Ylen neljä vastaavaa toimittajaa vastasi torstaina "kysy mitä vain" -teemalla suomalaisia askarruttaviin asioihin. Keskustelu lähetettiin suorana Radio Suomen Ajantasassa sekä Yle Areenassa. Pääkriteerinä lähetykseen otettavissa kysymyksissä oli valita ne, joita Ylelle esitettiin useimmiten.
Kaikkiaan kysymyksiä tuli ennakkoon yli 300 sekä lisää lähetyksen aikana. Kaikki tunnin lähetyksen aikana käydyt kysymykset ja vastaukset on kuunneltavissa lähetystaltiointina täältä.
Mille arvoille ja periaatteille perustuu Ylen toiminta?
Ismo Silvo vastaa:
– Arvot ovat yleisradioyhtiön sielussa. Meitä säätelee yleisradiolaki, ja se perustuu pitkään eurooppalaiseen traditioon. Silloin syvimmät arvot ovat tasa-arvo ja oikeusvaltio. Olemme myös tiivistäneet arvomaailman itse omin sanoin. Yleisradion arvot ovat riippumattomuus, luotettavuus ja ihmisen arvostaminen. Kaikissa ohjelmatoiminnoissa pyritään noudattamaan niitä.
Onko toimittajilla Ylessä sananvapaus ilman johdon puuttumista asiaan?
Atte Jääskeläinen vastaa:
– Jokaisella suomalaisellahan on sananvapaus, mutta journalistisessa työssä se on monimutkaisempi asia. Toimittajan työ on ajattelevan, itsenäisen ihmisen työtä, jossa vapaus on valtavan suuri. Toimituskulttuurissa ilmassa leijuu käsitys siitä, mikä on oikein ja väärin, mikä hyväksyttävää ja mikä ei.
– Itselläni on kokemusta 14 vuodelta Helsingin Sanomista ja siitä lähes 10 vuotta esimiestehtävissä. Olen ollut STT:n päätoimittaja ja 10 vuotta Ylessä. Sanoisin, että Ylessä on valtavan suuri toimittajan vapaus. Se liittyy osittain siihen, että olemme olleet sähköisen median talo hyvin pitkään. Tässäkin lähetyksessä juontaja tekee asioita juuri tällä hetkellä enkä väliin pääse. Välineen luonteeseen kuuluu luottamus toimittajien työhön, ja se on vuosikymmenten kuluessa täällä opittu.
– Asian kääntöpuoli on valtavan suuri vastuu Ylenä. Esimerkiksi meidän uutis- ja ajankohtaissisältöjä seuraa 3,5 miljoonaa ihmistä päivässä. Juuri sen takia on säädetty sananvapauslaki, jossa vastaava päätoimittaja päättää toimituksellisen työn järjestämisestä ja sisällöstä. Se ei käytännössä sitä aina tarkoita, mutta se oikeus on olemassa "viimeisellä rajalla". Jos tulee sellainen tilanne, että se päätös pitää tehdä.
Muuttuuko journalistisessa prosessissa nyt jotakin Yle-kohun seurauksena?
Ismo Silvo vastaa:
– Keskustelu on nimenomaan kohdistunut Ylen riippumattomuuteen ja siihen, miltä se näyttää tässä hajanaisessa modernissa viestinmaailmassa. Tästä eteenpäin riippumattomuuden tarkkailu ja ratkaisumme ovat sellaisia, joihin varmasti kiinnitetään enemmän huomiota.
Aiotko erota, Atte Jääskeläinen?
– Ei ole ollut pienintä aikomusta, enkä ole oikeastaan niiltä ihmisiltä, jotka tästä asiasta päättävät, sellaista painetta kokenut. Riippumattomuuden olemushan on se, että pitää pystyä tekemään oikeita eettisiä ratkaisuja tai ainakin itse sellaisiksi kokemiaan ratkaisuja kaikista mahdollisista paineista huolimatta.
– Tässä kohussa paine on ollut ennennäkemätön minua kohtaan. Siinä on oltu sitä mieltä, että olen tehnyt virheellisiä ratkaisuja tai sitten oikeita ratkaisuja väärin perustein. Aika moni myöhemmistä päätöksistä on osoittanut, että päätökseni olivat oikeita. Se on tietyllä tavalla osoittanut, kuinka tärkeää on, että vastaava toimittaja Ylessä on riippumaton. Että sillä hetkellä kun tietää, että seuraa poliittista, julkista ja mahdollisesti henkilökunnan painetta, voi tästä huolimatta tehdä oikeaksi kokemansa päätöksen. Totuutta kohti pitää pyrkiä kaikissa näissäkin tilanteissa.
**Tarkastatteko todellakin jutut etukäteen? Sehän tarkoittaa ennakkosensuuria. **Kysyjänä radiostudioon soittanut Hannu Vilponen Tampereelta.
Atte Jääskeläinen vastaa:
– Julkean sanoa, että koko sensuuri-sana on ihan väärässä käytössä. Sensuuri tarkoittaa sitä, että valtiovalta tai joku sotilas valvoo etukäteen, mitä julki laitetaan. Se on aivan eri asia kuin että toimitus toimii vastuullisesti.
