Mikkelin torille on jäädytetty 800 ämpärillistä vettä. Jäästä on tehty lyhtyjä, joista muodostuu taideteos Kotivalot.
Juuri koti onkin taiteilija Elissa Erikssonin ajatus julkisesta tilasta. Hän kysyy näyttelyllään, voiko kaupungin nähdä yhteisenä kotipihana.
– Jos siihen tulisi ajatus, että se on myös minun tilaa niin siihen suhtautuisi huolehtivammin ja aktiivisemmin. Uskon että se lisäisi yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunnetta, koska jos on voinut olla läsnä paikassa jossa on muitakin niin silloin se turvallisuus syntyy siitä että tietää täällä on muitakin jotka ovat valmiita toimimaan jos syntyy joku uhkaava tilanne, Eriksson ajattelee.
Kolmen kysymyksen taidetta
Voiko kaupungin nähdä yhteisenä kotipihana? Milloin joku paikka tuntuu kodilta ja miten siitä voi tehdä itselleen kotoisan? Jos julkiseen tilaan suhtauduttaisiin kuin omaan kotipihaan, lisäisikö se turvallisuudentunnetta ja alttiutta pitää huolta omasta ympäristöstä?
Nuo kolme kysymystä olivat Kotivalojen kantava teema. Toiko taidetapahtuma vastauksen?
– Kun on kaupunkilaisten kanssa jutellut, minulla on se vaikutelma, että ihmiset ovat innoissaan, kun he huomaavat, että voi tehdä asioita, jotka muuttavat omaa ympäristöä, Eriksson vastaa. Hän arvelee, että näyttely on saanut ihmiset myös jäädyttämään lyhtyjä omalle pihalleen ja huomaamaan, miten pienilläkin teoilla voi muuttaa omaa elinympäristöään.