Kun hintaindeksimies Ilkka Lehtisen kollega jäi aikoinaan eläkkeelle Ruotsin Tilastokeskuksesta, kukaan ei hakenut avointa paikkaa.
– Kaikki tiesivät, että ihmiset käyvät kimppuun ja haukkuvat. Yksi kaveri sitten pakotettiin siihen. Kymmenen vuotta se siinä hommassa kesti, Lehtinen muistelee.
Töikseen kehittämispäällikkö Lehtinen seurasi ja raportoi kuluttajahintaindeksiä eli esimerkiksi elintarvikkeiden mutta myös asuntojen hintakehitystä. Kun hintaindeksimies ilmoitti, että asuntojen hinnat eivät ole enää nousseet ja asuntokauppa hidastunut, saattoi kaupanpilaajalle tulla kiinteistönvälittäjiltä huumorintajuttomia viestejä.
– Vale, emävale, tilasto. Tätä alettiin sanoa jo 80-luvun alussa. Luin jostain, että se olisi lähtenyt jenkeistä. Mutta siellä se meni law, lawyer, lie.
”Uskokoon jokainen mitä haluaa”
Kansantaloutta sekä tilastotiedettä opiskellut Lehtinen hyppäsi Tilastokeskukseen suoraan yliopistosta 41 vuotta sitten. Hintaindeksimies hänestä tuli 1980. Pian hän huomasi, että ihmiset uskovat lähinnä itseensä. Ja mielikuvia ei mikään tilasto muuta.
– Esimerkiksi aina korostuu se, että hinnat ovat nousseet valtavasti, mutta palkat eivät ole nousseet kenelläkään. Mutta jos katsotaan vuodesta 2000, hinnat ovat nousseet 27 prosenttia ja töissä olevien bruttopalkka 64 prosenttia.
Lehtinen ottaa kansan raivon huumorilla. Paljon mediassa olevana hän tunnustaa olevansa ”tietyn luokan narsisti”, kun taas suurin osa tilastoväestä pysyy visusti julkisuudelta piilossa.
– Siihen palautteeseen turtui nopeasti. Aloin ajatella, että, kun ei usko, niin uskokoon sitten jokainen mitä haluaa.
”Oi niitä aikoja, kun kahvikuppi maksoi markan”
Hintaindeksimies Lehtisen kovimmat totuusväännöt ajoittuivat aikaan, kun Suomi oli liittymässä EU:hun 1995 sekä myöhemmin euron tultua valuutaksi.
– Ongelma lähti siitä, kun jo ennen EU-kansanäänestystä puhuttiin, että ruuan hinta laskee, kun liitytään. Siitä tuli mediarumba, joka meni yllättävän hyvin läpi.
Lehtinen muistaa, kuinka ennen Euroon siirtymistä vuonna 2002 kansalla oli varma mielipide, että hinnat nousevat. Hintaindeksimiehen huuto kaikui kuuroille korville, vaikka hintakehityksestä oli olemassa tarkasti tutkittua tietoa.
– Sitten tuli näitä ”oi niitä aikoja, kun kahvikuppi maksoi markan” –kommentteja. Ei se kahvikuppi ollut juuri sen halvempi. Milloin kahvikuppi on maksanut markan? Se maksoi silloin kympin. Kyllä sain turpaan monessa haastattelussa ja vielä kavereilta saunan laiteilla.
”Media toimii kuin pullasorsa, ottaa kaiken vastaan”
Ilkka Lehtinen on saanut hellittelynimiä. Kun Kataisen hallituksen aikaan tuli tilastojulkistus, jonka mukaan inflaatio oli lähtenyt laskuun, oli hintaindeksimies ”hallituksen kätyri”.
– Eihän täysin objektiivista tietoa ole meilläkään. Aina voi joku sanoa, että väärin mitattu.
Asioita selittäessään Lehtinen on pistänyt itsensä likoon käyttämällä myös huumoria. Hän puhuu ”harmaasta alueesta”, josta kaikki eivät hänessä pitäneet. Tiedeväen ja tietävien mielestä hintaindeksimies popularisoi välillä liikaa.
– Kun on yrittänyt selittää asioita kansanomaisesti ja vääntää rautalangasta, niin on se aina vaikeaa.
Toimittajille Lehtinen yrittää välillä syöttää juttuideoita suoraan lapaan. Mediataloissa on nykyään hirveä kiire, eikä asioihin perehdytä samalla tavalla kuin analogiseen aikaan, hän uskoo.
– Olen pelännyt jo 15 vuotta, että media toimii kuin pullasorsa, ottaa kaiken vastaan ilman kritiikkiä. Nykyään somen kautta tulee niin sanottua varmaa tietoa ihan hirveästi.
65-vuotias hintaindeksimies siivoaa työhuoneensa maaliskuun lopussa, mutta lupaa jäädä taustapiruksi kirjoittamaan blogeja ja antamaan asiantuntijahaastatteluita.
– Se, että pääse tällaiseen asiantuntijarooliin vie vuosia. Tässä joutuu perehtymään hirveästi. Omille lapsille sai aikoinaan pitkään ja hartaasti selittää, mitä se faija töikseen tekee. Nyt ovat aikuisia ja ymmärtävät. Ja oma tyttö lukee tilastotiedettä yliopistossa. En tuputtanut!