– Meillä on Suomessa sananavapausjärjestelmä, joka tarkoittaa sitä, että kun joukkoviestinnässä vaikutetaan miljoonien ihmisten elämään, ajatuksiin ja käsityksiin maailmasta, sitä tehdään reilusti. Ei täällä eletä kuin pellossa vaan korkeiden eettisten periaatteiden mukaan. Ei jokaista juttua tarkisteta ennen julkaisua, ei todellakaan. Mutta me pidämme mahdollisimman hyvää huolta siitä, että tiedot pitävät paikkansa.
– Jos päättäjästä on kysymys, journalismi ja julkaistut jutut tuhoavat elämiä, työuria ja yrityksiä. Varsinkin Yleisradiossa meidän pitää toimia vastuullisesti, ja siitä huolimatta tulee virheitä. Kiitollisina ne korjaamme ja ylpeänä hyllytämme jutut, joita ei kannata julkaista.
Lakimuutoksessa esitetään, että Ylen strategiasta päättäminen siirtyy poliitikoista koostuvalle hallintoneuvostolle. Miten vakuutatte, että palomuuri poliittisen päätöksenteon ja toimituksellisen työn välissä säilyy?
Ville Vilén vastaa:
– Ei meillä ainakaan tämän pöydän ympärillä ole sitä käsitystä, että kun yhtiön strategiasta päättäminen menee Ylen hallintoneuvostoon, niin silloin päätettäisiin sisällöistä. Strategia on vaikea sana, kun monet ihmiset ymmärtävät sen hyvin operatiivisena. Kyllä tässä lakiesityksessä se on ymmärretty suurina laajoina linjoina. Pitää muistaa, että hallintoneuvosto on niistä aikaisemminkin päättänyt.
– Tästä on tietenkin hyvä keskustella, että mitä strategiasta päättämiseen sisältyy. Ei siihen missään tapauksessa sisällöistä päättämistä kuulu eikä varsinkaan mitään päivittäistä.
**Toimittajien intressissä on kertoa tietoa, joka on heidän näkökulmastaan "oikeaa". Eikö tässä ole jääviysongelma? **Kysyjänä radiostudioon soittanut Rauno "Pielisen rannalta".
Marit af Björkesten vastaa:
– Taustalla on suurempi kysymys siitä, miten toimittaja voi käsitellä asiaa, josta hänellä on mielipide. Meillä on kaikilla mielipide monista asioista. Hyvään toimittajuuteen kuuluu, että osaa käsitellä asiaa monipuolisesti ja objektiivisesti huolimatta omasta mielipiteestään. Siitä systeemistä ja etiikasta meidän pitää pitää huolta.
Onko toimittajien sananvapauskäsityksessä sukupolvieroja? Tarvitseeko johtajien kaitsea somesukupolvea?
Ville Vilén vastaa:
– Tässä on sinänsä perää, että blogit ovat yleistyneet ja ne ovat hyviä silloin, kun on vahvoja mielipiteistä. Blogeja kirjoittavat myös toimittajat. Hyvin äkkiä voi mennä sekaisin, mikä on mielipidettä ja journalismia. Tätä pitää todella pohtia ja on pohdittukin.
– Edustan journalismin ulkopuolella sellaista puolta, jossa erityisesti palkataan ihmisiä, joilla on vahvoja näkemyksiä kulttuurissa, taiteessa ja musiikissa. Tämäkin saattaa sotkea asiaa.
Onko Svenska Ylellä erilaiset uutiskriteerit kuin suomenkielisellä Ylellä? Vaikuttaako RKP Svenska Ylen sisältöihin?
Marit af Björkesten vastaa:
– Ei sinänsä, mutta tietysti jotkut asiat painottuvat riippuen yleisön kiinnostuksen kohteista. Meille nousee sellaisia asioita, joista ei ehkä niin paljon uutisoida suomenkieliselä puolella. Alueellisestikin eri asiat kiinnostavat meitä.
– Kaikki tietysti yrittävät vaikuttaa. En ole huomannut, että yksi puolue olisi ollut enemmän yhteydessä kuin toiset.
Millä perusteella kappaleet valitaan Radio Suomeen?
Ismo Silvo vastaa:
– Yle soittaa kanavillaan musiikkia hyvin laajasti. Toki jokaisella radiokanavalla on oma musiikkiavaruutensa. Radio Suomi on suuri kanava, jonka toisessa päässä on keski-ikäisiä ja toisessa hyvin paljon varttunutta kuuntelijaa.
– Radio Suomi tavoittaa kolmasosan suomalaisista päivittäin. Sinne mahtuu monta musiikkimakua. Radio Suomen profiilissa on ennen kaikkea kotimaista musiikkia, myös iskelmää, ja näiden sukupolvien elämään liittyvää parasta ulkomaista populaarimusiikkia.
Lisää kysymyksiä käytiin läpi Ajantasa-ohjelman hetki hetkeltä -seurannassa.