä.
Poliisi ei tullut, mutta asiaa puidaan tällä hetkellä Helsingin hallinto-oikeudessa. Mikäli verottaja voittaa tapauksen, on se kova kolaus toimittajien lähdesuojalle Suomessa.
Samalla voidaan unohtaa uusien tietovuotoaineistojen saaminen Suomeen. Tutkivien toimittajien järjestöt eivät mieluusti luovuta materiaalia maihin, joissa pelätään viranomaisten pakkokeinoja mediaa kohtaan.
Kun sellaisista maista puhutaan, ei yleensä ole viitattu Suomeen.
Mitä Panaman papereissa ei ole?
Saksalaiset toimittajat kertovat kirjassaan tajunneensa veroparatiiseja tutkiessaan, mikä loistaa koko ajan poissaolollaan - tavalliset palkansaajat, keskiluokkaiset ihmiset, jotka maksavat kiltisti veronsa ja kamppailevat arkisten huoliensa kanssa.
Kirjassa on lyhyt kuvaus yhdysvaltalaisesta naisesta, joka kertoo menettäneensä raskausmyrkytyksen takia työnsä. Tulonmenetyksiä perhe on paikannut myymällä koko omaisuutensa – paitsi talonsa, joka pakkohuutokaupattiin.
Nyt rahat ovat loppu ja tulevaisuus näyttää huonolta.
”Miksi kerromme tämän tarinan? Siksi että emme ole törmänneet tämän kaltaisiin ihmisiin vielä kertaakaan tiedostoja tutkiessamme”, toimittajat kirjoittavat Panaman paperit -teoksessa.
"Veroparatiisijärjestelmä on varakkaiden ja vaikutusvaltaisten eliittien hanke, jonka avulla ne voivat poimia yhteiskunnan tarjoamat edut maksamatta niistä."
Veroparatiisien keskivertokäyttäjä kuuluu maailman rikkaimpaan prosenttiin. Heille huolia aiheuttaa lähinnä se, miten nimetä uusi 60-metrinen huvipursi. Tavallisia palkansaajia veroparatiiseissa ei vilistä. Heillä ei varaa tai keinoja hyödyntää veroparatiisien tarjoamia kikkoja.
Verot ja niiden välttely ovat maailman vauraille ja valtaapitäville kuitenkin vain yksi syy käyttää veroparatiiseja. Veroparatiisien avulla voidaan kiertää myös epämieluisia lakeja, sääntöjä ja velvollisuuksia. Tämä näkökulma on puuttunut suomalaisesta veroparatiiseja koskevasta keskustelusta lähes tyystin. Edes Panaman papereiden tiedot eivät ole muuttaneet tässä suhteessa tilannetta Suomessa.
“Veroparatiisijärjestelmä on varakkaiden ja vaikutusvaltaisten eliittien hanke, jonka avulla ne voivat poimia yhteiskunnan tarjoamat edut maksamatta niistä”, kirjoitti Nicholas Shaxson teoksessaan Aarresaaret.
Viime vuosina poliitikot eri puolilla maailmaa ovat heränneet veroparatiisien aiheuttamiin ongelmiin. Mutta kuten saksalaistoimittajat huomauttavat, ”tähän saakka olemme käyneet taistelua veroparatiiseja vastaan moukarin sijaan silkkihansikkaat kädessä”.
Olisiko moukarin aika?
Jutun kirjoittaja on yksi niistä Ylen toimittajista, joilla on pääsy Panaman papereiden tietokantaan.
LÄHTEET:
Bastian Obermayer & Frederik Obermaier: Panaman paperit. Miten rikkaiden veronkierto paljastui. Into-kustannus, 2017.
Jyri Hänninen: Veroparatiisit ja Suomi – Eli kuinka liituraitamafia pyörittää varjotaloutta ja laskun maksamme me. HS-kirjat, 2014
Austin Mitchell & Prem Sikka: The Pin-Stripe Mafia: How Accountancy firms Destroy Societes. Association for Accountancy & Business Affairs, 2011
Nicholas Shaxon: Aarresaaret. Miehet jotka ryöstivät maailman. Into-kustannus, 2012
Juttua korjattu 26.2 klo. 16.10. Vuodon koko oli 2,6 teratavua, ei 2,6 terabittiä, niinkuin jutussa alunperin luki.